Asumisen autuutta
Ah asumisen autuutta! Etenkin täällä Suomessa.
Nyt hätääntyy perussuomalainen lukija, mitään ei pidä kehua, ei ainakaan Suomessa.
Ajattelen ihmisten olevan menneisyydestään tähän nykypäivään tupsahtaneita. Elämme tätä nykyaikaa ja kohtaamme näitä nykyajan arkielämän ihmeitä oikeastaan pitämättä niitä minään ihmeinä. Olemme vähitellen kuitenkin jossakin näihin jo tottuneet, vai olemmeko niin paatuneita, että ihmekään ei ihmeeltä tuntuisi.
Olemme suomalaisina kaikkea tätä: entisiä kyläläisiä, entisiä maatalon asukkaita, entisiä maaorjia, talonpoikia, piikatyttöjä, kartanon rouvia, herroja, taiteilijoita, sukulaisia, maankiertäjiä, viinitilan maistajia, olutkrouvien asiakkaita. Kaikkea tätä. Ja ennen kaikkea suomalaisia. Katselin valokuvia, joita on sivustolla www.kuvakokoelmat.fi ja sen mukaisesti maamme historia on maataloushistoriaa. Suurin osa kaupungeista on suhteellisen uusia.
Asuminen on tärkeää. Ihmiselle riittää joskus vain vuode yöksi, tyyny, jolle painaa päänsä, turvallinen mahdollisuus nukahtaa. Se riittää, että saa auttavaa kättä, kun on joutunut eroon perheestään, suvustaan. Kun saa tarvittavan avun, voi elämä alkaa taas nousta.
Asuminen on tärkeää.
Säännöllinen vuokranmaksu, johon tuloja. Vaatimatonkin asuminen
Luksuskodit, joiden siivoaminen on parempi järjestää siivousfirman taholta.
Tavallinen kerrostaloasunto. Tavallinen? Vesi tulee hanasta, WC on huoneiston yhteydessä pönttöineen ja pesumahdollisuuksineen.
Omakotitalo, jossa voi kesällä nauttia kahvit pihalla.
Kodin varustaminen on koko elämän ajan kestävä prosessi. Vanhana alkaa tosin jo luopua jostain tavaroistaan ja voi olla kiitollinen, jos jollekin kelpaa.
Suomessa asumisen autuus on helpompaa ymmärtää kuin missään muualla. Taloja täällä on ollut koko kansan asuttavaksi vasta, kun kerrostalojen rakentaminen on ollut teollista toimintaa. Siihen saakka moni asui sukulaisen tai tuttavan hoteissa.
Rakennuksia kannattaa säilyttää niin kauan kuin kunkin rakennuksen kohdalla se on järkevää ja myös kauneusarvoja on syytä kunnioittaa. Ympäristön arvokkuus lisää myös ihmisten arvokkuutta. Maisemassa näkyy historian kerrostumat, on vanhaa ja on uutta rakennuskantaa.
Oma koti kullan kallis!
Tavallinen kerrostaloasunto on luksusta verrattuna vanhan ajan kadehdittuihin linnoihin ja jopa kartanoihin. Kullakin perheellä tai yksinasuvalla on oma sisäänkäynti, keittiö, makuuhuone tai alkovi, olohuone, vessa. Oma turvallinen paikka maailmassa.
Entisaikojen linnat saattoivat olla turvallisia ulkopuolisia uhkia vastaan ja niissä on ollut oman aikakautensa mukavuudet. Usein kuitenkin makuusijana oli vain makuusija, pieni soppi, jossa yön saattoi viettää. Uhkat eivät ehkä tavallisesti tulleet linnan ulkopuolelta, mutta tavattoman usein sisäpuolelta. Ihmisten elämä saattoi olla levotonta, kun hormonit hyrräsivät miehillä ja naisilla.
Ah, asumisen autuutta, tavallinen kerrostaloasunto – eipä juuri ole kadehtimista linnoissa ja kartanoissa, mutta nykyajan asumisrauha niissäkin ehkä vallitsee.
Rakennuskannassa mielestäni kannattaa säilyttää vanhojakin rakennuksia. Maisemassa tyynnyttää ajallinen kerroksellisuus, mitä Suomessa ei ole liikaa. Vanhemmat kerrostalot voisivat jatkossa olla kunnossa pidettäviä vaatimattomampia asuintaloja, joissa on edullisempaa asua.
Totta puhuu kommentoija! Pohjoisilla alueilla perinteisesti voi asua vain talossa. Suomen asutushistoria on kylläkin pitkä, mutta kovin vakava.
Muualla väestökehitykset ovat ikään kuin vapaampia. Ei tarvitse miettiä niin tarkkaa esimerkiksi lapsilukumääriä ja niiden sijoittumista kuin täällä Suomessa. Talven yli ei helposti selviä, jos ei ole asumista. Siinä varmaan yksi tärkeistä syistä maahanmuuttopolitiikkamme tiukkuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
”Nyt hätääntyy perussuomalainen lukija, mitään ei pidä kehua, ei ainakaan Suomessa.”
Jaahas.
Ilmoita asiaton viesti
Leikillisesti sanottu blogikirjoituksessa, ei poliittista tarkoitusta. Eikös se vähän ole meininkinä, että ei mitään pidä kehua. Yleensä moititaan ja valitetaan.
Ilmoita asiaton viesti