Sanoja, sanoja – vaikuttavuusarvio

 

Arkistoidessani kotitoimistoni papereita mieleeni juontui sana vaikuttavuusarvio. Tämä vaikuttaa nykyaikaiselta sanalta, jonkalaisia paljon käytetään nykyisessä julkisessa keskustelussa. Sana vaikuttaa jopa poliittiselta sanalta, jonka ehkä olisin kuullut poliitikkojen käyttämänä. Oikeastaan kyse oli jonkinlaisesta mielleyhtymästä sanan tiimoilta: osallistun melko paljon julkiseen keskusteluun somessa, mutta miten voisin hyvin pienestä toiminnastani saada vaikuttavuusarvion. En varmaan mitenkään. Toisaalta mietin myös jonkinlaista tilastotermiä siitä, että jos samalla tavalla melko moraalisesti asennoituvat ihmiset populaatiossa reagoivat esimerkiksi näkemäänsä vääryyteen puuttumalla siihen käytettävissä olevin keinoin, näin toimivien ihmisten vaikutus populaatiossa näkyy, vaikka yksittäisen ihmisen vaikutuksesta ei vaikuttavuusarviota voitaisi saadakaan. Sattumalta luen nyt käsiini kirjaston poistohyllystä poistettua kirjaa Moraali ja etiikka käytännössä käsikirja (Jaakko Heikkonen Tietosanoma 1995). Siihen on kuin yhteenvetoa kerrottu moraalin ja etiikan käsitteistä ja niiden vaikuttavuudesta yhteiskunnassa.

Törmäsin aikoinaan käsikirjoitusvaiheessa kirjoja Kristillinen filosofia kirjoittaessani ajatukseen ”voiko yksi ihminen tehdä mitään?”. Mikä tosiaan on yhden yksittäisen ihmisen toiminnan vaikuttavuusarvio? Yhteiskunnassa ja ihmisten toiminnassa ei ehkä voidakaan poimia kenenkään yksittäisen ihmisen vaikutuksen arviota tai tuloksia, mutta populaatiotasolla vaikutusta selvästi on. Moraali ei ehkä ole ollut viime vuosikymmeninä näkyvimpänä johtoarvona julkisessa keskustelussa, mutta osallistuvuudella ja vääryyksiin puuttumisella on kuitenkin vaikutusta. Julkisessa keskustelussa nähdään, että esimerkiksi yleisön mielipidekirjoitukset ja internetin palautelaatikkoihin tehdyt kannanotot vaikuttavat moraalisella tasolla yhteiskuntaan ja sen ohjaukseen. Palautteena ja vaikutusarviona voidaan pitää yhteiskunnan toimivuutta.

Kun moraalisesti toimivat ihmiset puuttuvat vääryyksiin, moraalin ja moraalittomuuden vaakakuppi vähintäänkin heilahtaa. Moraalia puolustavien ihmisten ei silloin pidä säikähtää siitäkään, että tämä ajaa usein rotat koloistaan. Ensin näyttää siltä, että moraalittomuus lisääntyy. Kyseessä kuitenkin on ehkä ilmiö, jossa moraalittomuutta aletaan puolustaa. Puolustusreaktio tarkoittaa säikähdystä.

Kirjassa Moraali ja etiikka moraali määritetään näin: ”Moraali sisältää käytännön tasolla tietyn ihmisen tai ihmisryhmän käsitykset, periaatteet, arvostukset ja normit, mikä tekona, tapahtumina, toimintana, käyttäytymisenä ja seurauksena on oikeaa tai väärää taikka hyvä tai paha.” Koen kirjan lukemisen itselleni kirjoittajana hyväksi, koska siten esimerkiksi moraaliin ja etiikkaan liittyvä sanasto kertautuu ja on muutenkin filosofian harrastajalle hyödyksi.

Tämä perusteella sanoisin, että oman toiminnan vaikuttavuusarviota voi tehdä joka päivä eikä pidä pelästyä populaation reagointeja moraalikysymyksissä. Tärkeää on myös säilyttää oma moraalinen taso mahdollisimman hyvänä. Moraaliarvojen puolustajia yhteiskunta tarvitsee.

Tässä vaiheessa tämän blogikirjoituksen kirjoittamista tarkistin googlella sanan ”vaikuttavuusarviointi”. Sanaa käytetään erilaisten säätiöiden ja julkisten rahoitustoimijoiden kirjelmissä. Nämä ilmeisesti seuraavat toimintaansa, jolloin tämän uudissanan keksiminen on ollut tarpeen.

Yksittäisen kansalaisen, joka haluaa ylläpitää yhteiskunnan moraalista tasoa hyvänä, ei kannata pelästyä siitäkään, että oma toiminta ei vaikuta saavan tuloksia. Kyllä moraalin puolustamisella on merkitystä. Jo off-näppäimen käytölläkin on merkitystä, jos julkisessa mediassa näytetään hyvän elämäntavan vastaista materiaalia. Me kansalaiset olemme yhteiskunnastamme vastuussa.

Kansainvälisellä tasolla on viime vuosina käyty keskustelua, mikä on vaikuttanut esimerkiksi Yhdysvaltojen vaaleihin. Internet ulottaa verkkonsa joka maailman kolkkaan. Olen käyttämissäni some-alustoissani huomannut vaalien lähestymisen hyvin näkyvästi. Lähes joka kolmas päivitys näyttäisi olevan vaalimainontaa. Ihmisen, siis yksilön, omassa valvonnassa on, mitä hän näkee mediassa ja ympäristössään (omassa vaikuteympäristössään) ja äänestäjänä yksilö on vastuussa omasta äänestään. Eikö ole hieman tekopyhää nykyaikana valittaa äänestystuloksesta. Emme oikeastaan voi valvoa, mistä äänestäjät nykyään saavat vaikutteensa. Se aika on ohi, jolloin suurin osa äänestäjistä katsoi ehdokkaansa ansiot ja äänestysnumeron kotipaikkakunnalleen yön aikana ilmestyneistä pahvijulisteista. Nyt suurin osa äänestäjistä on vaikutustulvan alaisia.

Tämäkin tarkoittaa mielestäni yksilön vastuun lisääntymistä, vaikka arviot vaikuttavuudesta olisivatkin populaatiotasolla. Sitähän äänestystuloskin on.

 

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu