Tuntematon laulajatar

 

Luin Raija Orasen kirjan Fanny. Kirjassa kerrotaan Fanny Grahnin tarina. Fanny Grahn on ollut 1800-luvun lopussa näyttelijättärenä Svenska Teaternissa. Avioiduttuaan sittemmin Paul Sinebrychoffin kanssa hän oli luopunut lupaavasti alkaneesta näyttelijättären urastaan. Ilman Orasen kirjaa hänen tarinansa olisi jäänyt lähes tuntemattomaksi, vaikka moni meistä taiteen ystävistä on käynyt vieraisilla hänen ja Paulin kauniissa kodissa Sinebrychoffin museolla. Suomen tarina elää meissä ihmisissä. Kirjassa kuvataan kauniin ja ihanan elämäntavan loppumista itsenäistymisenajan selkkauksiin. Kansanosa, joka on kokenut osansa huonoksi, nousi kapinaan ja kävi kademielin sivistyskotien kimppuun. Olen nyt ja tulen aina olemaan kansansivistyksen ja koulutuksen kannattaja. Ei Suomessakaan olla aina nähty tärkeäksi opetusta ja koulutusta, mutta nykyään ei varmaankaan yksikään suomalainen sitä enää vastusta, niin tärkeätä sivistys sentään on.

Kirja kertoo elävästi tarinaa menneiltä vuosisadoilta. 1800-luvun loppu on ollut kulttuurin nousun aikaa Suomessa. On herätty arvostamaan taiteita ja myös liike-elämä ja teollisuus ovat alkaneet kukoistaa. Taloudellinen toiminta ja toimeliaisuus ovat edellytyksiä muulle hyvälle elämäntavalle. Kun luin kirjaa Fanny totesin samalla lukevani historiankirjoitusta. Tällaisen kirjan tavallisimmin valitsee luettavakseen yleensä naiset. Naiset lukevat runsaasti historiankirjoitusta, onhan meillä loistava historiakirjoittajien kaarti mainitakseni muutamia Raija Orasen lisäksi. Itsekin olen lukenut monia Kaari Utrion kirjoja, muutaman Laila Hietaniemen kirjan. Lukiessaan näitä menneisiin aikoihin pureutuneita historiankirjoja tulee kuin huomaamatta hyvä historiantuntemus. Mielestäni on mielenkiintoista lukea tositarinoita ja fiktiivisiä tarinoita menneiden aikojen ihmisistä ja tapahtumista, jolloin historia (herstoria) tulee eläväksi ja ymmärrettäväksi.

Kun tutkii suomalaista antiikkia, tiedämme, että suurin osa tavaroista ja taideteoksista yleensä määritetään tehdyksi 1800-luvun loppuun. On eräänlaisia ruuhkavuosia sen osalta, miten paljon toimeliaisuutta sijoittuu joihinkin yksittäisiin vuosilukuihin. Tämä taitaa olla eräänlaista suomalaista mielenmaisemaa. Meidän todettava historiamme on iäisyyksiin saakka pitkä, mutta kuitenkin sivistyselämän kannalta melko kapea ja lyhyt. Me suomalaiset moitimme nykyään toisiamme kilpaa mm. hiilijalanjäljestä, mutta toden totta olemme menneisyydessä eläneet ilman jäljen jälkeä. On tärkeää, että ilmastosta ja ympäristöstä pidetään huolta, mutta hyvää elämäntapaa ei kannata liikaa kiristää eikä kuristaa.

Suosittelen kirjaa Fanny muillekin lukijoille. Se on mielenkiintoinen sukutarina ja katsaus suomalaisen sivistyselämän heräämisen aikoihin. Aikoinaan sanottiin, että kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja. Nykyään ruuantuotannosta kannattaa pitää huolta ja sirkushuvejahan on meidän kaikkien luovuus ja halu kertoa tarinaamme muille ihmisille – sanalla sanoen kulttuuri.

—-

Havahduin kirjailijana Fanny Grahnin tarinaan nähdessäni hänen kuvansa Länsiväylä-lehdessä. Hän lauloi Pekka ja Pätkä elokuvassa, mutta elokuvan yhteyteen ei ole kirjattu hänen nimeään. Hänellä on luultavasti ollut muistinmenetys tai hän ei ole halunnut kertoa nimeään. Lähetin tästä havainnosta sähköpostia kysyjälle.

Tuntematon laulajatar Länsiväylässä 18.9.2013

"Hei!
On hyvin todennäköistä, että kyseessä on Fanny Grahn. Hän toimi Sinebrychoffin teollisuudessa ja hänellä oli pyrkimystä esiintymiseen teatterissa ja oli ilmeisesti myös laulutaitoinen. Kasvojen piirteiden ja intuition avulla päättelen, että oheisissa kuvissa on nimenomaan Fanny Sinebrychoff os. Grahn. Luultavasti ei ole muuttanut nimeään myöhemmin, mutta sekin on mahdollista.

Hän saattaa tuolloin olla elänyt enemmän kuin historiankirjoitus kertoo. Vuosiluvut eivät aina pidä paikkansa. Suku (vaikka ketään ei pidä moittia) on kummallisempi asia kuin luullaan yleensä. Kuvassa Kämpissä vuodelta 1965 kuvatekstin mukaan ja laulajattarena 1943. Historiatiedot eivät aina ole ihan oikein. Kasvojenpiirteiden mukaan olisi sama henkilö."

Valokuvan henkilöä etsittiin Länsiväylä-lehdessä vuonna 2013 (Juha Seitajärvi, Kavi). Sittemmin aloin lukea Raija Orasen kirjaa Fanny (toinen kuva) ja yhdistelin näitä mielleyhtymiä. Kirjeenvaihtoa asiasta on vuosilta 2013 ja 2019.

Naisten tarinat ovat usein Suomessa piilossa. Hienostuneesti varjelemme naisia huomiolta ja menestykseltä ja vasta viime aikoina myös naisia on julkisuudessa huomioitu. Fanny lauloi ja näytteli aikanaan, hän omisti kartanoita ja kannusti taloudelliseen menestykseen. Työn avulla menestys tulee ja myös rahoitus. Hänen kuvansa blogijutun kuvituksena on havaintojani Fanny Sinebrychoffin (os. Grahn) myöhemmästä elämästä, hänen nimeään kuulutettiin Länsiväylä-lehdessä.

 

Olisi mielenkiintoista kuulla onko muilla blogisteilla tietoa Fanny Grahnin myöhemmistä vaiheista.

 

 

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu