Riippuvaisuuksista

Kesähelteiden hiljainen blues.

Sitähän on riippuvainen monesta asiasta, joita ei kaikkia viitsi edes kirjoitella. Tärkein harrastukseni jo nuorena on ollut lukeminen. Aina oli kirja kesken ja muutama odottamassa lukemista, kirjastosta kannettiin täysiä kassillisia kirjoja. Lukeminen on kulkenut mukana aina. Uutena riippuvuutena on vähitellen tällä vuosituhannella alkanut ja edennyt kirjoittaminen, johon myös sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuksia. Vietän lomaviikkoa lukemisesta ja selviä vieroitusoireita on. On turvallista ajankäytöllisesti, kun pöydällä on kirja, jonka välissä on kirjanmerkki – tyhjiä mitääntekemättömiä hetkiä ei juuri tule. Monesti voi istua vain ajattelemassa asioita, usein kesken olevaa kirjaa ja jatkaa lukemista viihtymisen mukaan.

Vapaa-ajan herrattarena uudeksi riippuvaisuudeksi on tullut myös iltapäiväkahvit. Kahvihetki periytyy työelämästä ja siitä on tullut välttämättömyys. Kahvi on kuumaa, mustaa syvyyttä. Laitan siihen tavallisesti maitotilkan kuitenkin. Kahvi koukuttaa; jos iltapäivällä ei ole ehtinyt juoda kahvia, juon sitten illalla.

Arvelen riippuvaisuuksien kuuluvat tähän normielämään, joka on tämä länsimainen elämäntapamme. Meidän aikuisina ihmisinä kuuluu olla valppaita riippuvaisuuksien suhteen siten, että emme kehitä itsellemme haitallisia riippuvaisuuksia. Riippuvaisuuksia on siis asteikolla harmiton < – > tappava. On sanonta, että jonakin päivänä pitää kuolla, mutta siihen voidaan lisätä, että kaikkina muina päivinä ei. Ihmisellä on siis itsensä osalta mahdollisuus säätää elämäänsä, kun elämää on.

Itse elämäkin koukuttaa. Elokuvista ja kirjoista voi oppia, että ihmisellä on yleensä silloin suurin halu elää, kun elämä on jollakin tavalla uhattuna. Saatamme kulkea harmaassa arjessa päivien virrassa pää painuksissa huomaamatta elämän arvokkuutta, kunnes siihen tulee jokin uhka. Nykyaikaisen tiedotusilmapiirin vallitessa vaikuttaa siltä, että uhkiakin tarjoillaan kuin taivaan mannaa konsanaan, jotta ihmisten elämänhalu olisi edes jonkinlaista.

Tasaisessa arjessani siis kokeilen luopumista jostakin riippuvaisuudesta vähäksi aikaa. Olen tottunut ajattelemaan kirjoja ja lukemista, joten en täysin tästä riippuvaisuudesta haluakaan eroon, mutta lomaa voi välillä pitää. Lukemislomalla voi harrastaa muita asioita enemmän, kuten vaikkapa oleilua. Oleskellessa voi suunnitella seuraavia luettavia kirjoja ja tehdä tässä ihmeellisessä Suomi-kirjamaailmassa ihania löytöjä. Saan lehdistä vinkkejä kirjoista ja kirjailijoista, viimeisin on Sally Salminen. Tilasin antivaari.fi palvelusta kirjan Katriina, johon ehkä lukulomani päättyy jo piakkoin.

 

 

 

 

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu