Keskikesän lyriikkaa

Runoilijan apuvoimat päivinämme

Tekniikka on tullut avuksi runojen rustaajille. Roimasti.

Osa runon säikeistä tulee runoilijan mielestä,

osa on tekniikan lumoa.

Sama asia koskee myös muuta laitteiden avulla

kommunikointia.

Lähetän viestejä ystäville, sanat sekoaa, naurattaa.

Älypuhelimet tuottavat runsaasti huumoria,

mikä aiheuttaa selityksille tarvetta,

lisää keskustelua.

Maailmamme on runsas, rakkautta täynnä.

Kun sairastaa ihminen, hän sairastaa rakkaudella.

Rakkautta – ja siis sairautta – siunaantuu lisää.

Laitteet luo lisää sairauttakin ja ihmisen uskoa siihen.

Monenlaiset vempaimet valjastetaan sairautta

vaalimaan.

Kaalimaan vartijat rouskuttavat eväitään.

Ihmiset nauttivat täysillä.

Säälittääkö. No säälittää. Sitäkin sanotaan sairaudeksi.

Sääli on sairautta.

Herättää tunteita.

Tunteet – valitettavasti – aiheuttavat paranemista.

Voi mikä kierre!

Miksi olen kännykkääni kohtaan niin hemmetin

kärsivällinen, vaikka se vääntelee sanojani.

Olen lempeä ja ystävällinen, nauran paljon,

enkä vain kohteliaisuuttani.

Laitteet elämässämme täydentävät

tyhjiä aukkoja, auttavat olemaan syöksymättä

mustiin aukkoihin avaruuden. Tuolla puolen.

Hups!

21.6.2021

Hyvää Juhannusviikkoa, t. Tarja Kaltiomaa

Edellinen blogikirjoitukseni tällä palstalla on

Kirjan lukemisesta omenia vai hedelmiä? | Uusi Suomi Vapaavuoro