Keskikesän lyriikkaa

Runoilijan apuvoimat päivinämme
Tekniikka on tullut avuksi runojen rustaajille. Roimasti.
Osa runon säikeistä tulee runoilijan mielestä,
osa on tekniikan lumoa.
Sama asia koskee myös muuta laitteiden avulla
kommunikointia.
Lähetän viestejä ystäville, sanat sekoaa, naurattaa.
Älypuhelimet tuottavat runsaasti huumoria,
mikä aiheuttaa selityksille tarvetta,
lisää keskustelua.
Maailmamme on runsas, rakkautta täynnä.
Kun sairastaa ihminen, hän sairastaa rakkaudella.
Rakkautta – ja siis sairautta – siunaantuu lisää.
Laitteet luo lisää sairauttakin ja ihmisen uskoa siihen.
Monenlaiset vempaimet valjastetaan sairautta
vaalimaan.
Kaalimaan vartijat rouskuttavat eväitään.
Ihmiset nauttivat täysillä.
Säälittääkö. No säälittää. Sitäkin sanotaan sairaudeksi.
Sääli on sairautta.
Herättää tunteita.
Tunteet – valitettavasti – aiheuttavat paranemista.
Voi mikä kierre!
Miksi olen kännykkääni kohtaan niin hemmetin
kärsivällinen, vaikka se vääntelee sanojani.
Olen lempeä ja ystävällinen, nauran paljon,
enkä vain kohteliaisuuttani.
Laitteet elämässämme täydentävät
tyhjiä aukkoja, auttavat olemaan syöksymättä
mustiin aukkoihin avaruuden. Tuolla puolen.
Hups!
21.6.2021
Hyvää Juhannusviikkoa, t. Tarja Kaltiomaa
Edellinen blogikirjoitukseni tällä palstalla on
Kirjan lukemisesta omenia vai hedelmiä? | Uusi Suomi Vapaavuoro
Kiitos kirjoituksista! Ne ovat filosofisia ja panevat aivot ajattelemaan joitakin asioita, joihin et oikein koskaan kiinnitä huomiotakaan!
Oikein hyvää Juhannusta! Hellettä vieläkin piisaa! 🙂
Ilmoita asiaton viesti