Aihe: Filosofinen keskustelutaso 2000-luvulla

Blogisti Tarja Kaltiomaa jännittämässä ja vuoroaan odottamassa reunuspenkillään paikkakuntansa tapahtumassa.

Lähetin tämän abstraktin Suomen Filosofisen yhdistyksen vuosikollokvioon 2025 pitääkseni lyhyen puheenvuoron aiheesta filosofinen keskustelutaso 2000-luvulla. Joskus omien isovanhempiemme aikana filosofinen keskustelutaso on ollut tavattoman kapea ramppi, johon on mahtunut vain muutama keskustelija vuorollaan. Näistä on tullut tunnettuja ja johtavia keskustelijoita, joita nykyfilosofeina edelleen muistamme ja edelleen pidämme heidän ajatuksiaan johtavina ajatuksina filosofiassa. Tämä on tietenkin oikein, ja meidän nykykeskustelijoitten tulee olla ylpeitä siitä, että pienessä maassamme Suomessa on ollut monta tunnettua keskustelijaa ja siitä, että filosofisen yhdistyksen toimintaan on osallistuttu mielellään ja siten myös yliopiston filosofiaa sivuaviin tiedekuntiin on saatu täysi opiskelijamäärä nykyaikanakin. Vuosittaisen yhdistyksen kollokvion aihetta ei vuodeksi 2025 ole erikseen määritetty, joten kirjoitan itselleni tutusta aiheesta julkisen keskustelun mahdollisuuksista ja tasosta filosofisessa keskusteluympäristössä.

 

Jo melko nuorena 1980-luvulla silloin tällöin tunsin tarvetta kertoa tai sanoa mielipiteeni julkisesti. Omassa vaikuteympäristössäni tuolloin näin mahdollisuuden julkisen mielipiteen esittämiseen ainoastaan Suomen suurimman päivälehden Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Tämä on ollut ennen sähköpostin yleisökäyttöä, joten mielipiteen esittämiseen on tarvittu tuolloin luonnollisesti paperia, kynä tai kirjoituskone, kirjekuori ja postimerkki. Koin kuitenkin itseni enemmän lukijaksi kuin kirjoittajaksi, joten tyydyin lukemaan mielipidepalstaa vuosikymmenten ajan puhisten vain itsekseni yhteiskuntaa ja kaikkea. Jo samaisena vuosikymmenenä 1980-luvulla työssäni pääsin tietokoneitten tuntumaan. Minusta tuli toimistojärjestelmien ja sähköpostin asiantuntija, työnimikkeeni oli järjestelmäasiantuntija. Toimistojärjestelmät olivat aluksi suljettuja järjestelmiä, mutta eivät tuntuneet suljetuilta, koska oli jo avautunut mahdollisuus omalla tietokoneella lähettää postia muille saman yrityksen työntekijöille. Toimistojärjestelmässä jokainen tunsi toisensa ja siten sähköpostia lähetettiin vain tutuille. Vähitellen toimistojärjestelmien välille kehitettiin gateway-ratkaisuja, joita aluksi olivat X400 protokolla ja sittemmin myös internet-protokolla. Sähköpostia saatettiin lähettää jo ulkomaille ja aluksi tätä mahdollisuutta käytti yritysjohto pelkästään, myöhemmin myös asiantuntijat. Maailma muuttui ja on nykyään keskustelemista sähköisesti tuntemattomien kanssa. Aluksi toimistojärjestelmien sisäiset sähköpostit olivat kopiota aiemmin mainitusta kirjeenvaihdosta tuttujen kesken ja sellaista oli myös käyttäytymisetiikka viestityksessä.

 

Filosofit keskustelevat toistensa kanssa kirjojensa avulla. Tämä väite on kuin huuto pimeässä, ehkä vielä nykyäänkin.

Mutta kirja on turvallinen keskustelukumppani. Moni filosofi ja filosofian opiskelija tutustuu mielifilosofiinsa lukemalla tämän kirjoja ja tuo fiktiivinen hahmo, menneiden aikojen kirjoittaja, alkaa tuntua tutulta. Lukija nyökyttelee lukiessaan kohdattuaan samanhenkisen ihmisen kirjojen teksteissä ja tunnelmissa. Ajatus kiitää yli vuosisatojen.

Laulussa sanotaan ”ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen”. Tämä on muistaakseni Juice Leskisen kappaleessa Viidestoista yö.

Mielipiteet ja sanomiset, on ne uusia tai vanhoja, vanhoja uusia tai uusia vanhoja, muodostavat kuitenkin maaperää ihmisissä, jossa kukkii inhimillisyyden kukkaset. Olen viime vuosina tutustunut lähimmin filosofien Immanuel Kant ja Simone de Beauvoir teoksiin. Heidän aikanaan, vaikka de Beauvoir onkin nykyfilosofi, joka on elänyt aikanamme 1980-luvulla, on usein ollut niin, että hyvin käyttäytyvien ihmisten piiri on ollut melko kapea, varsinkin Kantin aikana. Sittemmin valistus ja lukeneisuus on ollut koko kansan ulottuvilla, mutta oikeastaan vasta sähköisen viestinnän kehittyessä julkisen mielipiteen esittäminen on tullut joka miehen ja joka naisen mahdollisuudeksi.

Ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään ja sivistyksestään.

Kerberaatio ei ole enää yhtä soukka kuin vielä ennen sähköistä mielipiteen vaihtoa, joka on alkanut yleistyä 1990-luvulla ja tullut todeksi sosiaalisen median myötä 2000- ja 2010-luvuilla. Omassa tuttavapiirissäni tällä on luultavasti sellainen vaikutus, että ihmiset, joilla olisi jo aiemmin ennen sähköistä keskustelumahdollisuutta jotakin omaa sanottavaa, käyttäisivät sitä nykyään intohimoisesti, koska nyt siihen vasta on oikea mahdollisuus. Ja näin varmasti onkin. Olemme ihmisinä erilaisia, ja osa filosofisen tason keskustelijoista on tyytyväisiä lukijoita ja osa on nykyään yhteiskuntavaikuttajia, kun siihen on vihdoin mahdollisuus.

Minkälaista koulukuntaa keskustelijat ovat? Sosiaalinen media on demokraattinen keskustelualusta ja mahdollisuus keskustelijoitten koulutustaustasta riippumatta. Kuitenkin ihminen sosiaalisessa mediassa keskustelemiseen tarvitsee sosiaalisia taitoja (olen varmaan tarkoittanut teknisiä taitoja käyttää tietokonetta tai älypuhelinta)  ja muu kaikki sanomiset on omassa varassa. Lukemisharrastus on hyväksi ymmärryksen tuottamiseksi yhteiskunnan eri puolien ja sävyjen osalta.

Suomessa oppilaitoksiin pääsy on joskus melko vaikeata, mutta olisi hyvä tuottaa filosofisella oppitasolla käsitys ihmisille, että oppilaitoksiin pääsee silloin, kun siihen on tarve, ei pelkästään sen mukaan, läpäiseekö pääsykokeen vaatimukset. Suomalainen ihminen on valmis yhteiskuntaosallistuja jo lukion ja ammattikoulun käytyään. Yliopisto on erikoistumista varten ja sitä tarvitaan ehkä sillä tasolla, jossa organisaatioiden johtajisto toistensa kanssa toimii. Kansalaistaidot riittävät filosofiseen keskustelutasoon sekä riittävä omaehtoinen oppi.

Valistusfilosofien, ystävämme 1700-luvulta, työ ei ole mennyt hukkaan.

Emmehän me nykyajan lukijat henkilökohtaisesti tunne heitäkään, ja silti voivat tutuiltamme tuntua. Kirjojensa avulla.

Tässä on siis vain abstrakti, kirjoitan esitelmän, jos tulen valituksi.

En tullut valituksi esitelmän pitämiseen, mutta tällä tutulla blogifoorumilla laitan nämäkin ajatukset lentoon ja yleiseen keskusteluun osallistumaan.

28.10.2024 Tarja Kaltiomaa

Edellinen kirjoitukseni Uusi Suomi Vapaavuorossa: Lukemisen historiaa | Uusi Suomi Vapaavuoro

Useita blogistin kirjoituksia näkee klikkaamalla blogistin nimeä jutun alussa.

 

 

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu