Aihe: Filosofinen keskustelutaso 2000-luvulla
Lähetin tämän abstraktin Suomen Filosofisen yhdistyksen vuosikollokvioon 2025 pitääkseni lyhyen puheenvuoron aiheesta filosofinen keskustelutaso 2000-luvulla. Joskus omien isovanhempiemme aikana filosofinen keskustelutaso on ollut tavattoman kapea ramppi, johon on mahtunut vain muutama keskustelija vuorollaan. Näistä on tullut tunnettuja ja johtavia keskustelijoita, joita nykyfilosofeina edelleen muistamme ja edelleen pidämme heidän ajatuksiaan johtavina ajatuksina filosofiassa. Tämä on tietenkin oikein, ja meidän nykykeskustelijoitten tulee olla ylpeitä siitä, että pienessä maassamme Suomessa on ollut monta tunnettua keskustelijaa ja siitä, että filosofisen yhdistyksen toimintaan on osallistuttu mielellään ja siten myös yliopiston filosofiaa sivuaviin tiedekuntiin on saatu täysi opiskelijamäärä nykyaikanakin. Vuosittaisen yhdistyksen kollokvion aihetta ei vuodeksi 2025 ole erikseen määritetty, joten kirjoitan itselleni tutusta aiheesta julkisen keskustelun mahdollisuuksista ja tasosta filosofisessa keskusteluympäristössä.
Jo melko nuorena 1980-luvulla silloin tällöin tunsin tarvetta kertoa tai sanoa mielipiteeni julkisesti. Omassa vaikuteympäristössäni tuolloin näin mahdollisuuden julkisen mielipiteen esittämiseen ainoastaan Suomen suurimman päivälehden Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Tämä on ollut ennen sähköpostin yleisökäyttöä, joten mielipiteen esittämiseen on tarvittu tuolloin luonnollisesti paperia, kynä tai kirjoituskone, kirjekuori ja postimerkki. Koin kuitenkin itseni enemmän lukijaksi kuin kirjoittajaksi, joten tyydyin lukemaan mielipidepalstaa vuosikymmenten ajan puhisten vain itsekseni yhteiskuntaa ja kaikkea. Jo samaisena vuosikymmenenä 1980-luvulla työssäni pääsin tietokoneitten tuntumaan. Minusta tuli toimistojärjestelmien ja sähköpostin asiantuntija, työnimikkeeni oli järjestelmäasiantuntija. Toimistojärjestelmät olivat aluksi suljettuja järjestelmiä, mutta eivät tuntuneet suljetuilta, koska oli jo avautunut mahdollisuus omalla tietokoneella lähettää postia muille saman yrityksen työntekijöille. Toimistojärjestelmässä jokainen tunsi toisensa ja siten sähköpostia lähetettiin vain tutuille. Vähitellen toimistojärjestelmien välille kehitettiin gateway-ratkaisuja, joita aluksi olivat X400 protokolla ja sittemmin myös internet-protokolla. Sähköpostia saatettiin lähettää jo ulkomaille ja aluksi tätä mahdollisuutta käytti yritysjohto pelkästään, myöhemmin myös asiantuntijat. Maailma muuttui ja on nykyään keskustelemista sähköisesti tuntemattomien kanssa. Aluksi toimistojärjestelmien sisäiset sähköpostit olivat kopiota aiemmin mainitusta kirjeenvaihdosta tuttujen kesken ja sellaista oli myös käyttäytymisetiikka viestityksessä.
Filosofit keskustelevat toistensa kanssa kirjojensa avulla. Tämä väite on kuin huuto pimeässä, ehkä vielä nykyäänkin.
Mutta kirja on turvallinen keskustelukumppani. Moni filosofi ja filosofian opiskelija tutustuu mielifilosofiinsa lukemalla tämän kirjoja ja tuo fiktiivinen hahmo, menneiden aikojen kirjoittaja, alkaa tuntua tutulta. Lukija nyökyttelee lukiessaan kohdattuaan samanhenkisen ihmisen kirjojen teksteissä ja tunnelmissa. Ajatus kiitää yli vuosisatojen.
Laulussa sanotaan ”ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen”. Tämä on muistaakseni Juice Leskisen kappaleessa Viidestoista yö.
Mielipiteet ja sanomiset, on ne uusia tai vanhoja, vanhoja uusia tai uusia vanhoja, muodostavat kuitenkin maaperää ihmisissä, jossa kukkii inhimillisyyden kukkaset. Olen viime vuosina tutustunut lähimmin filosofien Immanuel Kant ja Simone de Beauvoir teoksiin. Heidän aikanaan, vaikka de Beauvoir onkin nykyfilosofi, joka on elänyt aikanamme 1980-luvulla, on usein ollut niin, että hyvin käyttäytyvien ihmisten piiri on ollut melko kapea, varsinkin Kantin aikana. Sittemmin valistus ja lukeneisuus on ollut koko kansan ulottuvilla, mutta oikeastaan vasta sähköisen viestinnän kehittyessä julkisen mielipiteen esittäminen on tullut joka miehen ja joka naisen mahdollisuudeksi.
Ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään ja sivistyksestään.
Kerberaatio ei ole enää yhtä soukka kuin vielä ennen sähköistä mielipiteen vaihtoa, joka on alkanut yleistyä 1990-luvulla ja tullut todeksi sosiaalisen median myötä 2000- ja 2010-luvuilla. Omassa tuttavapiirissäni tällä on luultavasti sellainen vaikutus, että ihmiset, joilla olisi jo aiemmin ennen sähköistä keskustelumahdollisuutta jotakin omaa sanottavaa, käyttäisivät sitä nykyään intohimoisesti, koska nyt siihen vasta on oikea mahdollisuus. Ja näin varmasti onkin. Olemme ihmisinä erilaisia, ja osa filosofisen tason keskustelijoista on tyytyväisiä lukijoita ja osa on nykyään yhteiskuntavaikuttajia, kun siihen on vihdoin mahdollisuus.
Minkälaista koulukuntaa keskustelijat ovat? Sosiaalinen media on demokraattinen keskustelualusta ja mahdollisuus keskustelijoitten koulutustaustasta riippumatta. Kuitenkin ihminen sosiaalisessa mediassa keskustelemiseen tarvitsee sosiaalisia taitoja (olen varmaan tarkoittanut teknisiä taitoja käyttää tietokonetta tai älypuhelinta) ja muu kaikki sanomiset on omassa varassa. Lukemisharrastus on hyväksi ymmärryksen tuottamiseksi yhteiskunnan eri puolien ja sävyjen osalta.
Suomessa oppilaitoksiin pääsy on joskus melko vaikeata, mutta olisi hyvä tuottaa filosofisella oppitasolla käsitys ihmisille, että oppilaitoksiin pääsee silloin, kun siihen on tarve, ei pelkästään sen mukaan, läpäiseekö pääsykokeen vaatimukset. Suomalainen ihminen on valmis yhteiskuntaosallistuja jo lukion ja ammattikoulun käytyään. Yliopisto on erikoistumista varten ja sitä tarvitaan ehkä sillä tasolla, jossa organisaatioiden johtajisto toistensa kanssa toimii. Kansalaistaidot riittävät filosofiseen keskustelutasoon sekä riittävä omaehtoinen oppi.
Valistusfilosofien, ystävämme 1700-luvulta, työ ei ole mennyt hukkaan.
Emmehän me nykyajan lukijat henkilökohtaisesti tunne heitäkään, ja silti voivat tutuiltamme tuntua. Kirjojensa avulla.
Tässä on siis vain abstrakti, kirjoitan esitelmän, jos tulen valituksi.
En tullut valituksi esitelmän pitämiseen, mutta tällä tutulla blogifoorumilla laitan nämäkin ajatukset lentoon ja yleiseen keskusteluun osallistumaan.
28.10.2024 Tarja Kaltiomaa
Edellinen kirjoitukseni Uusi Suomi Vapaavuorossa: Lukemisen historiaa | Uusi Suomi Vapaavuoro
Useita blogistin kirjoituksia näkee klikkaamalla blogistin nimeä jutun alussa.
Arki- tai luontofilosofit voisivat miettiä:
– Onko ihminen viisaampi tai älykkäämpi kuin eläin suhteessa elinympäristössään selviytymiseen ja aivojensa kokoon, lepakko, valas, ihminen.
– Missä vaiheessa ihmisestä tuli elinympäristönsä tuholainen, mitä se kertoo älystämme, tämä menee linkolalaisuuteen.
– Tietoisuuden ja saamiemme lahjojen jalostumien, miten se tapahtuu suhteessa genetiikkaamme – vanhempiimme.
– Mihin tietoisuus loppuu vai jatkuuko se missä, koska ja kenessä.
– Onko selviytymisgeenimme sama kuin sivistysgeenimme vai lyöväkö ne toisiaan korville.
– Miksi Leonado da Vinci oli kuin hän oli – viisaampi, monilahajaisempi kuin me nyt – antaako puoli vuosituhatta lisää viisautta vai kasvattaako se tyhmyyttä.
Entä antiikin filsofit, keksijät. Olemmeko turmeltumassa älyltämme ja fysiikaltamme ja tuhoamme edellytyksemme elää.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset kommentin #150301 kysymyksistä. Sormet syyhyää alkaa vastaamaan, mutta olisi kiva kuulla muittenkin lukijoitten vastauksia ja mietteitä aiheista. Periaatteella, että väärää kysymystä tai vastausta filosofiassa ei ehkä ole, silloin kun moraalinen näkemys on tarpeeksi hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt ehdin tähän keskusteluun:
1. Jokainen olento on oman elinpiirinsä viisas, varsinkin jos kyseessä on sille tuttu elinympäristö.
2. Ihmisellä on ylikehittynyt valloitus- ja kilpailuvietti omiksi tarpeikseen. Arvelen tämän olevan osa siirtymää henkimaailmoistaan maapallolle luontomaailmaan, jossa ihminen hengessäänkin on nykyään biologisen nisäkäslajin jäsen.
3. Ihmisellä on henkinen jatkumo (ks. kirjani Kristillinen filosofia, osa 3). Tällöin henkinen tuottaa ihmisen genetiikan. Jos on opetellut jotakin taitoa aiemmassa elämässään, genetiikassa tälle taidolle on hyvä valmius opetella sitä uudessa elämässään(kin).
4. Tietoisuus on ihmisen henkinen ominaisuus – kaikessa elävässä on tietoisuutta enemmän tai vähemmän.
5. Selviytymisen taidot riippuvat ihmisen elinympäristöstä – mitä tutumpi elinympäristö, sitä taitavampi oppiva ihminen on siinä elämisessä. Sivistys on osa länsimaisen ihmisen karttuvaa elämäntaitoa.
6. Leonardo da Vinci on ylivertaisen lahjakas ja hän aikoinaan eli itselleen mieluisten ihmisten parissa tehden sellaista työtä, josta hän piti.
7. Tuhoutumisessa ja turmeltumisessa vaarallinen on pluraalisana ”me”. Ihmisen – jokaisen ihmisen – pitää vastata itsestään ja vastuunsa mukaisesti muistakin ihmisistä aikuisena ihmisenä. Nykyaikainen tiedotusteknologia on vaarallinen turmeltuneen ihmisen käsissä.
Arvelen, että moni antiikin filosofi ja keksijä elää edelleen keskuudessamme. Onhan nyt ikään kuin kehotuksena vuosituhat 2000 alkanut.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tulkinoistasi, jatkan, jos osaan, mutta olemme aika samoilla linjoilla:
1. Jokaisen aivot on rakennettu siihen ympäristöön, missä elävät, mutta ihminen omillaan ei selviä edes kanan tai valaan ympäristössä, vaan kuolee selvitymistaiselussa jo hetkessä. Eli ihminen on suhteellisesti viisas vain omassa elinympäristössään- eikä häntä voi verrata mininkään muuhun eliöön edes älykkyydessä.
2. Ihminen alkoi tuholaisuutensa keksittyään lisäksi välttämätöntä elämää ylläpitäviä tarpeetoima välineitä.
3. Tietoisuus on verrattavissa kuten aineen häviämättömyyden laki- se ei häviä, vaan kehittyy seuraavassa fyysisessä elämässä, mutta silta tietoisuuksien välillä katkeaa, emmekä muista edellistä elämäämme. On kuitenkin todisteita siitä unimaailmassa, joka kertoo, että olemme käyneet täällä aikasemminkin. Fyysinen side on äidin munasolu ja isän siittiö. Valinta juuri minuksi on ihme.
4-5. Selviytymien on fyysiikan ja älyn yhteistoiminta ml. sosiaalinen äly.
6. Ketkä ovat aikamme da Vincjä ja millä kriteereillä, kun tulevaisuutta emme tiedä ?
7. Olemme tuhon tiellä, koska luonto kokonaisuudenssaan on ihmisen ahneuden ja ryöstöretken kohteena.
Ilmoita asiaton viesti
Rakentavaa keskustelua edelleen kommentissa #150306. Olen kirjoittanut kuitenkin 530-sivuisen tutkielman ihmisen olemuksesta sekä fyysisenä että henkisenä olentona ja sen luvussa numero 3 Ihmisen henkinen jatkumo kerron siitä, että yhteiskuntamme palveluineen ja kirkkoineen voi ylläpitää ihmisen elämän jatkuvuutta sekä maan päällä fyysisenä ihmisenä että henkisesti tuon ed. mainitussa kommentissa #150306 numerossa 3 mainitun ihmeen avulla. Tätä ei ole kyseenalaistettu kuin nykyään ns. tieteen aikakaudella, aiemmassa kirjallisuudessa ihmisen henkistä puolta on pidetty itsestään selvyytenä eikä sitä ole kyseenalaistettu. Päin vastoin maallista elämää on pidetty epävarmempana ennen vanhaan. Ihmisessä siis on molemmat puolet fyysinen ja henkinen, jotka täyttävät sen kehän ihmiselämässä: itsehän me tänne aina palaamme. Tosiaan lisätietoja kirjassani Kristillinen filosofia. Sitä luettaisiin varmaan paljon, jos ihmiset olisivat niin tietämättömiä, kuin antavat ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti