Antropologia: Attraktio ihmislajissa

Attraktiota ei oikeastaan mielestäni ole aiempina vuosisatoina tai vuosikymmeninä juurikaan kyseenalaistettu julkisessa filosofisessa keskustelussa. Oikeastaan käsitteen käsittelyä on filosofisissa piireissä nähnyt melko vähän. Keskustelu ihmislajin tulevaisuudesta ja selviämisestä tulevina vuosisatoina saattaa olla usein julkisessa keskustelussa niin katastrofien sävyttämää, että meillä ei riitä malttia puhua normaalista kehityksestä arjessamme. Attraktio mielestäni edellyttää sitä, että lajin miespuoliset edustajat säilyvät miehekkäinä ja naispuoliset edustajat naisellisina. Taustaa tälle kirjoitukselle on uudessa kirjassani Ruusunmarjoja piikkipensaissa – Vuoropuhelu Simonen kanssa.

Ihmislaji on biologisesti tarkasteltuna nisäkäslaji. Maapallon useimmissa nisäkäslajeissa sukupuolisuus on erilaista kummallakin sukupuolella. Mallissa, jossa uroksella on lajin jatkuvuudessa erilaiset tehtävät kuin naaraalla, laji yleensä pärjää hyvin niissä luonto-olosuhteissa, joissa laji on elänyt jo pitkään. Myös sopeutuvuutta muuttuneisiin olosuhteisiin on voitu todeta muun muassa pitkälti kaupungistuneessa Euroopassa.

Myös ihmislajissa on vahvuutta se, että miespuoliset lajin edustajat ovat erilaisia kuin naispuoliset lajin edustajat. Voidaan puhua vaikkapa osaamispoolista, jossa miespuolisella ihmisellä urbaanissa ympäristössä on omat taitonsa ja naispuolisella ihmisellä omat taitonsa. Kun näitä taitoja yhdistetään avioliitossa, syntyy pärjäävä perheyksikkö, jolla nyky-yhteiskunnassa on erinomaiset selviytymismahdollisuudet kasvattaa jälkeläiset pärjääviksi ja hyvin toimeentuleviksi yksilöiksi ja aikuisiksi.

Antropologisesti tarkasteltuna urbaani ihminen on melko menestynyt elämänmuoto luontomaailmoissa. Ihmisellä on vastuu lajin osalta. Lajin ei pidä liikaa levittää kaupunkimaisemaa luontomaiseman kustannuksella. Maapalolla tulee aina olla myös luontoalueita kasvikuntaa ja eläinkuntaa varten, puhtaita vesiä, hyvää ilmaa hengittää. Tähän vastuuseen viime aikoina on monet tiedostavat ja luontoa arvostavat ihmiset heränneet. Lajin kannalta luontoarvostus ja maapallon puolustaminen lisäävät edelleen lajin selviämismahdollisuuksia maailmassamme ja siten tulevaisuudennäkymiä alkaa taas olla. Monissa katastrofielokuvissa ja apocalyptisissä kuvaelmissa on nähty tilanteita, joissa ihmiskunta on menettänyt maailmansa hallinnan ja tehdyt ratkaisut ovat vieneet tuhoon. Näistä elokuvista ajatteleva ihminen voi opikseen valita ehkä toisen tien kuin aiemmin.

Yksi valinta lajin tulevaisuuden suhteen on se, miten hyvin lajissa säilyy sukupuolten välinen attraktio. Tarkoitan tällä, että miten hyvin pystytään pitämään yllä normaalia miehen miehekkyyttä ja naisen naisellisuutta, jolloin lajia ylläpitävät vahvuudet säilyvät ja myös urbanisoitunut ihminen valitsee perhemallin, jossa syntyy puolisoiden omia jälkeläisiä. Näiden lajiselviämisen yksityiskohtia olen filosofiselta kannalta pohdiskellut kirjoissani Kristillinen filosofia. Kirjojeni aiheeksi läntisessä kulttuuripiirissä valitsin nimenomaan kristillinen filosofia, johon läntinen perhemalli perustuu ja jota perhemallia on koestettu kulttuurialueellamme jo parin vuosisadan ajan. Suomessa perhemalli on palvellut hyvin alueen asuttamista.

Attraktio on viimeaikaisessa sosiaalisen median keskustelussa ja julkisessa mediassa usein asetettu kyseenalaiseksi. Ehkä ihmisiltä puuttuu riittävää tulevaisuudenuskoa pitää yllä länsimaisen parinmuodostuksen romanttista ilmapiiriä juuri tulevaisuudennäkymien heikkouksien vuoksi. Nähdään paljon uhkakuvia lajin suhteen ja maapallon tulevaisuuden suhteen. Nuorten ihmisten puolisovalintaan on lehdistössä vaikutettu kyynistävällä asenteella korostaen vain fyysisen kanssakäymisen vapautumista. Nuorille tulisi puhua myös nykyään vanhanaikaiseksi koetusta uskollisuudesta parisuhteessa. Uskollisuus merkitsee myös sukupuoliterveyttä, millä on merkitystä jälkeläisten terveyteen ja puolisoiden terveyteen kasvattajina.

Normaalit pariskunnat, joissa on mies ja nainen, ovat yhteiskunnan ja tulevaisuuden tukipilareita ja elämän jatkumisen runko. Näissä perheissä nähdään tulevaisuuden näkymät, joissa vaikuttaa normaali lajiominaisuuksien ja yksilöominaisuuksien periytyminen sukupolvesta toiseen. Myös nykyaikainen vakaa taloudenpito valtiossa perustuu normaaliperheiden suosimiseen yhteiskunnassa. Kun normaaliperheitä on väestössä riittävästi, asetelma kannattelee jonkin verran myös poikkeavaa käyttäytymistä, mutta yhteiskunnassa sen ei pitäisi olla näkyvimmällä paikalla mm. tiedotuksessa, koska juuri sillä on tulevaisuudennäkymiä heikentävä vaikutus. Ihmisellä tulisi säilyä hyvä usko tulevaisuuteen ja elämän kannattavuuteen, mihin lajiattraktiolla on suuri merkitys.

Ihminen on ajatteleva olento, jolla on maailmassamme suurin vastuu luontomaailman jatkuvuuden suhteen. Ihminen vaikuttaa maailmaan melko voimallisesti, mutta voi ajatella myös, että maailma on ihmistä varten luotu ja rakennettu, ihmisen vaikutus maailmassamme on väistämätöntä. Ilman ihmislajia ei tätä maailmaa olisi olemassakaan. Ihminen on tässä maailmassa kotonaan. Ihmisyksilöittäin kuitenkin vaihtelee yksilön tuntemus maailma kodikseen. Puhun kirjoituksissani käsitteistä fenonyymi ja fenotyyppi. Fenonyymi tarkoittaa ihmisen henkistä ilmiasua ja fenotyyppi ihmisen fyysistä ilmiasua. Attraktion kannalta tämä merkitsee sitä, että ihmisen pitäisi järkevänä ihmisenä, miehenä tai naisena, hyväksyä olemusmuodokseen se olemusmuoto ihmisenä, minkä hän on saanut syntyissään. Sukupuoli pitäisi hyväksyä käyttäytymisen perustaksi. Kun on syntynyt mieheksi, pitäisi käyttäytyä kuin mies ja kun on syntynyt naiseksi, pitäisi hyväksyä tämä seikka ja elää naisen elämää. Uskon siihen, että ihminen elää myös kuolemansa jälkeen. Tämä näkökulma mielessään voidaan ajatella, että jos yksilö ei ole tyytyväinen omaan olemusmuotoonsa tai sukupuoleensa, hän voi tulevaisuutta kohden luotsata ja suuntautua joskus elämään toisessa sukupuolessa uudessa mahdollisuudessaan elää. Mutta miksi tuhlata elämää siihen, että on tyytymätön itseensä, kuten nykyään monet ihmiset vaikuttavat olevan julkisessa keskustelussa ja ovat vaikuttaneet myös hyvään suomalaiseen lainsäädäntöön ja yhteiskuntaan tyytymättömyydellään ja levottomuudellaan. Taustalla lienee ymmärtämättömyys tätä maailmaa kohtaan, joka saattaa olla erilainen kuin on omassa jatkuvuudessaan kokenut aiemmin tässä laajassa avaruudellisessa aika-avaruudessa, missä ihmiskunta elää planeetoillaan. Ihmisen fenotyyppi siis saattaa olla omasta mielestään epäsopiva fenonyymiin, henkiseen olemukseen, nähden. Näkisin tämän olevan yksilölevottomuutta, joka voimakkaasti henkisillä ihmisillä nykyään näkyy näiden käyttäytymisessä ihmisenä. Lajin attraktion tulisi olla hyväksytty käsite järkevästi ajateltuna, jotta voisi nähdä itsensä tässä maailmassa myös tulevaisuudessa. Jos ei hyväksy kohtuudella lajiattraktiota ja taistelee sitä vastaan, kyseessä saattaa olla maailmojen välistä levottomuutta, joka tasaantuu avaruuden suurissa sfääreissä. Mielestäni ei kuitenkaan pidä taistella sitä maailmaa vastaan, jossa tällä hetkellä elää, koska se olisi myös oman elämänalustan tärvelemistä.

En lajiattraktiolla tarkoita sitä, että jokaisen ihmisen tulisi perustaa perhe, jossa on isä ja äiti ja lapset. Tämä asia on ihmisen nisäkäslajiominaisuus, joka käsittää lajin tulevaisuuden rakentamisen, kuten nykyään ajattelevina ihmisinä voimme ymmärtää. Tämän pitäisi kuitenkin olla suuren enemmistön oikeus ilman liiallista häirintää muunlaisilla vieraannuttavilla pyrkimyksillä.

Ihmisyksilö, joka on niin voimakas henkisesti, että julkisuudessa itselleen ottaa vastuuta maailman tuhoamiseksi, tulisi yksilönä olla niin vahva minäkäsitys, että voisi valita myös toisin. Hyväksyy itsensä ja elämänsä perheen ulkopuolisena yksilönä eikä omalla vahvuudellaan yritä normaalia perhemallia tuhota. Kyllä yhteiskunta kannattelee myös perheen ulkopuolisia yksilöitä, joilla voi olla omia vahvuuksiaan toimia monilla kulttuurin alueilla, kun perhevelvoite ei ole rasitteena. Yksilöiden, joilla ei ole kovin luontaista taipumusta perheen vanhemmiksi, tulisi löytää sellaista työtä, jossa he viihtyvät perheiden ulkopuolisina yksilöinä ja antavat normaalien perheiden elää normaalia suomalaista perhe-elämää. Tämä varmistaa myös tulevaisuudessa riittävässä määrin lajiattraktiota lajin jatkuvuuden tarpeisiin kussakin maassa.

Kirjoitus on vuonna 2016 ollut Puheenvuoro-palstalla.

25.3.2020 Tarja Kaltiomaa

 

 

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu