Antropologia: Kulttuuriset perhekäsitykset

Perhe on tärkein.

Ihminen yksilönä varustautuu elämänsä aikana ja/tai on varustautunut kulttuurisesti jo aiemmin kulttuurisella perhekäsityksellä, joka on ihmisen mielessä oleva perhekartta. Eri kulttuureissa ja eri heimoissa, eri maantieteellisillä alueilla ja eri uskontokäsityksissä saattaa tuo perhekartta olla erilainen. Ihminen on vilpitön, kuin juuri lehmäemon maitoa litkinyt vasikka, omassa perhekäsityksessään. Arvelen perhekäsityksen tulevan ihmiselle äidinmaidossaan ja kun lapsi käy koulua hän hyväksyy ja hylkää opetettavia asioita tuon oman perhekarttansa perusteella.

Kirjailijana ja itseoppineena kaupunkiantropologina, joka olen nuorempana lukenut kirjan, joka käsittelee antropologiaa (en muista kirjan nimeä) havaitsin tämän asian ihmisten käyttäytymisen taustalla. Lähetin sähköpostia Helsingin yliopiston antropologian laitokselle, jotta he omissa antropologisissa tutkimuksissaan voisivat tämän asian huomata ja huomioida. Nykyisestä tutkimuksesta en tietenkään tiedä, mutta en voinut jättää vain sattuman varaan huomiotani asiasta, vaan halusin kertoa asiasta.

Tämä on tärkeä asia sekä kansallisen kulttuurin kannalta ja myös tiedettäväksi niin sanotussa monikulttuurisessa elämäntavassa.

Länsimaissa on peruskulttuuria romanttiseen yksiavioisuuteen perustuva perhekäsitys. Perhe perustetaan, kun mies ja nainen ovat rakastuneet toisiinsa ja he tahtovat solmia avioliiton maan tapoja noudattaen.

Miksi tuo asetelma nykyään niin paljon horjuu?

Monesta syystä.

Ensinnäkin siitä syystä, että se on oikeastaan vain kovin yläluokkainen järjestelmä, joka nykyisessä maailmassa ja nykyisessä kaupunkiantropologiassa oletetaan sopivan koko yhteiskuntaan ja kaikille ihmisille. Uskon itse yksiavioisuuteen, joten en helposti väittäisi, ettei se sopisi. Yksiavioisuuden ja kristillisten elämänarvojen avulla nykyinen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu. Olen runsaasti kirjoissani kertonut taustalla vaikuttavista tekijöistä esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan menestymiseen jo hyvin lyhyessä noin sadassa vuodessa kurjuudesta hyvinvointiin.

Avioliittoinstituutio tarvitsee vahvempaa puolustusta kuin nykyinen mediailmapiiri sille suo.

Suomalainen yhteiskuntajärjestys, perhemalli ja perintökaari nojaa länsimaissa vuosisatojen aikana rakennettuun traditioon, kristilliseen elämänkäsitykseen.

Kyseenalaisena maassamme tuo asia on siksi, että aiemmat suomalaiset sukukäsitykset ovat niin sanottua korttelirakkautta. Mies kaataa muijan kuin muijan, joka tälle flirttailee ja koska on flirttailtu (hieno ranskalainen sana), on oikeus tuohon isyyskoetukseen.

Tähän kristillinen yksiavioisuuden malli on tuonut rotia ja elämänlaatu on kohentunut.

Valitettavasti tottumus on toinen luonto ja tottumukset kulttuurisista voitonriemuista huolimatta tahtovat nostaa päätään. Kirjassani Kristillinen filosofia Ihmisen henkinen jatkumo kerron syistä, miksi niin helposti käy.

No niin. Suomalaisilla on opittavanaan juuri kristillinen elämänoppi, yksiavioisuus ja kristillisen tradition mukainen perhemallia ja sukukäsitys. Tästä lisää näissä osoitteissa:

Perhesuhteet:

http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi/sh5_tiedostot/tp5_perhesuhteet.htm

Perhesuhteet – uskonto

http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi/sh5_tiedostot/tp5_perhesuhteet_uskonto.htm

Perhesuhteet – avioliitto

http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi/sh5_tiedostot/tp5_perhesuhteet_avioliitto.htm

 

Kaikki tähän saakka antropologisesti ja kulttuurisesti selvää.

Kurkistamme muunlaisiinkin perhe- ja sukukäsityksiin. Nyt on mainittu 1) kristillinen yksiavioisuuden malli sekä 2) korttelirakkausmalli.

Korttelirakkausmallissa kun naiselle käy huonosti eli hän tulee raskaaksi, yhteisö kiiruhtaa avuksi ja naisen tiineeksi tehnyt mies velvoitetaan yleensä lapsen elättäjäksi. Nainen saa elättää itsensä, miten mielii. Koska todistetusti on antanut sille, niin pitää antaa sillekin jne jne.

Suomeen on viimeisen noin kolmen vuosikymmenen aikana tullut muitakin perhekäsityksiä maahan muuttaneiden ihmisten myötä ja niiden maahan muuttaneiden henkisten myötä, jotka elävät normaalia suomalaista elämää suomalaisina ihmisinä. Maahan muuttajilla on omat perhekäsityksensä, mutta maassa syntyneillä muualta tulleilla on sellainen käsitys, minkä he saavat omassa perheessään ja koulua käymällä.

Minkälaisen perhekäsityksen suomalainen koulu tarjoaa vuonna 2000 ->

Afrikkalainen perhekartta ja sukukäsitys antropologisten tutkimusten mukaan on niin sanottu 3) laumakäsitys. Suvun tai tuttavapiirin johtava mieshenkilö katsoo naisväkeä sillä silmällä, missä olisi tarvetta panna lapsi alulle. Tässä mallissa ei pidetä kovin tarkkaa lukua, kenen siittämänä nainen lapsen tuo maailmaan eikä myöskään välttämättä ole tiedossa sukulais- ja tuttavapiirissä biologiset sukulaisuudet.

Monikulttuurisessa ympäristössä saattaa esiintyä myös malli, jossa 4) nainen on johtohahmo, joka tuottaa jälkeläisen valitsemansa miehen kanssa. Näissä malleissa toimitaan yleensä käytännönläheisesti, pragmaattisesti ja yritetään kasvattaa lapsi parhaansa mukaan niissä olosuhteissa, jotka ovat vallalla elämänpiirissä, jossa ihmiset elävät.

Vaikuttamassa saattaa olla perhekäsityksenä myös niin sanottu 5) platonilainen malli, jossa naiset raskaaksi tultuaan elävät omissa tarhoissaan, kunnes lapset varttuvat ja itsenäistyvät. Tämä malli saattaa olla yleinen idän kulttuurialueilla.

Muitakin perhekäsityksiä on. 6) Eräs on sellainen, jossa tytär kasvaa perheen huomassa lähes aikuiseksi, ja kun on saavuttanut sukukypsyyden, hänen sanotaan langenneen, kun tulee viettelyn myötä raskaaksi. Tässä tapauksessa alkuperäinen perhe ajaa nuoren naisen maantielle, jossa saa pärjätä parhaansa mukaan. Tämä ei nykyään ole enää kuolemaan johtava kohtalo välttämättä, koska työtä tekemällä nainenkin lapsineen pärjää.

Nykyaikaisessa globaalisessa maailmassa tietenkin vallitsee valtava suvaitsevaisuus kaikkea kohtaan ja erilaisia ihmisiä kohtaan. Jokainen ihminen kantaa omaa perhekäsitysmalliaan missä vaan liikkuukaan. Suomessa moni ihminen sanoo, että maassa maan tavalla. Tätä vastaan on julkisuudessakin ollut torjuntaa. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu kurjuudesta hyvinvointivaltioksi noin sadassa vuodessa. Kulttuurimme perustana on tietenkin saada olla oma kielialueemme. Kulttuurisia juuria suomalaisilla ihmisillä on kaikista ilmansuunnista Olen usein mietiskellyt, että vanhaan aikaan suomenmaan alueella ei juuri kivi pysynyt kiven päällä. Suomalaiset ovat vihaista ja sotaisaa kansaa. Kristinusko on saanut suomalaiset rauhoittumaan. Mielestäni Suomessa kuuluu antaa aikaa kristilliselle perhekäsitykselle ja yksiavioisuudelle paljon pidempään kuin vielä nykyään on. Kirjoitan aiheesta ja sen taustoissa lisää kirjoissani (nyt ei julkaistuna, teen työtä edelleen kirjojeni julkaisun eteen).

Joku voi ihmetellä, miksi tällaisesta kirjoitetaan ja miksi tämä olisi tärkeää.

Elämä jatkuu, vaikka ihmiset eivät tavallisesti vielä nykyään usko jatkumiseen. Jatkumisen kannalta silti on tärkeää, että ihmiset voivat elää hyvin ja että elämänlaatu on kunnollinen. Syntymän ihme koskee kaikkia ihmisiä. Jokainen on saanut osakseen syntymän.

Ei elämän pidä olla vain synnyttäneiden naisten, äitien, vastuulla. Kristillinen perhemalli sitoo myös isät huolehtimaan jälkikasvustaan.

Niin ihmisinä teemme tulevaisuutta. Tulevaisuus on sellainen, minkälaiseksi se tehdään.

Suomen kouluissa tulee kaikille tietenkin opettaa oman kulttuurimme kristillisen tradition mukaista perhekäsitystä, joka perustuu yksiavioisuuteen.

23.8.2020 Tarja Kaltiomaa

Pari lisähuomiota samana päivänä klo 17:59: Joissakin kulttuureissa ei tunnisteta perhesuhteissa eroa läheisten perheenjäsenten seksuaalisilla suhteilla. Vaarana on, että lapsia syntyy biologisesti liian läheistä sukua oleville. Vammaisuus ja epämuodostumat saattavat olla seurauksena.

Kristillisessä perhetraditiossa puolison tulee olla eri suvusta. Näin on ollut vuosisatojen ajan kristityillä alueilla. Kuulutusten ennen avioliiton solmimista on tarkoitettu estämään puolisoiden, miehen ja naisen, liian läheinen biologinen sukulaisuus.

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu