Blogistin pöydältä – elokuun tunnelmia

Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, virallisia kieliä on suomi ja ruotsi. Suomen peruskouluissa lapset oppivat muitakin kieliä, mm. englantia ja saksaa. Kävin kansakoulua 1950-luvulla ja silloin oli vain suomen kieli oppiaineena. Opittiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja suomen kieli oli opetuskielenä. Suomen kieli on ollut opetuskielenä jo noin 180 vuotta. Ruotsia kouluissa opitaan toisena kotimaisenakielenä, kun äidinkieli on suomi. Omana kouluaikanani minulle, vaikka olin kielilinjalla, englanti tuli oppiaineeksi vasta lukiossa. Keskikoulussa, joka on nykyään yläaste, opiskelin saksaa pitkän vieraskielenä.

Olen käyttänyt omaa Suomeani ruotsin kielen kielikylpylänä. Kouluopintojen jälkeen olin tavattoman ujo puhumaan sanaakaan ruotsia eikä ruotsiksi puhuminen sujuvasti suju vieläkään. Naapurustossa puhumme hieman ruotsiakin, joten täysin sanattomaksi en ruotsiksi enää jää. Tärkeintä kaikkien kielten oppimisessa on niin sanotut kohteliaisuusfraasit. Kun osaa sanoa hyvää päivää, näkemiin, tavataan taas ja niin edelleen, saa toisen ihmisen yleensä jäämään keskustelutilanteeseen ja on mahdollista sanoa asiansa. Jos ei osaa kohteliaisuusfraaseja, moni transaktio menetetään melko nopeasti.

Suomessa joitakin lehtiä julkaistaan sekä suomeksi ja ruotsiksi ja tällainen lehti on myös Alkon Etiketti ja Etiketten. Huomasin pitäessäni itselleni ruotsin tuntia kotona kahden lehden avulla, että ruotsin sana sinnen on suomeksi aistit. Näppärä teologi ja kielitieteilijä voi mielessään tuumia, että mitä kaikkia erheitä kaksikielisyys on tuottanut suomalaisille, jotka ovat saaneet oman kielensä kirjakieleksi noin 600 – 500 vuoden aikana. Kirkossa puhutaan vielä nykyäänkin vahvasti synneistä suomeksi, kun sana on alun perin tullut väärinkäsitetyksi ruotsin sanasta sinnen. Synti sanassa on miksausta myös suomen sanaan syntymä. Kirkossa saarnataan voimallisesti synneistä.

Voi sentään! Taustalla varmaankin suuri väärinkäsitys. Pitäisi puhua aisteista ja tunteista.

Synti sanaan Suomessa sotketaan kaikki rikoksetkin. Syntiä on kuitenkin syntymään liittyvät väärinkäytökset ja rikoksia ovat varkaudet ja murhat.

Kesän alussa olin tunnelmoimassa Kallion kirjastossa. Esittelin siellä kirjaani Kristillinen filosofia. Kirjasto oli tiedottanut tapahtumasta hienosti ja kaikki oli ihan hyvin. Elettiin ensimmäisiä kesän lämpimiä päiviä ja esitelmän päivämäärä oli 13.6. Kuulijoitakin oli paikalla, mikä on arvokas asia nykyään, kun kirjoja tuotetaan sentään melko paljon.

Kirjaston ulkopuolella oli kiva poistomyyntipiste ja sain lahjaksi kirjan Naurettava kirja. En ole vielä lukenut.

Tyttäreni oli opiskeluaikanaan hankkinut kirjan Äidinkieli ja kirjallisuus. Olen ottanut sen esille, jotta luen sen seuraavien luettavien joukossa.

Ensimmäinen kirja, jonka olen lapsena lukenut, on Myyrä Matikaisen malliauto, jonka on kirjoittanut suvisaarelainen Aila Nissinen. Onnistuin saamaan kirjan antikvaari.fi-palvelusta. Luin kirjan Oulussa ja nyt asun hyvin lähellä Suvisaaristoa. Jännittävä kokemus. Kirja kertoo kosmopoliittien automatkasta Euroopassa ja lopulta autosta tulee avaruusalus ja koko avaruus ja koko maailmankaikkeus on kosmopoliiteille avoinna. Vaikkakin he palaavat takaisin kotisaarelleen Suvisaaristoon.

Aurinkoinen paistaa parvekkeella. Olen siemenestä saanut kasvatetuksi muutamia kukkivia auringonkukkia. Käytän niistä ottamiani kuvia sitten iltojen pimennessä syksyn mittaan malleina piirustuksille. Auringonkukat saavat luonnetta vanhetessaan, kuten kuvasta näkyy.

Oppia ikä kaikki! Voin vahvistaa tämän suomalaisen sanonnan nyt jo vanhuusiässä ollessani, ensi vuonna tulee 70 vuotta täyteen.

17.8.2023 Tarja Kaltiomaa

Auringonkukista lisää edellisessä jutussa: Auringonkukkia | Uusi Suomi Vapaavuoro