Elämän pelikortit

Kirjoitusta toimialarahoituksesta.

Kun suomalainen ja ulkomaalainen keskustelevat suomalaisen ollessa ulkomailla matkoilla, ulkomaalainen usein kysyy suomalaiselta, että keitä tunnettuja ihmisiä maassanne asuu. Suomalainen luettelee tavalliset fraasit, jotka kuuluu sanoa: sibelius, sauna, nykänen, kekkonen jne.

Elämän valttikortit saa käteensä jokainen.

Kun ihminen on lapsi, häntä ihastellaan hänen nokkeluudestaan ja taitavuudestaan. Taiteelliset haaveet ja aatteet saavat toisinaan kyytiä ja tuvasta ajetaan pellolle, jos sellaisia liikaa hellii. Yksi suomalaisen koulun vahvuuksista on koko koululaitoksen olemassaolon ajan ollut oppivalikoiman sisältämä taideaineiden osuus. On musiikkikasvatusta, piirustusta eli kuvaamataitoa, veistoa ja ruuan laittoa. Käden taitoja, hyödyllisiä kotona ja työssä.

Joku suomalainen on onnekseen kaunis, joku on hyvä laulamaan, joku taitava mäkeä hyppäämään, joku matkii niitä, jotka ovat jo kuuluisia, joku muuten vain näyttelee ja siitäkin saattaa tulla ammatti.

Kaikki tarvitsevat rahaa. Myös kuuluisat ihmiset.

Kun naama on tullut kansan tutuksi, ihmisestä on tullut kansan oma. Suuri yleisö näyttää lehdistön avulla osoittavan kuuluisuuksille paikkansa ja näiden on mukautuminen suuren yleisön suosioon tai tuomioon. Suomalaiset ovat monella tavalla ristiriitaista kansaa. Toisinaan vaikuttaa siltä, että vain siveyden sipulit hyväksytään ja toisinaan vaikuttaa siltä, että suosion saa, kun oikein osaa olla rohkea. Kaikki kuuluisuudet kuitenkin tekevät tälle suurelle tai pienelle kansalle palveluksia monella tavalla. Kuuluisuudet jakavat mielipiteitään ja neuvojaan ja heiltä tunnutaan olevan oikeus kysyä kaikesta kaikkea. He siis ovat tämän kansan palveluksessa ikänsä.

Olin vielä nuori aikuinen, kun kuulin radiosta, että Tauno Palo, suuri näyttelijämme, oli saanut taiteilijaeläkkeen. Vain muutamalle taiteilijalle vuodessa myönnettiin taiteilijaeläke.

Sillä välin Suomi on onnistunut hyvin taloudenpidossa. Eläkejärjestelmät ovat kehittyneet suotuisasti muodostaen nykyään kansaa tasaisesti hyödyttäviä pääomalaitoksia. Työväki, joka tekee pitkän työuran, saa nykyään eläkkeelle jäätyään työeläkkeen. Tämä on meitä kaikkia hyödyttävä rahoituslaitosmalli, jota edelleen voidaan kehittää mallintaen sitä uusillekin rahoitusideoille.

Olen siellä täällä kirjoitellut aiheesta TARAVA = Taiteilijoiden Rahoitus Vakuutus. Tästä siihen rahoituslaitosten innostuttua voitaisiin kehittää taiteen alan toimialavakuutus. Taiteen alan ihmisille on tyypillistä työväestöstä poiketen, että palkkatulo ei ole säännöllistä palkkatuloa, vaan vaihtelevaa tuloa ollen monen kohdalla hyvin epätasainen rahatulo pitkään elämänkaareen suhteutettuna. TARAVA-vakuutuksella rahatuloa voitaisiin toimiala-asiana tasoittaa, niin että aallonpohjinakin taiteellisella uralla olisi koko ajan kohtuulliset tuloa – ihan samaan tapaan kuin työväestöllä nykyään. Laitoin asiasta eräälle yhtiölle AVOIMEN KIRJEEN, jossa valitettavasti on hieman liikaa tietoa omasta tapauksestani, mutta liitän kirjeen tähän kaikkien luettavaksi kuitenkin.

Itse olen ollut melko onnekas taiteenuralainen. Olen käynyt normaalisti työssä lähes koko ikäni, ja taidekärpänen puri vasta aikuisena. Omalla kohdalla elämänkaareni rahoitus on sopusuhtaista hyvää rahaa ja palkkatuloja.

Kuva kertoo enemmän kuin sanat konsanaan.

SAAJA: VAKUUTUS- JA RAHOITUSTOIMIALA, TAITEENALAN TYÖNTEKIJÄT

AVOIN KIRJE: TO WHOM IT MAY CONCERN

TUOTEIDEA: TARAVA – TAITEILIJOITTEN RAHOITUSVAKUUTUS

Suomalaisten vakuutuslaitosten kannattaisi perustaa maamme taiteilijoitten ja maan taidekentän toimialan hyväksi toimialavakuutus, joka tässä kirjeessä ja luonnoksessa nimetään nimityksellä TARAVA. Vakuutuksen piirissä voisivat olla maan kaikkien taidealojen taiteilijat.

Suomalaisessa taidekentässä vaikuttaa ihmisiä, jotka varallisuudeltaan ovat hyvin eri tasoa rikkaista tulottomiin. Vakuutuslaitokset voisivat olla varmistamassa, että taidekentässä toimiessaan kaikilla olisi tuloja. Taiteilijoiden ura tulojen puolesta muihin tuottaviin toimialoihin verrattuna on hyvin epätasainen ja vaihteleva. Jo taiteilijaksi ryhtyminen tarkoittaa monelle nuorelle lähes tulottomuutta ja muiden ihmisten armoilla elämistä. Tätä ei nykyaikana enää tarvita, vaan tulottomuudesta voitaisiin luopua sopivilla rahoitusjärjestelyillä ja rahoitusjärjestelmillä.

Rahoitusjärjestelmien luomiseen tarvitaan toimijat, jotka ovat alan osaajia, nimittäin rahoitus- ja vakuutuslaitokset.

Suomessa on vanhastaan jo niin sanotulla taiteen kultakaudella ja jo ennen sitäkin ennen elänyt useita huipputaiteilijoita, joiden työ maamme talouden nostattamisessa ja sittemmin vakaudessa on ja on ollut merkittävää. Taide vaikuttaa joko näkyvästi tai hiljaa taustalla koko kansantalouteen, mikä tekee mahdolliseksi muiden toimialojen menestyksen sekä kotimaassa että myös kansainvälisellä tasolla. Suomen taiteen taso on yhtenäisyydessään ja nostattavalla tavalla kansainvälisesti huippuluokkaa.

Tämä menestys on nykyään viimeinkin mahdollista muuntaa myös rahaksi taiteen kentässä toimivien kaikille tasoille. Nykyaikaisessa hyvinvoinnissa olisi häpeä jättää taiteen toimiala rahoituksen ulkopuolelle.

Mahdollisesti muodostettava TARAVA- vakuutus voisi toimia jopa alakohtaisena rahoitusvaraltaan, mutta siihen olisi varmaan mahdollista houkutella myös toimialan ulkopuolista rahaa. Siitä syntyisi vakuutuksen tuottopuolta. Rahoituskentässä saattaa olla suuri helpotus institutionaalistaa taiteilijoitten rahoitusta. Taiteilijat osallistuisivat kirjautumalla TARAVAn piiriin, jolloin olisivat tulojensa mahdollistaessa maksajia ja kun tulot ovat pieniä ja satunnaisia saisivat eläkkeen tapaan kuukausituloa, jota ei pidä kyseenalaistaa elämän aikana. Tämä olisi TARAVAn vakuutusluonteinen järjestelmä.

Uskon, että tällainen talousjärjestely olisi suomalaisten jo ennestään toimivien rahoitusjärjestelmien rinnalla myös maamme imagoa hyvinvointivaltiona kohottava vaikutukseltaan.

Taustalla ehdotuksessani on huoli suomalaisista nuorista. Koululaitoksemme tarjoaa taiteen alojen opetusta jo alaluokilta saakka. Taiteen tekeminen ei kuitenkaan yleensä ole samalla tavalla tuottoisaa työtä alusta alkaen kuin monet muut palkkatyöaloina toimivat alat. Huolen aiheena ovat myös ne ihmiset, jotka eivät ole taiteellisen luonteensa ja persoonansa vuoksi ole voineet osallistua niin sanottuihin normaaleihin töihin, joten eläke on vaarassa jäädä liian pieneksi.

Nuori ihminen joutuu koulun käytyään pitkään harjoittelemaan ja kehittämään taitoaan ennen mahdollista menestystä ja tuloja. Vakuutus voisi tuottaa eläkkeen myös tälle harjoittelukaudelle. Vakuutuksella olisi vahva syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus, ja nuoret voisivat helpommin myös taiteen aloilla toimiessaan perustaa myös perheen.

Taiteellisesti lahjakkaat lapset ja nuoret yleensä kantavat taiteellisuuden taakkaa koko ikänsä. Heille olisi elämässä ja nykyisessä yhteiskunnallisesti vakaassa kansantaloudellisessa tilanteessa suuri apu siitä, etteivät tarvitsisi olla niin taloudellisesti tuottoisia vasta harjoitellessaan taideuraansa varten, kun voisivat saada perustoimeentulonsa TARAVA-vakuutuksesta. Taideala on tuottoisaa muutenkin kuin vain rahatulona. Se tekee maan kulttuurin mahdolliseksi ja tuottoisaksi muille toimialoille.

Ehdotustani voisi hyvin perustella myös valtion suoriin rahoitusjärjestelmiin, mutta taustalla on syitä, miksi yksityinen vakuutuskenttä TARAVA-talousjärjestelylle olisi parempi. Nuoret ovat etsiessään paikkaansa yhteiskunnassa hyvin tunneherkkiä. Taiteilijoilla on taustanaan kaikkia yhteiskuntaluokkia, joten yksityinen rahoitusjärjestelmä erityisesti taiteen alalla toimiville on myös itsetuntokysymys, mikä taiteen tekijöille on aina tärkeä kysymys. Suomalaiset yhteiskuntaa vakauttavat rahoitusjärjestelmät (ja -innovaatiot) on menestys maamme kokonaistalouden kannalta ihan verolaitoksesta ja Kansaneläkelaitoksesta nykyisiin muihin rahoitusjärjestelmiin saakka, kuten työeläkejärjestelmät ja Sanaston tapaiset toimialakohtaiset järjestelmät. Yhteiskuntaa vakauttavia rahoitusjärjestelmiä ovat myös ammattiyhdistysliikkeen rahoitusjärjestelyt. Taiteen kenttä ansaitsee oman rahoitusjärjestelmänsä ja sen järjestämiseen ehdotan yksityisiä eläkevakuutusyhtiöitä.

Maassamme on pitkään toimittu taiteilijoita vähättelevästi ihmisinä. Tällainen vähättely on tavallaan tahatonta, kun rahasta on kaikessa pulaa. Taiteilijan on vaikeaa yleensä jopa puolustaa työnsä merkitystä, jolloin sen merkityksen huomaavat ovat kärjessä hyötyä taloudellisesti. Taiteilija usein jää nuolemaan näppejään. Työmarkkinat usein syrjivät taiteellisesti lahjakkaita ihmisiä nuoresta iästä saakka, koska taiteellisuus usein näkyy myös ulkoisessa olemuksessa. Nuoret taiteellisesti lahjakkaat ihmiset ovat monesti perinteisiä työaloja kohtaan jopa tahattomasti kapinallisia, johtuen heidän usein voimakkaasta luonteestaan ja luovuudestaan. Taideala tarvitsee omat rahoitusjärjestelynsä ja siitä hyötyy koko maa.

Puhun tässä asiassa kaikkien taiteilijoiden ja taiteen piirissä toimivien hyväksi ja sen lisäksi myös omasta puolestani. Olen jäsenenä Espoon Kirjailijat ry:ssä, jonka sivustolla on kuvaus omasta kirjailijantyöstäni. Olen kirjoittanut merkittäviä käsikirjoituksia, jotka ovat nykyaikaisten tietojärjestelmien siivittäminä julkaistu elektronisina kirjoina Elisa Kirjassa. Tämä näyttää hienolta, taiteelliselta ja hyvältä, mutta taloudellista tuottoa ei ole syntynyt yhtään. Elektronisten kirjojen markkinaosuus on viime vuosina ollut kahden prosentin luokkaa ja kirjojeni osalta tuottoa ei ole olut yhtään (alle 10 € yhteensä). Tällä hetkellä kirjani eivät tiettävästi ole julkaistuna. Onnekseni olen ollut palkkatyössä ja siten sain kirjani kirjoitettuani varhaiseläkkeen, minkä varassa olen kirjojani Kristillinen filosofia yrittänyt puolustaa. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että jopa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa ilman pitkää uraa työelämässä minulla ei olisi ollut voimia minkäänlaiseen rahatuloon tässä maassa. Kirjoittaa kirjani on ollut elämänkutsumus, jota en henkisenä työnä ole voinut sivuuttaa. Jotta taiteellisesti lahjakkaiden ihmisten ei tarvitsisi syrjäytyä yhteiskunnasta, tarvitaan heille oma erityinen rahoitusjärjestelynsä. Eläke- ja verotusjärjestelmässä invalidiprosentiksi on osaltani merkitty 100 %, mikä tehokkaasti estää kaiken taloudellisen toimintani. Kaikki taiteilijat eivät ehkä ole niin onnekkaita kuin minä olen ollut ja voi osallistua tavalliseen työelämään.

Suomessa tehtiin julkisuudessakin kerrottu perustulokokeilu. Sen tuloksista lyhyesti kerrottiin, että siitä ovat hyötyneet henkilöt, jotka ovat kärsineet mielenterveysongelmista. Perustulojärjestelmä kannattaa maahamme myös luoda ja se voisi vähitellen korvata nykyisiä tukimuotoja, joista ei kannata luopua yhtäkkiä kuitenkaan. Rahoitusjärjestelmät vakauttavat yhteiskuntaa ja siten ovat kaikille toimialoille ja koko maan kannalta tuottoisia.

Kirjoitan Uusi Suomi -verkkolehdessä blogia ja siellä julkaistuja kirjoituksiani, jotka monet käsittelevät kansantaloutta, on nähtävillä verkkosivustollani Tyhjäpaperi osoitteessa (http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) Tarvittaessa kerron mielelläni lisää tästä tuoteideasta ja myös kirjoistani.

Kunnioittaen,

Tarja Kaltiomaa

kirjailija, eläkeläinen

* * * *

18.2.2021

Nuorilla taiteilijoilla on usein nostetta urallaan ja moni vaikuttaa siltä, että olisi myös taloudellista menestystä. Nuoria rahoitusasioissa on ehkä helppoa myös vedättää ja palkaksi saatetaan hyväksyä esimerkiksi tavaralahjoja.

Näistä ei kerry eläkettä. Taiteilijan osana nykytyöelämäjärjestelmässä on tehdä paljon työtä ja olisi vain harvoille mahdollinen täysi eläke vanhana. TARAVA-ehdotus on tarkoitettu tasoittamaan taiteen alan työntekijöiden koko uran tulotasoa. Ehdotus on tarkoitettu vapaaseen keskusteluun. Kirjeeseeni ei ole vielä otettu kantaa (tietääkseni), mutta idea vaatii taakseen taiteenalan tekijöitä ja rahoitusalan päättäjiä.

Joskus kehittelin ajatusta mielessäni pyöritellen ja esille nousi käsite URRAVA = Urheilijoiden Rahoitus Vakuutus. Tämäkin olisi uusi innovaatio ja toimialarajoitusjärjestely.

Tarja Kaltiomaa