Elämänvarren omenapuita
Istuskelin tänään miettimässä menneitä. Erityisesti muistelin elämän varrelle osuneita omenapuita. Vain yksi niistä oli oma. Istutin hyvän asuinalueen pienelle pihalle omanapuuntaimen toiveikkaana ajatellen sen tuottavan isona hyviä hedelmiään. Tuo omenapuu jäi vain haaveeksi. En harrastanut silloin vielä valokuvausta, joten siitä ei liene ole edes kuvaa. Avioero vei minut etäälle tuosta puusta ja elämäntilanteesta, mutta kaihomielinen kaipuu omenapuita kohtaan on tallella.
Pidän valokuvapäiväkirjaa, jossa säilytän kuvia vuosien varrelta. Selasin kuvakansioita ja löysin muutamia muistojeni omenapuiden kuvia kansioista.

Kuvassa numero 6585 (vuosi 2006) on erään pälkäneläisen vanhan talon pihapuita. Vietin talossa muutaman viikon aikoinaan ja tein ihmeellisiä kuvausmatkoja alueella. Olin jo muutaman vuoden ajan kirjoittanut käsikirjoituksiani ja kirjoitin elämäni säikeitä myös Pälkäneellä. Suomessa on paljon tavattoman muistorikkaita alueita ja taloja. Kun jokin talo koskettaa ihmisen sydäntä ja mieltä, siitä voi saada elämäniloa moneksi vuodeksi.
Tässä kuvassa numero 6666 (vuosi 2006) on minulle ja monelle museonkävijälle rakkaita omenapuita. Hvitträskin kauniilla piha-alueella vanhat omenapuut ovat etuoikeutetussa asemassa. Niistä pidetään huolta ja ne saavat kasvaa kauniissa ympäristössä. Tervehdin näitä puita kuin vanhoja ystäviäni.


Kuvan 7788 (vuosi 2018) koristeomenapuut ovat nykyisiä pihapuitani. Kuvan vuonna ne tuottivat sellaisen sadon, että meidän talon asukkaiden piti kottikärryittäin viedä maahan pudonneita omenoita biojätteeseen. Se oli sinä vuonna palkinto uskollisesta kukkimisesta ja piha-alueen koristamisesta. Vaivannäöstä huolimatta omenapuut keväisin ovat ihana ja tervetullut näky.

Hieman mystisempi on tämän seuraavan kuvan omenapuun tarina. Kuvassa 8593 oleva omenapuu (vuosi 2006) on jäänyt moottoritien kallionhuipun varjoon entisenä pihamaana. Nyt omenapuut olivat hylättyjä ja lähes kukkimattomia ja satoa tuottamattomia. Hedelmäpuu menettää intonsa tuottaa hedelmiä, kun se on jäänyt vaille omistajaa ja huolehtijaa. Surullista, mutta haikean kaunista tämäkin muisto.
Valokuvapäiväkirjasta on paljon iloa muistamisen suhteen. Kuvia voi karruttaa vuosikansioihin ja valokuva-arkisto muodostuu kuin huomaamatta. Oman elämän muistamista voi näin pitää yllä. Kuvan avulla voi muistaa yllättävän hyvin menneisyyttään ja hyvinkin tarkasti. Hyvät muistot pitävät mielen virkeänä.
Laitoin juuri toissapäivänä kasvihuoneeseen neljätoista uutta omenapuunalkua, eli Antonovkan perusjuureen vartoin eri omenalajikkeita. Junost oli ainakin yksi, Kultainen Kitaika j Kelatinen Nalif ovat nyt siellä myös varttumassa kevään kasvuihmettä. Ai niin kymmenen oita omenapuita vain oli, koska neljä päärynää tuli myös värkättyä.
Onnea ja kevään odotusta sinulle Tarja.
Ilmoita asiaton viesti
Omenapuut ovat ihania ja uskollisia kavereita, joiden rakkaus pitää ottaa oikealla tavalla vastaan. Joskus rakkauden tiellä on harmillisia vastoinkäymisiä, kuten mätiä omenoita ja matoja, mutta enimmikseen omenapuut tuottavat hyvää satoa. Onnea omenanviljelyyn ja hyvää kevättä!
Ilmoita asiaton viesti
Valokuva-arkisto tietokoneella on oiva tapa tallettaa muistoja. Meillä on noin 11000 kuvaa tallennettuna ja ”tägättynä” Adobe Photoshopilla. Arkisto alkaa vuodesta 1980, ja kuvat vuoteen 2006 asti on skannattu diakuvista. Arkistosta löytyvät mukavasti kuvat matkoista ja perhejuhlista ja sieltä voi aina tarkistaa, minä vuonna mitäkin tapahtui ja keitä oli paikalla.
Arkistosta löytyi myös ensimmäinen kuva omenapuustamme. Vuosi on 1994, se on kolmas kevät, kun omenapuu on meidän.
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/sites/2/2020/04/Image1-386_edited-1.jpg
Puun on istuttanut asunnon edellinen omistaja 1980-luvun alkupuolella. Omenapuu kasvaa edelleen pienellä pihallamme ja vuonna 2018 se tuotti jättisadon, yli 4000 omenaa. Valitettavasti täälläkin suurin osa omenoista meni biojätteisiin, sillä omenoita oli silloin joka puutarhassa enemmän kuin tarpeeksi. Tarjosin omenoita yhdelle siiderintekijällekin, joka etsi täältä Puistolasta vanhojen omenapuiden satoa. Omenat olisivat kelvanneet, mutta pakettiautoon ei mahtunut enää yhtään omenaa, kun auto oli meidän kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti