Espoon kaupunki tehdään yhdessä

Yhteiskunta: Espoon kaupunki tehdään yhdessä

Viite: Ilmoitus lehdessä Tehdään yhdessä Espoon yleiskaava 2060, tule mukaan!

Näin tämän ilmoituksen paikallislehdessämme Länsiväylä ja aloin aikatauluttaa tapausta omaan kalenteriini. Tilaisuus nähdään ja siihen voi osallistua etäkokousohjelmalla.

On minullakin paljon sanottavaa Espoolle ja sen ihmisille. Espoo Helsingin naapurina on kaupunkikuvaltaan nykyään hyvin erilainen kuin Helsinki. Helsinki on asfaltoitunut ja sen yksityisalueet ovat pois julkisesta tilasta aidattuina sisäpihoina ja puutarhoina. Aidatut keskustan sisäpihat ovat jo pitkään luovuttaneet vihreän värinsä asfaltille. Ilahduttavaa on Helsingissä nähdä suuria kukkaruukkuistutuksia kesäisin ja lähes kaikille puistikoille ja ruohotilkuille on tehty kauniita kukkaistutuksia. Tärkeitä Helsingin puistoalueita ovat Töölönlahden ympäristö ja Esplanadin puisto. Muitakin puistoja on siellä täällä ja tämä ei lienee ole kaikki viheralueet. Niitä on kätköissä julkisuudelta (näin luulisin) vähän ikään kuin ranskalaiseen tapaan, jossa parhaat puutarhat ovat yksityisiä keitaita. Omalta osaltani tämä on vain mielikuvitusta. Espoossa on samanlaiset mahdollisuudet nykyään kuin Helsingillä oli yli sata vuotta sitten. Ensin ei juuri ollut asukkaita tai tulokkaita ja sitten into rakentaa täytti kaikki paikat. Helsinki siitä huolimatta omaa omanlaistaan viehätystä kaikessa liikuttavuudessaan pienellä kylmällä niemekkeellä Etelä-Suomessa. Nykyään puhutaan pääkaupunkiseudusta, joka on alkanut syleillä Vantaata ja Espoota helsinkiläisellä pyrkimyksellä tehorakentamiseen. Ehkä pahin into tehorakentamiseen kuitenkin olisi jo nähty ja viheralueille jää enemmän tilaa kuin aiempina vuosikymmeninä.

Olen sielultani sekä helsinkiläinen että espoolainen yhtä painokkaalla painotuksella kumpaankin kaupunkiin. Nykyisestä näkövinkkelistäni Helsinki on vanhaa sukunostalgiaa. Kun taas Espoo on kehittyvää uutta kaupunkialuetta.

Espoon uusikaupunkilaisuus kuitenkin on karissut mielestäni, kun olen kulkenut kävellen kameran ja kävelysauvojen kanssa noin kolmen vuosikymmenen ajan espoolaisia raitteja, teitä ja polkuja. Tavallisten teiden sivuilta erkanee polkuja metsiin, joissa hiidet, peikot, menninkäiset ja keijut pitävät kokouksiaan. Espoo on täynnä muinaisia satumetsiä. Ne ovat olleet muinaisten esivanhempiemme kokoontumispaikkoja. Tuolloin kokoontumispaikkojen kivimuodostelmat ovat olleet ihmisten arvojärjestyksen mukaisia. Kylän kingi on vanhennuttuaan joutunut katkerasti luovuttamaan suurimman kivensä nuorukaiselle, joka oli hänet haastanut johtajuudessa. Tällaiset kivipaikat huokuvat ja kertovat tarinoitaan niille, joilla on herkät aistit niitä vastaanottamaan. On käsitykseni mukaan niin, että näistä kahdesta pääkaupunkiseudun alueesta Helsinki ja Espoo, Espoo olisi vanhempaa asuin tannerta kuin Helsinki. Helsingin Kansallismuseon talo on selvästi vanhempaa arkkitehtuuria kuin nykyään tunnustetaan, joten se Helsingin keskuspaikkana lienee myös hyvin vanha asumistalo. Vanha sukumuistini siitäkin pyrkii kertomaan.

Espoossa ei nyt tule mieleen sellaista yhtä vanhaa kartanoa kuin vanhat kivikartanot ovat paitsi Gallen Kallelan talo, joka on rakennettu kestämään aikaa tulevaisuuksiin saakka. Ihmisillä on taiteen kultakaudella ollut vahva käsitys siitä, että elomme ihmisinä jatkuu. Vahvat ihmiset henkisesti elävät toisinaan pitkiäkin aikoja muilla mailla vierahilla, ja kas! Tullessaan takaisin emomaahamme isänmaahan Suomeen, on taloistamme tehty museoita ja niistä on pidetty huolta. Oman kodin tunnelmaa pääsee vanhat emännät ja isännätkin kokemaan pääsymaksun hinnalla.

Ihmisen maanpäällinen muisti on ihmeellinen asia. Olen seikkaillut parin viime vuosikymmenen aikana niillä muistipaikoilla ja olen aivan kuin uusi ihminen muistamisineni. Lukeminen kannattaa aina, sanoo Jörn Donner tietoiskussa ja tähän nyökyttelen mielelläni myöntävästi. Muistaminen ei ole kaikilla ihmisillä samanlaista ja en niin paljon kuin nykyään medikalisaatiossa nähdään tarpeelliseksi, huolestuisi muistamisesta tai sen puuttumisesta. Muistaminen on lahja samoin kuin viulunsoitontaito, ei senkään puuttumisesta ole tarpeen huolestua. Taiteessa tarvitaan sekä tekijät – taiteilijat – että yleisö – muut ihmiset. Taiteessa on myös kysymys muistamista. Ja niin myös infrastruktuurisessa ympäristössä on kysymys muistamisesta. Kun ihminen on sukujen sukupolvien ajan asunut samalla alueella, hän on kuin sukkula osaamisessaan ja muistamisessaan omassa asuinympäristössään. Hänen ei tarvitse erikseen yrittää painaa mieleen asioita, vaan hän elää luonnollisessa nykyisessä ja menneen muistamisen varassa. On yleistä tietämystä ja käsitystä tai sen puuttumista, miten paljon muistamisesta ymmärretään ja miten sitä hyväksytään. Ottakaamme huomioon, että nykyisessä tiedeuskossa ole vielä kovin helposti tunnustettu henkisyyttä ja henkistä menneisyyden muistamista. Tämä asia tulee esille kirjassani Kristillinen filosofia (Mediapinta 2022, Elisa Kirja 2013).

Kaupunkisuunnitteluun lähetän toivomuksen, että menneisyyden ja nykyisyyden muistamisasia huomioidaan aluesuunnittelussa. Olisi hyvä asiantuntijoiden ja kaupunkikuvaajien avulla kartoittaa vanhoja kansakunnan muistipaikkoja ja säilyttää niitä nykyisiä ja tulevia ihmisiä varten. Suomi on maailmankartalla niin sanottu luontomaa, jossa on runsaasti sellaista luontoa, jossa on esivanhempien jättämää muistijälkeä. Tätä työtä museot ovat tehneet pitkään ja arvostan museoiden työtä kansakunnan muistin hyväksi. Ihmisen elämänkaarella, joka tosiaan on nykyään paljon pidempi kuin muinoin, on tilaa ajatella ja pohtia asioita yleensä vasta vanhuuden kynnyksellä ja vanhana. Vanhemmat ihmiset eivät aina ole kovin osallistuvia erilaisiin tarjolla oleviin hankkeisiin, joten teen tämän vetoomuksen meidän vanhempien sukupolvien puolesta. Kaupunkialueille on tärkeää jäädä koskemattomiakin luontoalueita. Niiden antama muistivirkistys ei ehkä ole yhtä selväsanaista tai selväpiirteistä kuin taiteen tai uskonnon antama muistitieto, mutta sillä on erityisen virkistävä sanoma ihmisen hiljaiselle sielullisuudelle ja rauhoittumiselle maapallon ja maan asukkaana.

12.4.2023 Tarja Kaltiomaa

Edellinen kirjoitukseni Vapaavuorossa: Psykologia: Muistamisen muistelot | Uusi Suomi Vapaavuoro

Aiempia kirjoituksia samasta aiheesta:

Luminen kaupunkikierros Espoon Kivenlahdessa valokuvin | Uusi Suomi Vapaavuoro

Muinaiset haudat paikkakunnalla | Uusi Suomi Vapaavuoro

Espoon avoimet labyrintit 2 | Uusi Suomi Vapaavuoro

Kaupunkisuunnittelua | Uusi Suomi Vapaavuoro

Kuvat sen kertovat, naapurit ovat erilaisia | Uusi Suomi Vapaavuoro

Ja siitä Espoon kaupungin kutsusta linkissä Espoon yleiskaava – tutustu ja osallistu | Espoon kaupunki