Filosofia: Ajattelun tiimoilta

Ajatteleminen voi olla hauskaa, helppoa ja sitä voi olla mukava oppia. Ajatteleminen voi olla osana elämää niin, että ihmisen ei erityisesti tarvitse ponnistella tai ajatella ajattelevansa. On totta, että ajattelua on eri tasoista. Luonnollinen ongelmanratkaisu vaatii ajattelua, mutta ei välttämättä erityistä ponnistelua tai oppineisuutta. Aiempina vuosisatoina ihmistä, joka oli lukenut muutaman kirjan, pidettiin viisaana ajattelijana. Näin voi olla nykyäänkin.

Oppineisuus ja lukeneisuus nykyään on valjastettu tutkintojen suorittaneille ihmisille. Tutkinnot ovat toki tärkeitä erityisesti työelämässä ja ammateissa, mutta ei liene mitään rajaa asetettu ihmisten arkioppineisuudelle ja lukeneisuudelle. Suomi on lukemisen luvattu maa: meillä on laaja kuntien ylläpitämä kirjastoverkko, kirjakauppoja, jotka myyvät uusia ja vanhoja kirjoja sekä nykyään myös internetin laajat mahdollisuudet löytää haluamiaan kirjoja. Vaarana vain infoähky, ettei ahnehdi enemmän kuin pystyy nielemään oppia ja tietoa.

Ihminen voi olla viisas ja osata ajatella, vaikka ei sinänsä olisi lukenut yhtään kirjaa. Nykyaikainen sivistyksellinen ympäristö kuitenkin kutsuu kehittämään omaa älyään ja ajatteluaan. On kuitenkin rajat vastassa tässäkin. Usein sanotaan, että mitä oppineempi ihminen, sitä mieluummin vaikenee väittelyissä ja seuroissa.

Omakohtaisesti koen lukeneisuuden niin, että nautin lukemisesta ja uusien oivallusten syntymisestä lukemisen myötä. Elämänkokemus on arvostettua, ihminen voi olla nähnyt maailmaa ja siten tietää asioista. Kirjojen avulla sivistys on rauhallisempaa, ymmärrys kasvaa, vaikka ei olisi joka maailmankolkkaa kolkannut.

Maailmanihmisellä on nykyään paljon mahdollisuuksia viihtyä elämässä – ajatella. Ihminen on luotu ajattelemaan.

Olen kirjoittanut omille verkkosivuilleni ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) mietelmiäni ajattelusta. Tällä kirjoitussarjalla Toiminnallinen ajattelu 1 – 50 pyrin kertomaan, että ajattelu voi olla sekä hauskaa että hyödyllistä. Varoituksen sana: ajattelu voi olla myös vaarallista, joten siihen kannattaa perehtyä harkiten ja oma elämäntilanne huomioiden.

Uusimmassa kirjoitussarjan jaksossa 50 kerron viime vuonna tapahtuneesta kukkivien ruusupensaiden alasleikkuusta. Kyse on nähtävästi tapahtumasarjasta, josta puuttuu ajattelu – näin vertailun vuoksi otan asian esille – ja myös tämän blogikirjoituksen kuvitukseksi. Lukija tietenkin voi ajatella tästä niin kuin mielii. Mukavaa ja ihanaa kesää lukijoille!

26.6.2020 Tarja Kaltiomaa

 

 

Kuvassa vasemmalla leikkaamattomia kukkivia ruusupensaita ja oikealla edellisenä kesänä kukinnan aikana alasajettuja pensaita.

 

Kuvassa pensaiden kukinnan aikana alasajettuja pensaita seuraavana kesänä. Pujo on vallannut tämän pensasalueen.

 

Samalla alueella pensaita, joita ei oltu leikattu edellisenä kesänä alas kukinnan aikana.

 

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu