Filosofia: Mitä aika on?

Pyykkinarukirje on viesti periaatteella to whom it may concern. Viestiin ei odoteta vastausta, mutta usein on mahdollista kommentoida. Piirros: Tarja Kaltiomaa

Nykyään filosofian keskusteluryhmissä ja filosofissa yhdistyksissä puhutaan ajasta. Näkökulma vaikuttaa ihmettelevältä: mitä aika on?

Kysymykseen mitä aika on, on varmasti useita vastauksia, mutta filosofissa yhteyksissä vaikuttaa siltä, että kysymystä pohdittaessa ohitettaisiin se, mitä aika on tavallisille ihmisille. Tavallisille ihmisille nykyaikana tavallisinta näyttäisi olevan, että aika on kuin sen vastakohta kiire. Monilla ihmisillä on kiire. Moni ihminen puhuu, että aika loppuu. Aikaa ei riitä, aikaa on vain vähän tai aikaa on vain vähän jäljellä.

Toisaalta on aivan viime vuosikymmenillä tullut esille myös, että planeettamme ja aurinkokuntamme olisi aika-avaruudessa, avaruudellisessa tilassa, joka on aika-avaruus. Me ihmisinä näemme yöllä taivasta katsoessamme, että avaruus vaikuttaa laajalta, koska tähtiä yötaivaalla näyttää olevan eri etäisyyksillä ja eri valovahvuuksilla.

Aikaa on siis mahdollista tarkastella sekä yksittäisen ihmisen näkökulman tai tavallaan koko planeetan (maapallon) väestön näkökulmasta. Ihminen voi siis kokea aikaa, tuntea aikaa, joka on kuin elementti siinä missä alkuelementteinä tunnetaan tuli, vesi ja ilma. Aika olisi siis yksi alkuelementeistä. Kun ihminen on keskellä jotakin, kuten planeettamme keskellä avaruutta – siis aika-avaruutta – on ollut tähän maailmanaikaan saakka vaikeata mieltää aikaa yhdeksi alkuelementiksi, joten se alkuelementtinä on jäänyt tuntemattomammaksi kuin maa, tuli, vesi, ilma ja muut alkuelementit kuten tie, tieto, metallit jne. Kiinalaisessa opissa alkuelementiksi tunnustetaan myös tuuli.

Aikaan on myös toisenlaista suhtautumista. Sitä mukaa, kun ihmisten infrastruktuurinen maailma maapallolla on kehittynyt ja uusia voimavaroja on otettu käyttöön, aikaa koskevia sanontoja on ilmaantunut. Yksi ehkä tunnetuimmista on ”aika on rahaa”. Tämä on monien kiireisten liikemiesten mieluisa hokema, jolla he kannustavat yhä uusia sukupolvia tienaamaan rahaa talouksiin ja siten niitä parantamaan ja kehittämään. Kuitenkin tässä omassa maassani kirjoittajana nykyään ja entisenä atk-alan tavallisena työntekijänä, järjestelmäasiantuntijana, on vaikuttanut siltä, että taloutta ja rahaa ei käsiteltäisi ikään kuin erillisinä käsitteinä vaan niistä puhutaan suomen kielessä kuin ne olisivat suunnilleen sama asia. Kun sanaparia talous ja raha tutkiskellaan lähemmin, voidaan havaita, että talous voi olla jopa ilman rahaa, mutta nykyaikainen länsimainen talous ei oikein hyvin toimi ilman siinä olevaa rahaa. Rahallinen käsitys ja ajattelu, joka edellä kerrotun mukaan olisi sivujuoni aika-käsitteessä, on jäänyt jälkeen maassamme ehkä muualla vallitsevasta käsityksestä rahaa koskien. Rahaa voidaan koskea, mutta uusi digitaalinen raha näkyy tilisaldoina ja vienteinä, eikä sitä siis leikillisen ajatusjuoksun perusteella voisi koskea, mutta se näkyy. Raha ja sen puute näkyy monella tavalla sekä yksilön elämässä, taloudessa, talouksissa ja alueiden, maa-alueiden voinnissa ja huolehdinnassa. Raha siis vaikuttaa tärkeältä elementiltä ja suoraan sanoen vaikuttaa siltä, että taloudet ja maa-alueet saavat paljon lisäaikaa, kun niissä elävillä ihmisillä on rahaa.

Rahalla ja ajalla on selvä korrelaatio.

Nykyään rahoitustoimiala, jonka jälkeenjääneisyydestä muun teknisen kehityksen infrastruktuurisessa taloudenpidossa olen kirjoittanut jo useita kirjoituksia internetiin, pitää käsityksenään, että rahan avulla voidaan ihmisiä kiristää. Tämä asenne näkyy usein mm. elokuvissa, taiteessa, työpaikoilla jne. monissa antropologisen tutkimuksen alaisissa konteksteissa. Tämä asenne on ihmisten omaksuma asenne, jossa taustalla on vallanpidon tarve. Jolla on rahaa, käyttää rahaa saadakseen ihmiset toimimaan oman tahtonsa mukaan. Kohtuullisuutta kaivataan nykyisten jo koulutettujen ja kouluttautuneiden ihmisten yhteiskunnissa. Raha voi olla jatkossakin, kun ymmärretään paremmin sekä käsitteet aika että raha, yhteiskuntaohjaavuudessa tärkeä elementti, mutta kiristysasenne varmaankin voi jo lieventyä.  Lieventymistä onkin jo havaittavissa. Esimerkiksi velkojat ovat nykyään jo olleet paljon halukkaampia tekemään myönnytyksiä velkojen ja lainojen ehtoihin ja vähentämään kiristysvaikutustaan. Yhteiskunnallinen ohjaavuus voi pysyä hyvällä tasolla, vaikka helpotettaisiin ihmisten arkea aikaan ja rahaan sidottujen vaikutusten osalta.

Filosofit ovat aikojen myötä tuottaneet ajatusrakennelmia, jotka ovat kuin avaruudellisia kulkukiviä ajassa, ja joiden kulussa näkyy pyrkimys tuottaa järjestäytynyt yhteiskuntamalli maapallolle. Tätä kohti on oltu pyrkimässä teologiassa, antropologiassa, uskontotieteissä, tätä kohti ollaan oltu menossa (tai tulossa) jo valistusfilosofien ja valistuskuninkaallisten ”päiväkäskyissä” muutaman edellisen vuosisadan ajan. Nykyihmisen silmin saattaa näyttää oudolta, että tämä kehitystarve ei olisi ollut kovin hyväksytty. On nähty historiallisissa tapahtumissa, että se ei ole ollut kovin hyväksytty ja että niin sanottua kansanvalistusta ja sen kehittymistä on vastustettu paljon. Tähän on varmasti ollut syytä sepissä ja sysissä, koska yksittäiset ajattelijat ja vallankäyttäjät ovat tietenkin eläneet siinä elämänymmärryksessään, mikä heillä kulloinkin on ollut, joten mitään itsestäänselvyyttä ei näissä asioissa ole ollutkaan. Monesti, kun ajatellaan kehitystä ja tulevaisuutta, kuuluukin olla varovaisuutta enemmän kuin rohkeutta. Sanonta ei kaikki munat samassa korissa on vanha sanonta, jonka avulla varovaisuutta korostetaan ja sitä siedetään, vaikka kuinka olisi olemassa uudistusmielisyyttä.

Varovaisuutta tarvitaan meidän päivinämmekin. Ehkä vielä tarpeellisemmin kuin koskaan. Ihmiset ovat nykyään usein kiireihmisiä ja sen lisäksi heidän luotsilamppunsa on sammuksissa. Ihmiset ovat pitkään olleet kulkemassa elämässä vain heidän nykyisyytensä tunnustettuna. Kun kirjoitin kirjaani Kristillinen filosofia – Ihmisen henkinen jatkumo, osa 3, joka on teoksen yksi osa, koin ympäristössäni täyttä pimentoa elämän jatkuvuuden osalta. Ihmiset elivät kuin tuotetusti maailmanlopun tunnelmissa. Kirjoittajana kuitenkin olin ollut raivaamassa kuin tietä aika-avaruudessa ihmisten kulkea ajassa eteenpäin. Tästä merkkinä ovat myös runokirjani, joiden nimi on Ajassa auraten. Käsite avaruusinfra on aivan uusi käsite, joka tarkoittaa avaruuden planeettoja, aurinkokuntia ja galakseja. Avaruus ei ole tyhjä tila, vaan se on meille planeetalla eläville ihmisille kuin vastaranta näkymänä. Me emme tiedä, mitä vastarannalla on ennen kuin itse olemme siellä vastarannalla. Filosofisesti sanottuna, kun olemme vastarannalla, me unohdamme jonkin ajan myötä, sen mistä tulimme, tuo on muuttunut jo vastarannaksi. Tähän mietteeseen siis tarvitaan paljon aikaa, toki riippuen ihmisen muistamisen kyvystä. Ihmisen muistamisen kyky on hyvin yksilöllinen eikä lainkaan juuri lajityypillinen. Käsitteen ”fenonyymi” mukaisesti ihmiset ovat sekä henkisesti yksilöllisiä että fyysisesti lajityyppisen mukaisesti yksilöllisiä. Variaatio henkisissä ominaisuuksissa vaikuttaa selvästi suuremmalta kuin fyysisissä ominaisuuksissa. Juuri senkin vuoksi kaikkien maassa asuvien ihmisten kannalta on tärkeää ja hyväksi menneisyyden profeettojen ja näkijöiden työ tuottaa myös kansanvalistusta ja järjestäytynyttä yhteiskuntamallia ihmisten hyvänlaatuisen elämän perustaksi.

Aika – mitä se on? Vastaukseni on, että aika on yksi vanhimmista elämän elementeistä, elämän peruskysymys. Runoelmassani, joka osallistui muutamia vuosia sitten Runo-Kaarina kilpailuun, osoitan, että kiireihminen kiirehtii kohti kuolemaansa. Aika loppui. Loppuiko ihmiseltä silloin kaikki? Elämänsä loppui, mutta hänelle jää runoelmassa henkensä, joka toivon, uskon, rakkauden avulla jatkaa kulkuaan ja taas joskus keskuudessamme. Kun hän taas palaa, voimme viettää elämän juhlaa jälleennäkemisen riemussa, mikä asia meille ihmisille luvataan Raamatussa.

Elämme tiedostamisen ja jälleennäkemisen aikaa…

1.3.2023 Tarja Kaltiomaa

Kirjoitusnostatuksena Tekstit ja kuvat taiteissa, elämän taitteissa:

Tekstit ja kuvat taiteissa, elämän taitteissa | Uusi Suomi Vapaavuoro

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu