Filosofia: Yhteiskunnallinen synteesi

Vapaa kuin radiokide. Poiminta laulelmasta, jota olen kuunnellut elämäni käännekohdissa. Tommi Läntisen Hyväntoivon aamu. Vapaa kuin sana ja mielipide. Vapaa kuin salainen radiokide. Joka sähköistää totuuden sanomaa, sitä joka ei pala tulessakaan, vaikka yössä roviot roihuaa. Olen tunteellinen, niin kuin lapset liikutun – yhä uudelleen nousen hyvän toivon aamuun.

Työelämässä 1990-luvulla elettiin varhaista kuvankäsittelyn aikaa. Yritys, jossa olin ollut pitkäaikaisena atk-työntekijänä, oli lanseeraamassa valtion hallinnolle järjestelmää, jossa käytettiin kuvallisia dokumentteja sähköisesti. Asia oli tietojenkäsittelyssä vallankumouksellinen entiseen pelkästään rekisterityyppiseen käsittelyyn verrattuna. Nykyään tietokoneilla voidaan käsitellä kuvia: tallettaa, jakaa, muuttaa, yhdistellä. Valokuvat tietojenkäsittelyyn ovat tulleet melko vaivattomasti, koska niiden osalta on ollut sopivasti tarvetta ja motivaatiota.

Joskus jonkun idean syöttäminen järjestelmiin ja ihmisille on kuin työntäisi lankaa piippuun: vaikeaa. Joskus kuin huomaamatta asiat ovat kehittyneet ja ne on omaksuttu osaksi työtä ja arkea vaivattomasti. Yhteiskunnassa tapahtuu kaiken aikaa monia asioita samanaikaisesti ja on mahdollista nähdä kehityslinjausten samanaikaisia janoja yhtyvän, eroavan, jatkuvan.

Kaikessa soi blues.

Vuosituhannen vaihde maassamme nosti pitkäksi aikaa taloutta ja ihmisten euforiaa korkealle. Pelkästään Milenium ajallisena kohokohtana tuotti tuottavuutta ja elämänuskoa maamme kansalaisiin. Milenium jätti jälkeensä sen ilmiönä tuottamat ilotulitukset vuoden vaihteisiin, ihmisten matkustamisinto jatkui, kun siitä oli tullut osa elämää, vapaa elämäntapa on muuttanut kauppojen tuotetarjonnan, viikkorytmi on mullistunut entisestä. Yhteiskunnallisia muutoksia on hiipinyt ihmisten arkeen. Tätä on tietenkin tukenut myös koulutuksen hyvä taso ja kielitaito osallistua kansainvälisiin hankkeisiin Euroopan Unionissa ja muuallakin maailmassa. Itse olen buumeri-ikäluokkaa, jossa kielitaito on yhteiskoulun tuottamaa ja kömpelöä. Kosmopoliittikin suomalaisessa elämäntavassa huomaa olevansa yhden kielen taitoinen: suomen kieli on vahva kieli, joka ainakin minua on laiskistanut muitten kielten osalta: suomen kielelläkin pärjää. Yleensä puhun suomea tilanteessa kuin tilanteessa.

Buumeri-ikä on kuin näköalapaikka. On ihmeellistä, että näkee aikuisuuteen ja jopa keski-ikäisyyteen yltäneen ihmisiä, joita on pitänyt sylissä sylilapsina. Nuoret ovat saavuttaneet aikuisiän kypsyyden vanhan tädin silmien alla.

Kirjailijana, joka on työuran jälkeistä toimintaani, olen hajottanut kirjoitusaiheita melko laajasti. Nyt on synteesin aika. Synteesin kirjailijana loin ja kirjoitin ensin. Kirja Kristillinen filosofia on ja pysyy pääteoksenani. Kirjan aiheesta on poikinut psykologiaa, yhteiskuntatietoa, filosofiaa, uskontotiedettä, terapianäkemystä, paranemisuskoa, terveysuskoa, naisasiaa, miesasiaa, lasten varjelua, sukulaisrakkautta, perheen tärkeyttä, elämänuskoa, tulevaisuutta ja tulevaisuuden uskoa ja vaikka mitä. Synteesiksi voin sanoa myös uuden tieteen alan kvalifysiikka. Kvalifysiikka tutkii ihmisen elämän laatua.

Kaikessa on ajallinen jatkuvuus ja näkökulma laajempi kuin on aiemmin ihmisen historiassa tai herstoriassa ollut.

Ajallinen laajuus näkyy myös graafeissa. Ennen oli vain aikajana, jolla kuvattiin ajallisia yhteyksiä maapallolla, nykyään graafeissa on tiimalasimuotoa ja puumaisuutta aikaa kuvaamaan. Graafeihin voi nykyään vapaammin kuvata myös ajallisia kerrostumia entisen peräkkäisajattelun lisäksi. Maailma on avartunut niin, että menneisyyden kuvaamiseen ei enää riitä pelkästään kronologinen kuvausmalli. Ajanlaskun alussa alettiin laskea aikaa. Kirjoihin on merkitty suunnilleen, milloin tieto on kirjattu ja kirja tai dokumentti kirjoitettu. Kutakin kirjallista tai kuvallista merkintää ja tuotosta arvioidaan aina ajankohdan ja paikan mukaan, jolloin tuotos on julkaistu tai tehty.

Nykyään tähtitieteilijät puhuvat avaruuden laajenemisesta. Mitä tämä tarkoittaa ihmisten ja ihmiskunnan kannalta?

Olen tulkinnut vapaasti Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa ja tuottanut siitä näkemyksen, että aika-avaruudessa, avaruudessa, ihmisten maailmat ovat suhteutettuna siihen, mitä ihminen on.

Tämän teorian mukaan avaruuden laajeneminen tietää ihmiskunnalle hyvää. Ihmiskunnan tulevaisuus vahvistuu.

Synteesi – summa summarum. Synteesissä yhdistetään eri osa-alueet kokonaisuudeksi. Ihmisellä saattaa olla synteesitaju, jossa hän muodostaa näkemyksen kaikesta kokemastaan ja tietämästään ja siten tekee synteesissä itselleen sellaisen todellisuustajun, jonka kanssa voi elämäänsä jatkaa. Mielestäni synteesiajattelulla tämä meidän aikamme Mileniumin jälkeen tarjoaa oivalliset mahdollisuudet. Kaikki tuotettu kirjallisuus, tietokoneet, erilaiset rekisterit ja tilastot antavat mahdollisuuksia luoda synteesin eri asiakokonaisuuksista ja siten tuottaa luovasti uutta tietoa.

Joskus aikoinaan, kun vasta mietiskelin, että kirjottaisinko kirjan, näin paljon kirjoja kirjakaupoissa, kirjastoissa ja kirjahyllyllä. Sanottiin, että kaikki tarvittava on jo sanottu ja kirjoitettu. Minunkin mahdollisten kirjojeni kohtalona olisi lojua unohtuneena jossakin hyllyillä. Toki ajatus lannisti minua ja en ole tuottanut kirjoitusta tuottamisen vuoksi, vaan koen minäkin kirjailijana, että minulla on jotakin tärkeää sanottavaa. Ja tähänkin avaruuden laajeneminen tuo vastauksen. Kun maailma sinänsä ei ole valmis, uutta luovuutta voi olla myös meillä ihmisillä. Uskon ihmisten ja ihmiskunnan tulevaisuuteen ja myös ihmisten luovuuteen jatkossakin. Ihmisellä on hyvät mahdollisuudet maailmassaan ratkaista esille tulevia ongelmia niin, että ne eivät käy ylipääsemättömiksi. Tähän tarvitaan aikaa ja malttia. Kiirementaliteetti liiallisena saattaa lannistaa ihmisiä, kun on totuttu saamaan kaikki valmiiksi nopeasti. Jospa avaruuden laajenemisprosessi tuottaa ihmisille myös maltillisemman mielen.

Hyvä yhteiskunta tuottaa ihmisille vapautta ajatella. Kun tärkeät asiat ovat hyvässä yhteiskunnallisessa järjestyksessä, yksilöinä ihmisille jää enemmän aikaa toteuttaa luovuuttaan taiteessa, tieteessä ja sosiaalisesti. Minun buumeri-ikäisen ihmisen vanhempia on kiittäminen siitä, että he päättivät ottaa yhteiskuntakehityksen vakavasti ja solmivat virallisen aviosuhteen miehenä ja vaimona. Näiden ihmisten ansiota on nykyinen hyvinvointimme. Voisiko nuoripolvi saavuttaa saman yhteiskuntasovinnon?

22.7.2023 Tarja Kaltiomaa