Finanssi: Kansantalous ja talous

Vanhat tanssikuviot auttavat ymmärtämään askeleitaan.

Luin muutama vuosi sitten Björn Wahlroosin jonkin kirjan muistaakseni Helmet-kirjaston e-kirjana, kun en nyt löytänyt sitä itseltäni. Latasin kuitenkin e-kirjahyllyyni Wahlroosin Markkinat ja demokratia kesälukemiseksi. Jos luin kirjan jo aiemmin, kertauksesta ei liene haittaa. Vanhoissa suomalaisissa suvuissa on ihmisiä, joilla on geeneissään talousosaamista. Wanha nenä haistaa maan tärkeyden. Olen kirjoittanut blogikirjoituksissani usein kansantaloudesta. Kansantalous on silkkaa maan haistamista ja taloutta. Kansantalous on Suomessa, kuten sanotaan Ruotsin osalta, kansankoti. Kansankodissa, kuten suvuissa ja perheissä, ihmiset ovat erilaisia osaamisiltaan ja luonteiltaan, mutta harvoin kehittyneissä yhteiskunnissa ketään jätetään ulkopuolelle – kuten ei perheissä ja suvuissakaan. Kirjoituksessani Kummallinen raha on täynnään meidän ihmisten asenteita rahatalouteen, rahaan, rahapolitiikkaan. Haaveilemme lotosta ja meillä lottovoitto kulkee mukana ajatuskuplassamme, mitä kaikkea tekisimme, jos voittaisimme helvetisti rahaa. Kuitenkin käytännön elämässä olemme pihtareita.

Omaa pihtaruuttaan voi nähdä peilistä. Kun olemme viettäneet päivämme, voisimme television tuijottamisen lisäksi hetken aikaa asettua myös miettimään, mitä olemme päivän mittaan onnistuneet pihtaamaan ja säästämään. Olemme säästäneet tervehdyksen, kun tahallaan emme huomanneet naapuria ulkona, olemme säästäneet torilla viitosen, kun tingimme villasukkaparista sen verran, olemme säästäneet ruuassa, kun ostimme vain tarjouksia. Länsitalous hyötyy tietenkin aidosti myös pihtaamisesta, mutta voisimme illan tullen käyttää hetken aikaa sen pohtimiseen, mitä olisimme mahdollisesti voittaneet, jos olisimme noissa päivän tilaisuuksissa toimineet hieman toisin.

Jos olisimme tervehtineet naapuria, olisimme saaneet vaihtaa kuulumisia ja saaneet hyvän mielen tervehdyksien saattamana. Torilla kaupan olevan tuotteen voisi maksaa tinkimättä, koska voimme nähdä, että tuotteiden valmistamisen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Kaupan tarjoustuotteet ovat sinänsä hyviä, mutta jotakin hieman kalliimpaakin normaalihintaista voisi silloin tällöin hankkia. Nykyaikainen talous ja tarjonta ei ole suomalaisille itsestäänselvyys. Palvelut ovat lisääntyneet, kun ihmiset käyttävät niitä ja niiden pitäminen ja yritystoiminta on kannattavaa. Raha kiertää maassa. Raha pitää markkinat ja ihmiset elävinä. Nykytaloudessa rahaa tarvitaan kaikkeen.

Entinen patruunatalous on kehityksen peruskivijalka. Jossakin tuo perusta näyttäytyy ja on todella toiveikasta ihmiselämän ja kansantalouden kannalta, että Björn Wahlroosin vuonna 2012 julkaisema kirja on nimeltään Markkinat ja demokratia. Kaiken talouden perusta on maa. Maasta kasvaa vilja, maasta ponnistaa ihminen, maasta kasvaa raha.

Kansantalouksien päällä keikkuu pankit. Kansaa pelottaa, kun on pankkikriisi ja Euroopan pankkilaitosten finanssikriisi. Tietenkin pelottaa. Jos taloutta horjuttaa, sitä voi korjuttaa. On olemassa sellainen välimaasto maan ja pankkien välillä, jossa itää epävarmuutta. Näyttää siltä, että ihmiset, kansat eivät luota täysin oikeuteensa elää ihmisarvoista elämäänsä. Menneisyyden kummitukset toisinaan järkyttävät mieltä ja tekevät ihmisiä mielisairaiksi, mutta omasta puolestani tuon kokeneena voin sanoa, että siinä on tervehtymisen alku.

Samoja ihmisiä olemme kuin ennen vanhaan, ennen sotia ja vallankumouksia. Pientä turbulenssia ihmiskunnalla tietenkin on ollut asettua elämään näillä Galileo Galilein aikanaan havaitsemilla planeetoilla, joista nykyaikainen tiede ja teknologia on saanut napattua varsin todenmukaisia avaruusluotainkuvia, jolloin maan uskottavuus ainakin omasta mielestäni on vahvistunut ja lisääntynyt.

Maa tuottaa ruuan, ihmisen on työn avulla tuotettava elantonsa ruuasta. Ei pelkkä raha siis, vaan myös työ. Omistus, maaomistus. Niin otti tämä kansa haltuun omat osuuskauppansa, kun niitä mainostettiin televisiossa omistamiseksi. Omistaminen on huolenpitoa. Omistaminen on menestystä. Kansan ylpeys on oma maa.
Kun televisio alkaa yleensä jossain vaiheessa jyristä pankkikriiseistä ja lamasta, suomalaiset ovat sukkana mukana siinä kehityksessä. Olisi ehkä terveempää alkaa heti vakauttaa taloutta pelkäämisen sijaan. Pelko lisää talouden epävarmuutta. Meillä on kansan verorahoilla maksama yleisradio äänitorvena ja kuulottimena. Olisi tärkeää talouden puolesta, kansantalouden puolesta, suosia vakauttamista ja investointeja ja tulevaisuuden uskoa. Rahan sijoittaminen omaan hyvinvointiin on rahan sijoittamista kansantalouteen. Taloudessa on tapahtumassa nykyään oivallisia kehityssuuntauksia, joissa me nykyihmiset voimme olla mukana.

Ekologisuuden ja planeetan hyvinvoinnin osalta tapahtuu päivittäin ja vuosittain innovaatioita, jotka parantavat ihmisten elämänlaatua. Hyvinvointia ei ole pelkkä lottovoitto ja suuret rahat, vaan myös elämän nykyaikaiset mukavuudet: työ, asuminen, hyvä ruoka, perhe, vapaa-ajan viettämiset monet mahdollisuudet. Kun ihmiselle tulee ikää (itse olen nyt 66-vuotias), tulee myös ajallista perspektiiviä talouden tarkasteluun. Hyvinvointi on pitkälti omista asenteista kiinni ja myös yhteistyöstä talouden toimialoilla.

3.6.2020 Tarja Kaltiomaa

Julkaisen kirjoituksen Uusi Suomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro blogiosastoilla.

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu