Historian keskellä

Historian keskellä on kuin olisi hurrikaanin silmässä. Tuntee, että asioita tapahtuu ympärillä, mutta tapahtumia on niin paljon, että kokonaiskuvaa ei oikein tahdo saada. Vasta, kun elää jo toista aikakautta, historia alkaa saada muotonsa.

Historia saa muotonsa tarinoista. Nykyisin kirjoitetaan enemmän kuin koskaan ennen. Alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kerrotaan tapahtumista, jotka koskevat tätä hetkeä, mennyttä aikaa. Poliitikkojen päätökset, maailmojen sodat, kirjauutuudet, uudet laulut ja virret saavat hahmonsa kirjallisessa muodossa sitten. Nyt tiedämme vain menneestä.

Tämä on menneiden aikojen se hetki, kun tiedämme siitä enemmän. Menneisyys on ollut niin rikas, että me murehdimme sen perään ja kaiholla muistamme. Vasta nyt käsitämme, kuinka merkityksellistä aikaa menneisyydessä on eletty. Ajatelkaapa. Kaksikymmentä vuotta sitten oltiin vasta toipumassa milleniumin rasitteista. Tuntuu kuin ihmiset olisivat olleet viattomia ja tietämättömiä. Eihän silloin vielä edes ollut Facebookiakaan. Facebook on aloitettu vuonna 2004. Sen käyttäminen yleistyi nopeasti ja nyt sen suosio vaihtelee sitä mukaa, kun joku toimittaja kertoo suosiosta. Ja myös Twitter. Ja YouTube. Ja myös ne kaikki kommunikointisovellukset, joita on tullut yksityisempään käyttöön myöhemmin, kuten WhatsUp. Ja on vielä paljon ihmisiä, jotka muistavat televisiokanavien 1 ja 2 olleen ainoat tietokanavat sanomalehtien lisäksi ja sitten tuli MTV3 ja Maikkarin Uutiset, Kympin Uutiset.

Jokaisella ihmisellä on oma elämänsä. Jokaisella on niin sanottu vaikuteympäristö, joka sisältää sitä tietoa, minkä piirissä ihminen elää. Aikuinen ihminen luo vaikuteympäristönsä itse, nuori ja lapsi elää siinä vaikuteympäristössä, jonka aikuiset sallivat ja mahdollistavat – koti, koulu, televisio, tietokone, kaveripiiri. Vaikuteympäristö käsitteen olen lanseerannut kirjassani Kristillinen filosofia (Tarja Kaltiomaa Elisa Kirja 2013 – 2019, Mediapinta 2022).

Tietotarjonta on kasvanut valtavasti tietokoneiden yleistyttyä ja television ohjelmakanavien lisäännyttyä. Tietoa syntyy suuressa maailmassamme paljon ja sen seuraaminen on pirstaloitunutta. Kun sitten joskus keskustelemme kasvokkain oikeiden ihmisten kanssa, lähes kaikki keskustelunaiheet ovat uusia, koska jokainen on katsonut eri kanavaa tiedotuksen piirissä.

Vasta joskus myöhemmin tajuamme, mitä tänään tapahtuu, tänä vuonna, tänä vuosikymmenenä.

Oman ikäni puolesta suon itselleni nostalgisen näkökulman ja selvittelen oman menneisyyteni aikakautta. Ajalliset aspektit, ajalliset näkökulmat ovat nykyaikana saaneet runsaasti muotoa. Ajallisten asioiden kuvaamiseen on tullut uusia keinoja pelkän entisen aikajanan lisäksi. Olen nähnyt sanomalehdissä oivallisia ja kivoja graafeja ajallisten tapahtumien kuvaamiseen. Ajassamme on runsaasti tietoa ja keinot tietojen kertomiseen on luovasti kehittyneet ja parantuneet. Ajallisia asioita kuvataan tilastoilla, graafisilla esityksillä, kertomuksilla. Tämä kaikki tallentuu muistiin ja sieltä arkistoista toimittajat sitten nostavat esille ja saamme kokonaiskuvan, mitä nykyään tapahtuu.

Kirjoilla on suuri merkitys kokonaiskuvan hahmottamisessa.

Visio tulevaisuudesta: toimittaja on poiminut kirjavarastosta noin 10 vuosikymmentä 2010 kuvaavaa kirjaa. Toimittaja tekee kirjoihin katsauksen ja tekee lehtijutun vuosikymmenen tapahtumista. Lukijat saavat jälkikäteen hahmotelman 2010-vuosikymmenen tapahtumien kohokohdista. Lukija voi syventää tietämystään tuosta ajasta.

Kaikkeen tähän tarvitaan rahaa ja rahoitusta. Pirstaloitunut tieto on kuin siihen käytetty raha olisi pirstaloitunut myös, kuin sadettaja nurmikolla. Rahoituksen vuosisadalla aikuisikään maapallolla tullut ihmiskunta alkaa huolehtia myös riittävästä rahoituksesta, koska jo lähitulevaisuuden aikana kaikkea tarvitsemaa rahaa ei enää voi tienata samalla tavalla kuin tähän saakka. Tarvitaan tietoisempaa rahoitusotetta, tietoisempaa rahoitusta. Rahoitustoimiala on vielä jäänyt jälkeen muusta kehityksestä, ja kun me kaiken lukijat tämän ymmärrämme, asenteemme alkavat antaa myöten. Rahaa tarvitaan nykyaikaisen tietokoneistuneen ja liikenteellisen maailman pyörittämiseen ja rahoitusta tarvitaan ihmisille, jotka siinä elämme.

Elämme aikakautta, johon historian rinnalle on tullut herstoria.

17.8.2022 Tarja Kaltiomaa