Ihanat rohkeat naiset

Nainen työn äärellä noin 1800-luvulla. Kuva: Kansallisgalleria

Viime keväänä Suomessa julkisessa keskustelussa oli pitkään aiheena hoiva-alaan liittyvät erilaiset ongelmat. Toimialana hoiva-ala on melko uusi ja hyvin tärkeä. Hoiva-ala työllistää paljon menneisyydessä paljon työelämän syrjimää naissukupuolta. Tietenkin uusiin toimialoihin yrityselämässä liittyy myös ongelmia, mutta maltilla ja hyvällä neuvottelutaidolla ongelmat pystytään ratkaisemaan. Edellisessä blogikirjoituksessani ”Kummallinen raha” kirjoitin kaikista mieleeni tulevista aiheeseen liittyvistä mielleyhtymistä teemana mitä raha ja rahoitus tarkoittaa. Naiset ovat onnistuneet luomaan toimialoja, jotka houkuttelevat sijoittamaan ja siten niillä on myös rahoitusta. Hoiva-ala on niin tärkeä toimiala, että myös valtion rahaa siinä liikkuu. Hoiva-ala koskee meitä kaikki ihmisiä.

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat niin sanottuja hyvinvointivaltioita. Näissä valtioissa on nykyään jo muutaman vuosikymmenen ajan ymmärretty naisille työtä tarjoavien toimialojen merkitys. Työpaikka tarkoittaa naiselle vapautta ja itsemääräämisoikeutta elämässään ja myös lastensa hyvinvoinnista suurempaa päätösvaltaa kuin niissä perheissä, joissa perheen rahatalous olisi vain perheen miespuolisen jäsenen varassa.

Yhteiskunnalliselta ja valtioidenkin yhteistyön kannalta on kyse merkittävästä historiallisesta kehitysvaiheesta ja kehityssuunnasta. Naiset sukupuolena ei ole enää tarpeeton sukupuoli edes silloin, kun ei ole onnistunut avioitumaan. Menneinä vuosisatoina pitkään naisen yhteiskunnallinen asema määräytyi pelkästään suhteessa mieheen. Naisten osallistuminen työelämään on radikaalisti muuttanut ja muuttamassa tätä asetelmaa.

Olen blogikirjoituksessani ”Tasa-arvo valheen kourissa” vuonna 2013 luonnehtinut tasa-arvo-käsitteen käyttämistä yleisesti tasa-arvona, jolloin silloisessa keskustelussa alkoi olla vaatimuksia samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Mielestäni tasa-arvo-sanaa käytettiin tuossa keskustelussa väärin, koska tasa-arvo-käsite otettiin käyttöön noin 1900-luvun puolivälissä tarkoittamaan miehen ja naisen tasa-arvoa avioliitossa. Tarjosin ihmisarvokäsitettä yleiseen ihmisten arvon arvottamiseen. Aika on kulkenut näitten mietteitten ohitse. Ydinperheen turvaksi alun perin nostettua avioliittokäsitettä on alettu jopa lainsäädännössä käyttää kaikille halukkaille. Naisten osallistuminen työelämään on muuttanut yhteiskuntaa melkoisesti, mutta näkisin naisen aseman kannalta positiiviseen suuntaan. Naisen itsemääräämisoikeus elämässään on tärkeä asia ja se on Pohjoismaissa todellisuutta. Naiset ovat tehneet paljon työtä saavuttaakseen asemansa ja siitä kannattaa olla ylpeitä. Uskon tämän liikkeen ja työhön osallistumisen etenevän ja saavuttavan myös eteläisempiä maita. Elämä ei kuitenkaan ole pelkästään työtä, edelleen myös perheellä on tärkeä sijansa. Edelleen tulevaisuuden rakentaminen on miehen ja naisen yhteistyötä perheen hyväksi ja lastensa kasvattajina.

Hoiva-ala on luonnollinen työhön osallistumisen jatkumo naissukupuolelle. Aiemmin naiset ovat tehneet paljon näkymätöntä työtä kansantalouksissa ja nykyään työn arvo näkyy myös taloudessa. Kun naiset ovat omilla toimialoillaan onnistuneet hyvin, myös rahoitus seuraa perässä. Kansantalouden arvo on noussut, kun työhön osallistuminen on edistynyt. Naisten toimialojen onnistumisella Pohjoismaissa on suuri osallisuus naisten koulutuksella työhön. Suomessa naisten toimialojen koulutus koskee kaikkia organisaatiotasoja, jolloin myös johtajuus on pitkälti naisten käsissä. Silti esimerkiksi rahoituksellisessa yhteistyössä naisten toimialoja ei pidä jättää pelkästään naisten käsiin. Toimialajoen huolehdinta ja niiden jatkuvuus myös tulevaisuuteen on kaikkien meidän kansalaisten käsissä, niin miesten ja naistenkin.

Suomessa liputetaan nyt isänpäivää. Uskon, että liputtaminen onnistuu nyt hyvillä mielin, kun yhteiskunnallinen osallistuminen on tasaisempaa sukupuolten kesken. Avioeroja on tapahtunut paljon ja julkisuudessa puhutaan nykyään paljon avioeroista. Tulevaisuus näyttää, miten erilaiset yhteiskuntaa koettelevat sekä hyvät että pahat linjaukset tärisyttävät sivistyselämää ja miten vakaana yhteiskunta näissä mullistuksissa voi pysyä. Nyt juhlimme sekä isän että äitien päiviä hyvillä mielin, koska tulevaisuus on näiden molempien käsissä.

Katselin isän päivää viettäessäni Kansallisgallerian kuvia internetissä. Olin valinnut taidekuvat ennen vuotta 1800. Kuvien joukossa oli yksi työtä tekevä nainen, josta sain innoituksen tähän kirjoitukseen. Valitettavasti kuvaa ei voinut tähän kopioida, mutta taitava tietokoneen käyttäjä löytää sen kyllä (kuva 30385).

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu