Ihmiset ihmisiä – keskustelua rasismista

Viimeaikoina olen törmännyt useisiin televisio-ohjelmiin ja television paneelikeskusteluihin, joissa käsitellään rasismia. Yleensä keskustelujen oikeutettuna asenteena pidetään sitä, että rasismi on väärin. Rasismi sanana neutraalin ja järkevän keskustelun pohjaksi on väärin. Keskustelut kuuluisi käydä jonkin muun perusteen pohjalta.

Katsoin televisiosta ohjelman Mustavalkoinen kuolema, joka on edelleen Areenassa nähtävänä. En katsonut ihan koko kaksiosaista sarjaa, koska aiheen kliseemäinen käsittely antoi riittävän pohjan ymmärtää katsojana, mistä ohjelmassa on kyse. Ohjelman katsomisen jälkeen muodostin mielipiteen rasismista nykypäivänä.

Olen vakuuttunut siitä, että maailmamme on Luojan luoma maailma. Onko Luojia yksi vai useita, ei ole vaikeata päätellä. Mielestäni Luojia on useita. Tänä päivänäkin me ihmiset luomme tätä maailmaa ja meitä ihmisiä, luovia ihmisiä, on paljon. Me ihmiset maailmassa. Me päivittäin muokkaamme maailmaamme mielipiteillämme ja teoillamme, sanoillamme ja kuvillamme, puheillamme ja jopa ajatuksillamme. Luodessamme omaa osaamme maailmaan, vaikutamme maailmaan ja muihin ihmisiin. Vaikutamme luontoon, vaikutamme taivaisiin. Vaikutamme meriin, vaikutamme jokien kulkuun, järvien kuntoon. Pienet teot kasvavat joskus suuriksi vain sen vuoksi, että esimerkkimme on huomattu, ja sitä seurataan. Meille ei aina jää tilaisuutta korjata, mitä olemme tehneet tai miten olemme vaikuttaneet, mutta vaikutuksemme jäljet jäävät jälkeemme enemmän tai vähemmän pysyviksi.

Kun kirjoitin kirjaani Kristillinen filosofia, ensimmäinen filosofinen ajatus, johon sittemmin kirjoitustyön aikana yhä uudelleen palasin, että itsehän me tänne aina palaamme. Joskus näyttää siltä, että omaa vaikutustamme emme enää näe, maailma jatkuu ja menee menojaan, mutta yllättävää kyllä: joskus taas palaamme jäljillemme ja näemme niissä myös oman vaikutuksen, oman luovuuden sävyjä.

Sävyistä puheen ollen: ihmisrodussa on monia sävyjä. On vaaleita, valkoisia, hieman ruskehtavia, ruskeita, kellerväihoisia, oliivinsävyisiä, mustia ja mitä onkaan. Tummia ja vaaleita.

Kun katsoin siis ohjelmaa Mustavalkoinen kuolema, ajattelin, että murha mikä murha. Tuomareilla ja amerikkalaisella valamiehistöllä on ihan tarpeeksi tuomitsemista aiheessa murha. Toinen ihminen on tahallaan murhannut toisen ihmisen. Lakien mukaan teko on rangaistava, ja tuomarin tehtävänä on määrätä rangaistus. Tapaus minulle katsojana oli aivan päivän selvä tai yön musta.

Länsimaailma, Eurooppa ja sittemmin Amerikka on ollut valkoisten ihmisten hallinta-aluetta. He ovat rakentaneet oman mukavuusasteisen infrastruktuurisen ympäristön maanviljelyineen, kylineen ja kaupunkeineen. Tälle kaikelle on historialliset perusteensa, tarinansa ja juurensa. Valkoiset ihmiset pyrkivät tietenkin pitämään kiinni saavuttamastaan maailman tilasta. Kirjassani Kristillinen filosofia luonnehdin planeettamme Maapallon kehitystä filosofiselta kannalta. Eri seikat veivät siihen, että nykyään meidän ihmisten kuuluu elää sovussa keskenämme kaikkien sävyjen parissa, ihmiset ovat ihmisiä. Tämän seikan kuuluisi nykymoraliteetin mukaan olla yksiselitteinen. Me kaikki ihmiset ovat luoneet sitä tietä ja polkua, jonka avulla olemme tulleet nykyiseen maailmantilanteeseen. Kaikelle on selityksensä, mutta kukaan ei pysty selittämään kaikkea. Toisen ihmisen, toisten luojain, toisten vaikuttajien vaikuttimet, eikä teotkaan, aina ole selvästi näkyvissä tai näkyvissä lainkaan. Oppineiden ja lukeneiden ihmisten kuuluu pyrkiä ymmärtämään eri näkökantoja ja havainnoimaan maailmassa, mikä on oikein ja mikä väärin.

Rasismikeskustelu on melko vanhaa perua, mutta esimerkiksi Suomessa se on uutta. Suomi maana on pitkään ollut homogeeninen eli täysin valkoisen pohjoisen ihmistyypin asuttama. Suomessa pienenä maana moni melko uusi ilmiö nykyään näyttää monen ihmisen mielestä olevan vähemmistöasia. Muun muassa valkoisesta ihon väristä poikkeavien ihmisten tyyppi tai tummien ihmisten tyyppi on vähemmistöä, joka yrittää puolustautua ”enemmistöä” vastaan. Tämä on kuin pieni mikrokooste maailmasta, mikrokooste, joka ei ole koko maailman mittaan verrattuna oikea. Todellisuudessa suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset ihmiset ovat vähemmistöä, jossa suuren enemmistön edustajat, tummat ihmiset, keskustelevat rasismista syyttävään sävyyn.

Ehdottaisin, että Suomessa suomalaisten taholta rasismikeskustelusta luovuttaisiin. Keskustelunaiheena rasismi on tylsä ja typerä aihe. Nykymaailma on täynnä mielenkiintoisia ja järkeviä keskustelunaiheita. Maahamme asumaan tulleet ihmiset voisivat kertoa mielenkiintoisia eksoottisia tarinoita entisestä kotimaastaan, suomalaiset voisivat puhua maatalouden tärkeydestä ja omavaraisesta ruuantuotannosta. Keskustelun aiheena voi olla luonto, luonnon vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Voitaisiin puhua, miten roskaaminen saataisiin loppumaan kokonaan ja miten materiaalikierrätyksessä kaikki jäte voidaan käyttää hyväksi energian tuottamiseen ja uusien raaka-aineiden keksimiseen. Mielenkiintoiset keskustelunaiheet eivät maailmasta lopu, meidän pitää vain ylittää ne kynnykset, muurit ja aidat, jotka niitä estävät näkemästä.

Rasismikeskustelu mielestäni estää ihmisiä kohtaamasta toisiaan inhimillisinä ihmisinä.

22.11.2021 Tarja Kaltiomaa

 

+1
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu