Iskelmien tahtiin

Ote blogistin kesäisestä kivijalkalevykokoelmasta. Levyt valittu juhannusaaton kuunteluun grillausiltapäiväksi. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Elämä on kuin operettia, kun sen niin järjestää. Arkea on kodin siivoaminen, pyykin peseminen, vaatteiden huolto ja ostaminen, ruuan tuunaaminen puolivalmiista, kaupassa käyminen, koiran ulkoiluttaminen ihanassa kesäisessä rantamaisemassa puiden lehvien havinassa. Liikenne on vähentynyt paljon samoin kuin Kaisaniemenkadulla raideliikenteen valmistuttua.

Levy levylautaselle ja äänimaiseman voi valita mieleisekseen.

Aloin joskus 1990-luvun alussa kasvattaa CD-kokoelmaa, kun olin kipeässä erotilanteessa luopunut LP-levyistä ja levysoittimesta kokonaan. Elämän operetti piti rakentaa uudelleen.

Mieluinen iskelmä soimaan ja sävelet ilmoille kaikaa.

Itse en juurikaan laulele, enkä soittele. Osaan laulaa auttavasti ja olenkin laulanut laulun Akka hakkaa naulaa myös paikkakunnan kotiseutuyhdistyksen runoillassa oikeasti. Rumpua soittaisin enemmän kuin voin, koska pieni koirani osallistuu siihen liian innokkaasti haukkumalla, että lähes pelkään rumpua käsitellä.

Juhannusjuhla on nyt parhaimmillaan ja onneksi tänä vanhana aattona, Aaton päivänä, on sunnuntai, joten aattoa voi viettää kuten ennenkin. Ajatelkaapa, jos joulu olisi sijoitettu lauantaille ja sunnuntaille? Lähes sama asia. Suomalaisittain vapaaherrattarena voi huomisen maanantain pyhittää vanhalle Juhannukselle, Johanneksen nimipäivänä, kun työssä käyvät lomaa odottavat, kesäloman sijaiset, juuri työpaikan saaneet, työmatkailijat ja muu työteliäs kansa kiiruhtaa jo viettämään maanantaita ns. ”sorvin ääreen”, arkisesti ja vääjäämättä. Tuttua minullekin. Työelämässä loma ei aina ole ollut kovin pitkä, tai loma on vasta edessä ja se on jo pidetty. Eläkkeellä pidän viikkorytmin ennallaan ja noudatan kalenterin viikon päivien tunnelmaa. Siten arki pysyy arkena ja pyhä pyhänä.

CD-levykokoelmani koostuu kesälevyistä, talvilevyistä, joululevyistä, harvinaisista löydöistä, joita soitan harvemmin, liian tunteikkaista, joita soitan toisinaan, vauhtilevyistä, jolloin tunnelma on kohollaan. Nyt käyn läpi kesälevyjä, jotka ovat esimerkiksi olleet lähikaupan myynnissä tai löytyneet kiertävältä torikauppiaalta.

Suurin osa levyistä on ostettu Anttilasta. Anttilassa oli vanhan kauppakeskus Lippulaivan aikaan varmaan lähes 100 neliömetrin CD-musiikkilevyosasto. Sitten osastolle tuli myös DVD-levyt ja muutaman vuosi sen jälkeen osasto katosi kokonaan ja myös vanha Lippulaiva. Nykyään yhden metrovälin päässä on uusi hieno Lippulaiva, jossa ei ole Anttilaa enkä ole nähnyt siellä levyjäkään myynnissä.

Kuuntelen runsaasti musiikkia myös Spotifyssä ja minulla on siellä monta listaa. Spotify soi tietokoneella ja tablet-koneella. Nykyään myös kännykässä. Se on hyvä palvelu, joka on ollut elämäni operettimusiikkia jo vuosien ajan.

Digiaikaa…

Digiaika on tapahtunut sekä kirjoille että musiikille.

Palvelut toimivat rinnakkain.

Miksi niitten pitäisi kilpailla keskenään? Digin ja kivijalan. Digiaika on nykyään ja kivijalka-aika on mennyttä aikaa. Miksi digin pitäisi syrjäyttää kivijalkatoiminnot. Mielestäni ei pidä. Jos vapaa-aika ja muutkin palvelut muuttuvat pelkäksi digiksi, ihmisten todellisuudelta putoaisi pohja pois. Tässä todellisuusmaailmassa. Ilman nykyistä CD-kokoelmaani en muistaisi kokoelman syntyaikojen tapahtumia, musiikki on kiinni arjessa ja sen muistamisessa. Kohti vanhuutta olisi ja on myös luopumista, mutta kivijalasta ja todellisuudesta siirtyminen pelkkään digiin tarkoittaa jo liikaa muistoista luopumista, muisti heikkenisi, oma arki muuttuisi kuin avaruuskellunnaksi, jossa ei olisi tarpeeksi kiinnekohtia. Omalle minuudelle, itsensä tuntemiselle.

Niinpä levy lautaselle ja kuulokkeet korvalle. Yön hiljaisuus ei häiriinny musiikin vuoksi. Elämän operetti on täynnä romantiikka ja vaihtuvia tunnelmia. Kesälevyt vaihtuvat lautasella, tunnelmat ja muistot elävät tätä aikaa.

23.6.2024 Tarja Kaltiomaa

Aiemmin samasta aiheesta: Joulumusiikkia ja interiööriä | Uusi Suomi Vapaavuoro

ja viestinnästä: Viestintä: viestintä | Uusi Suomi Vapaavuoro

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu