Kaapeleista

Tulin ajatelleeksi kaapeleita ja niiden ajatusten myötä hyppään aikamatkalle menneisyyteen. Kaapeleista nykyaikana on muistuttamasta vesistöjen lähellä suuret kyltit.

Menneisyydessä kaapeleista ollaan oltu yhtä innoissaan kuin me nykyajan ihmiset olemme tubettamisesta ja pelaamisesta. Tubettaminen ja pelaaminen kuitenkin nykyään on mahdollista kaapeleiden ansiosta. Helsingissä oli aikoinaan kaapelitehdas ja on edelleen Kaapelitehdas, jonka on vallannut taide.

Kaapelit kiedotaan tavallisen lankarullan näköiselle kelalle. Lankarullaan verrattuna kaapelikela on tavattoman suuri. Suuri kela antoi mielikuvitukselle mahdollisuuksia: tulevaisuuden täytyy olla ihmeellinen. Nykyinen aikamme, tulevaisuus, on mahdollistunut suurten kaapelikelojen ansiosta.

Tuolloin aikoinaan, kun kaapeleita on ryhdytty kelaamaan, ei vielä ole ollut tekniikkaa, jossa tieto kulkisi langattomasti, mutta nykyaikanakaan en usko, että kaapelit olisivat käyneet tarpeettomiksi. Infrastruktuurisena asiana kaapeleita edelleen tarvitaan, vaikka tieto kulkisi linkistä toiseen langattomasti.

Tiedon kulku ihmiseltä toiselle nykyaikana tapahtuu niin vaivattomasti, että juuri kenenkään, joka ei satu olemaan kaapeleiden parissa työskentelevää ammattikuntaa, ei tarvitse kaapeleita miettiä. Älypuhelin ja tietokone etsii kaivatun yhteyden maailman ääristä.

Suuret kaapelirullat kiehtovat mieltäni kuin menneisyyden tavoittaisi ajatuksissaan. Kaapeleilla siis saattaa olla ajallinen yhteys menneisyyteen. Tehtaalla uskottiin tulevaisuuteen. Uskoa piti, koska työ on tehtävä, kaikki palkkatyö oli arvokasta, eikä sitä uskaltanut menettää. Työtätekeville oli tiukat säännöt ja ankarat rangaistukset laiminlyönneistä. Ihmiset piti pitää kurissa – sellainen oli ajan vaatimus tuolloin. Luottamusta ihmisen omavastuuteen ei juuri ollut.

Nykyajan täyttyneet unelmat alkoivat kaapelitehtaalla.

Ja vielä siitä taiteesta: Taide: Maksaa mitä maksaa

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu