Kesän alun kuulumisia

Kesän alun kuulumisia

ja tietenkin kesäparveke.

Noukin poimintoja kesäparvekeistutuksista, nyt kun ne ovat vielä tuoreeltaan hehkeitä alkuvaiheissaan. Kuvassa 01 on lilan värinen ruusuliisa amppelissa. Monta vuotta vietin parvekkeella miettien, miten ja mihin ripustaisin amppelin. Nyt jo parina kesänä amppeli on roikkunut tangossa, joka on ollutkin helppoa sijoittaa parvekkeelle. Amppelin voi ostaa valmiina tai voi tehdä amppeli-istutuksen pienistä taimista joko muoviseen amppeliruukkuun, jossa on irrotettavat kannattimet tai ostaa erikseen amppelikannattimet, joita markkinoilla on saatavana monenlaisia. Monessa taloudessa amppelitarvikkeet saattavat löytyä kaapin perukoilta. Ruusuliisan nimi löytyi googlettamalla, luulin kasvia ensin kerrotuksi petuniaksi. Ensikukinta kuihtui aluksi, mutta kun lannoitin kasvia, alkoi uusi kukinta, joka kuvassa on nupullaan.

Kuvassa 02 on uskollinen talvikoristus tulilatva kesälaitumellaan tällä kertaa. Talven mittaan yleensä olen hankkinut edullisen tulilatvan koristamaan pöytää ja sen kukinta on pitkäkestoinen. Joskus tulilatva yllättää uudella kukinnalla. Työpöydälleni hankin pääsiäisenä pienen pupu-tulilatvakoristeen. Kun se oli kukkinut, en raaskinut laittaa sitä pois, vaan se jäi pöydälle viherkasviksi. Tuikkasin kukan keskelle kaapista löytyneen muovisen nuppukoristeen. Kasvi oli siinä sellaisenaan rauhassa, kunnes ihmettelin muovinuppujen vihreää väriä. Ahaa – se olikin tehnyt muovikoristeen tuntumaan uusia nuppuja. Nuput ovat aukeamassa keltaiseksi tulilatvaksi.

Amppelina tänä vuonna roikkuu myös tomaatin taimi, kuva 03. Ostin sen helluntaiseurakunnalta, pienen liikuttavan taimen. Se kukkii nyt ja kesä näyttää, tuottaako se tomaattisatoa.

Ei kesää ilman begoniaa. Minulla on monena vuonna ollut parvekkeella kaksi begoniaa, punainen ja vaaleanpunainen. Ne viihtyvät hyvin kesän loppuun saakka, mutta niitä ei pidä kastella liikaa. Liikakastelu tappaa, joten kastelen niitä pienellä kannulla suuren kastelukannun sijaan. Täten vettä ei pääse loiskahtamaan liikaa. Begoniat ovat kuvissa 04 ja 05.

Jännittävä laventeli on taasen tuoreena taimena antiikkisessa 1700-luvun tyylisessä rautaruukussaan. Viime vuonna en löytänyt siihen sopivaa kukkaa, vaan siinä oli muovikukka. Löysin kierrätyskeskuksesta sille taustaksi canvastaulun, jossa on laventeli aiheena. Laventeli on kuvassa 06.

Seuraavan kasvin 07 vuoksi jouduin tekemään salapoliisityötä löytääkseni tämän perinnekukan nimen. Se ei löytynyt heti verkon kuvahaulla, vaan otin esille kirjan Ukonhattu ja ahkeraliisa. Sieltä löysin kuvan, jossa on kesäbegonia eli ”jääkoivu”, joka on monen ikäiseni ihmisen mielestä yksi perinteisimmistä Suomessa suosituista kesäkukista. Ilmiö, että kesäkukkia istutetaan ulos, on Suomessa melko uusi ilmiö, nykyaikainen tapa. Ennen vanhaan tämäkin kasvi, kesäbegonia on ollut ikkunalaudalla sisätiloissa ja sittemmin yleistyneissä ikkunallisissa eteishuoneissa.  Eiköhän se ollut pitkään niin, että kesäkukkia on viety vain läheisten haudoille.

Silmäteräni lobelia on omissa istutuksissani yleensä ruukun reunuskukka. Tänä vuonna kuvassa 08 näkyvällä lobelialla on erityisasema omassa ruukussaan parvekehyllyssä. Kukan kirkas sininen väri tuottaa mielihyvää koko kesän ajan. Monena vuonna, kun lobelia on alkanut hiipua, tuntuu, että kesä on ohi. Joinakin vuosina se taas sinnittelee viimeisten kesäkukkien joukossa talven tuloon saakka. Kesän alussa mieli on toivoa täynnä ja kukat alkavat saavuttaa asemansa taimivaiheen jälkeen kukkivana ilon tuojana.

Kuvissa ei näy, että kylvin parvekelaatikoihin myös auringonkukan siemeniä. Siemenistä on kasvanut jo noin puolen metrin korkuisia varsia. Odotan niitten kukkivan edes jonkin verran ja palaan asiaan myöhemmin kukkivien auringonkukkien kuvilla ja tarinoilla.

18.6.2023 Tarja Kaltiomaa

Edellinen Vapaavuoro-kirjoitukseni:

Filosofia: Mitä kvalifysiikka tutkii? | Uusi Suomi Vapaavuoro