Kesän kirjallista some-satoa

Elokuu ja alkava syksy on sadonkorjuun aikaa! Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Kesällä suomalaiset viettävät lomaa, jonka palkollisille tarjoaa yrittäjät eli työnantajat.

Ne ihmiset, jotka eivät ole palkollisia ja siten lomarahoituksen piirissä, loma ei usein poikkea tavallisesta muusta arjestaan. Näitä ihmisiä ovat pienituloiset eläkeläiset, toimeentuloasiakkaat, kotirouvat, taiteilijat, yrittäjät, ja monet muut – mistä minä tiedän. En tiedä. Arveluni mukaan on kansainvälisesti elikkä globaalisti erityistä viettää palkallista lomaa. Tämä on hieno ja hyvä asia ja olen siitä ollut osallinen minäkin ennen nykyistä kirjailijan ”uraani”. Ammatiksi lasketaan työ, joka tuottaa ihmiselle rahaa vähintään noin puolet kokonaisansioistaan. Kirjailijan työ ei tuota minulle lainkaan rahaa, mutta käytän kirjoittamiseen aikani kaiken, sydänverellä – ei kun mustalla musteella. Minun pitää tietenkin sähköisen tekstin lisäksi myös printata tekstit, jotta niitten säilyvyys ja tallennus alkuperäisenä olisi turvattu ja siten niitten autenttisuus myös tarkistettavissa. Tämä on mielestäni kirjailijan etiikassani tärkeää.

Miksi kirjoitan, vaikka muut suomalaiset viettävät kesälomaa?

Kirjoittaminen on minulle yhtä läheistä ja tuttua puuhaa, kuin kotiäidille lastenhoito. Toki minäkin kirjoittamisen ohella myös hoivailen – hoivailen kahta lemmikkiäni kissaa ja koiraa, mikä on mieluista työtä, mutta kuitenkin rakasta työtä ja siis työtä.

Ihmiset tekevät työtä, vaikka eivät olisi juurikaan kenenkään palkkalistoilla lomineen.

Kirjoitin Puheenvuoro-puolelle juuri muutama päivä sitten runsaasta omenasadosta ja kun kesä alkaa hiipua syksyksi, sadonkorjuun aika alkaa olla käsillä. Monella tavalla.

Linkki kirjoitukseen: Ruoka, ravinto ja elintarviketeollisuus | Uusi Suomi Puheenvuoro (sisältää myös itseotettuja valokuvia 😊).

Syksyllä alkaa taas koulut, tämä näkyy koulupaikkakunnalla, jossa asun. Ihmisiä on taas liikkeellä enemmän. Katsoin ihmeissäni uutta näkymää aamulla melko varhain, heti kahdeksan jälkeen. Suuri joukko ihmisiä kulki metroasemaa kohti. Tällaista olen aiemmin nähnyt vain Helsingin Sörnäisissä, jossa olin työssä 2000-luvun alkupuolella. Nyt tänään kyseessä on vuonna 2020 syksyllä avattu Länsimetron toistaiseksi päätepysäkki Kivenlahti. Nuoria ihmisiä kulki kohti metroasemaa, olisivatkohan opiskelijoita menossa Otaniemeen Aalto Yliopiston pysäkille. Kivenlahden ensimmäinen pysäkki Helsinkiä kohti on nimeltään Espoonlahti, joka on Lippulaiva-kauppakeskuksen pysäkki. Näitä uusia kulkumahdollisuuksia eli liikennemahdollisuuksia Espoossa on ollut vasta muutaman vuoden ajan, joten totuttelemista ja opettelemista riittää.

Itsehän me tänne aina palaamme. Ja myös itsehän me tänne Aina palaamme. Aina, Aino – Suomi-neito.

Joten kallis – jopa Euroopan kalleimmaksi mainittu – Länsimetrolinjaus on ja pysyy tästä lähtien ja uudelleen nuoruudessani joskus tulevaisuudessa voin hyvin kuvitella itseni taas opiskelijana metrolinjaa käyttämään. Mutta käytän sitä myös nykyään.

Olen niin sanottu työeläkeläinen. Saan eläkettä enemmän kuin kansaneläkeläiset, koska olen osallistunut työelämässä eläkkeeni maksamiseen. Työeläke on vakuutusluontoinen eläkejärjestely.

Muunlainen eläkemalli olisi ja on ehkä monessa muussa maassa erilainen kuin tämä kertyneisiin kapitaaleihin perustuva vakuutusluontoinen eläkemalli.

Ihminen voi siinä (kuvitellussa?) mallissa kartuttaa palkastaan eläkettä pankkitilille. Palkat voi olla suuremmat kuin Suomessa, mutta ihmiset omatoimisesti siitä siirtävät syrjään eläkepäivikseen rahaa. Omalla vastuullaan, ja elävät vanhoina sitten sen eläkkeensä varassa, jonka lisäksi saattaa monissa maissa olla myös kansaneläke.

Kun eläkeläinen jää eläkkeelle (muualla maailmassa), hän toteuttaa ylimitoitetut unelmat sillä säästörahalla. Ja kohta on edessä köyhyys ja sen jälkeen kuolema, usein varhainen kuolema. Rikastakaan ihmistä ei pitkään vanhana – ei rakastakaan ihmistä – katsota hyvällä soppaa hörppimässä. Vaan näitten maailmasta lähtö on meidän viihdettä televisiosarjoissa. Eurooppalaiset tuottavat runsaasti murhiin ja rikoksiin perustuvaa televisiosarjaviihdettä meille mm. työeläkeläisille, joilla ei kaikilla ole varaa matkustaa pois oman television ääreltä.

Ai niin, some-satoa! On sitäkin minulla ja aivan tuoretta, tämänaamuista:

20.8.2024 (Facebook Suomen Kirjailijaliitto Tommi Melender) The Writings of the Philosophy of Christianity

Luin kolumnin, kiitos Tommi Melender siitä. Enpä tiedä muun maailman kulttuurista tarkoin, mutta Suomessa kirjoittaminen ja kirjojen (siis tuotteiden) myynti yhdistyy melko kamalalla tavalla. Suomalaiset ovat kärsineen negatiivisesta ja positiivisesta infoähkystä suunnilleen 1990-luvulta saakka, jota edelsi best seller -1980-luku. 2000-luvulla on kuitenkin tapahtunut kirjallisuuden suhteen paljon. Kaikki tuotetut tuotteet – kirjat, ovat lukijoiden sormituntumalla löydettävissä. Ne ovat muutaman antikvaari.fi-palveluiden takana, jossa mm. Finlandia-kirja tekee loistavaa työtä kirjojen kiertovarastoinnissa. Kirjoja arvostetaan todella! Mutta entäs sitten kirjailijoita? Ei arvosteta ihmisinä juuri lainkaan vielä, ei ainakaan rahalla. Tähän on kulttuurissamme vanhat perinteet Aleksis Kiven tuulta läpi päästävän lautamökkiasumisen perintönä. Kirjailijoita ei juuri ihmisinä pidetä tai arvosteta. Tämä johtuu kaiken läpikäyvästä kansan kateellisesta luonteesta. Kansa on palvelija ja itsepalvelukansaa, mutta ei juuri kumartele lahjakkuuksia, joita kirjoittaminen, soittaminen, laulaminen, piirtäminen yms. lahjakkuus ovat. Lahjakkaat ihmiset ovat Suomen taloudessa vähemmän arvostettuja rahoituksen kohteita kuin juuri mikään muu asia tai elävä tässä maassa. Mutta ei hätää. Lahjakkaiden ihmisten ja taiteen perustuottajien pitää auttaa myös rahoitusasioissa, tulojen muodostuksen suhteen kulttuurityöntekijöinä toisiaan ja itseään! Ehdotan tähän yksityisrahoitusta TAVARA- ja URRAVA- rahoituksina, ja kerron tästä alustavasti blogikirjoituksissani nimeltään Taiteilijan ideapussi ja Elämän pelikortit. Molemmat kirjoitukset ovat Uusi Suomi -blogeja ja sisältyvät myös e-kirjaan Kansantalouden uudet mahdollisuudet (Ellibs.com julkaisija Tmi Tyhjapaperi Tarja Kaltiomaa). E-kirjan ostamiseen ja lukemiseen on kyseisellä sivustolla ohjeita.

Tämä tästä satolaarista tällä kertaa, hyvää loppukesää ja syksyn alkua lukijoille!

20.8.2024 Tarja Kaltiomaa