Keväinen kuvapolku

Erään keväisen aamun kuvallisia tunnelmia tutuissa kotimaisemissa. Puiden lehvistöt luonto on maalannut väripaletin kaikilla vihreillä sävyillä.

Suomen luonnossa kukkii tuomi valkoisena juuri nyt. Kukinta kestää muutaman päivän, kolkuttelee omaa tuntoa. Joulusta tuomen kukintaan, onko parannukseen tarvetta. Väripaletin valkoinen on totuus.

 

Harmaan pylvään keltainen varoituskolmio. Keltaisen nähdessään kulkijan tulee jotakin huomata, ehkäpä päivän mittaan pitää valpastua.

 

Päivän kukkanen, jonka luonto päivän polulle heittää, on tänä aamuna metsäorvokki. Kasvien symboliikasta kertova kirja muistuttaa uskollisuudesta.

 

Muinainen esivanhempiemme kokoontumispaikka tai muinainen hauta. Polun varrella muistutuksia menneestä kertomassa, että olemme nykyajan ihmisinä hengessämme sidoksissa edelläkävijöiden viittauksiin.

 

Laveaa polkua on helppoa kulkea, niin kaikki tekevät, virta vie mukanaan, elämä tuntuu turvalliselta. Lavea polku vertauskuvana ihmisen valinnoista.

 

Kapea polku on usein iloisempi, mutta ilo on elämänarvoista yksi vaikeimmin ymmärrettävistä asioista. Ilo yhdistetään usein laveaan polkuun, mutta aidoimmillaan ja hurskaimmillaan ilo on kapean polun elämän ravintoa.

 

Portaat runopolulla tarkoittavat haastetta. Portaat symboloivat haastetta, portaat havaitaan, ehkä niitä näkymättömällä elämänpolulla riittää, portaikkoon ei aina ole tarvetta rynnätä.

 

Oma maa mansikka. Kulkijaa rauhoittaa keväinen metsämansikan kukka. Mansikka ei ole vain runoutta, se on myös ravintoa.

 

Tuomi kukkii nyt kaikille suomalaisille, se kertoo vilpittömyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Kauniit puiden kukkahavinat.

 

Keväinen runopolkuni päättyy suojatiehen. Ihmisten maailmassa suojatiet ovat tärkeät turvat sekä liikenteessä että runoudessa.

Keväisen runopolkuni viimeisessä kuvassa on myös tunneli. Tunnelin valoisassa päässä on jo valoa, luonto tulvii valoa, valoa riittää myöhäiseen iltaan saakka ja aamu alkaa aikaisin. Suomalainen runous istuu kannon päällä metsässä, kukkii kevään kukkasina, solisee metsäpuroissa ja uinuu kylmissä lähteissä.

Kuva- runopolulla on yhdistetty sanallista ja kuvallista kerrontaa. Näin tämä keväinen aamu aukeaa. 28.5.2021 Teksti ja kuvat: Tarja Kaltiomaa

 

Edellinen kirjoitukseni Uusi Suomi Vapaavuorossa on Muistiinpanoja kesän 2021 kynnyksellä

Muistiinpanoja kesän 2021 kynnyksellä | Uusi Suomi Vapaavuoro

 

+4
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu