Kirja: Ikuisia ajatuksia

Minulla on onni ja ilo omistaa kaksi Ikuisia ajatuksia -kirjaa. Toinen on painos vuodelta 1926, joka vaikuttaa Martti Haavion ensipainokselta tätä kirjaa. Toinen omistamani kirja on vuoden 1996 seitsemästoista painos, painatus on WSOY:ltä. Kirjojen tuotantoväli on niin suuri, että yllätyin niiden molempien toimittajana olleen Martti Haavion. Uudemman kirjan lähetekirjoituksia on vuosilta 1940 ja 1947. Uudemman painoksen johdannossa toimittaja sanoo, että ”Teos on tavallaan laaja muistikirja”. Vuoden 1947 johdannossa sanotaan sen olevan kolmanteen painokseen.

Paremmin en voi Martti Haavion elämäntyöstä kertoa, joten tästä linkistä löytyy taustatietoa Martti Haavio tutki suomalaista muinaisuskoa ja loitsuja runoilijan intohimolla: Nyt möröt, pirut ja kalmalaiset ovat saaneet uusia lukijoita | Kulttuuri | Yle

*

Näiden kirjojen omistaminen on tuottanut minulle iloa jo vuosien ajan. Kirjahyllyssäni on muitakin kirjoja, joihin on koottu aforismeja, runoja ja monia elämänviisauden sanoja. Käännyn kirjan puoleen, kun oman elämäni polku tulee tienhaaraan, jossa pitää askelluksiaan pohtia syvällisemmin kuin arkisen aherruksen tiimellyksessä on tavallista.

Tänään etsin kirjasta jotakin sanomaa uskonnosta ja sen merkityksestä. Sivulta 100 löysin tämän:

”JALOIN JA KURJIN

Kristinusko yksin kaikista uskonnoista on osoittanut meille, että ihminen on jaloin kaikista luoduista ja samalla myös kaikkein kurjin. Ne, jotka ovat ymmärtäneet ihmisen jalouden, pitävät  raukkamaisuutena ja epäkiitollisuutena kaikkia halventavia arvosteluja, mitä ihminen tietysti lausuu omasta itsestään. Ja ne taas, jotka ovat todenneet, miten alhainen ihminen voi olla, pitävät ihmisen jaloudesta puhumista naurettavana ylpeytenä, vaikka jalous kuitenkin on ihmiselle luontaista. – Blaise Pascal”

Luin tänään kirjasta myös kohdan JÄRJEN YLIARVIOINTI, jossa todetaan, että on järkevää olla järkeä yliarvioimatta kuitenkaan ja kohdan TÄMÄN MAAILMAN IHANUUDET, jossa ystävä kirjoittaa ystävälle huolissaan, kun tämä oli kirjeessään sanonut, että maailma näyttää kokonaan tyhjentyneen suloisuuksistaan. Charles Robertille kuitenkin luettelee monia ihanuuksia, joita vielä on, kuten ”Aurinko ja Kuu yhä vallitsevat Taivaan laella, ja pienemmät valot jatkavat sievää vilkutustaan. Ruoka ja juoma, suloiset näköalat ja suloiset tuoksut, kävelyretki maalla, kevät ja syksy, hullutukset ja katumus, riidat ja sovinto, kaikissa niissä on suloisuutta vuoron perään”.  Kohta MIELENRAUHA myös puhuttelee minua tässäkin ajassa vuonna 2024, vaikka en yhtä painokkaasti kuin sen kirjoittaja Walt Whitman löydä samaa säveltä mielenrauhalleni kuin hän. Tuo mielenrauha on Waltin oma keinulauta.

Löysin yli kymmenen vuotta sitten koirieni kanssa ulkoillessani maasta kirjanmerkin, joka on metallinen mansikka. Mansikan olen laittanut pitämään sivua 129 merkillä. Siellä on lausahdus, jonka nimi on ”KOKONAISUUS.

Kokonaisuus on tehty vain Jumalaa varten. Meille ihmisille riittää tieto, että tämä ’kokonaisuus’, tämä ’absoluuttisuus’ todella on olemassa. Saatamme kyllä lähestyä sitä, muttei enempää”. Tämän on lausahdellut Max Planck, maailmankuulu saksalainen fyysikko.

Vanhempi kirjan Ikuisia ajatuksia painos on siis vuodelta 1926 ja sen on lahjoittanut vuonna 1927 lahjoittaja Äidilleen. Kirja on hiirenkorville kulunut, arvokas vanha laitos. Kunnioitusta herättävä jo siten, että se on niin luetun näköinen. Kirjatyyppi, jossa on koottuna erilaisia ja eri aiheisia kokoomakirjoituksia, on monen lukukerran käyttökirja. Sellainen kirja ansaitsee kunnia- ja lepopaikan nykyaikaisessa kirjahyllyssä.

Vanhasta kirjasta ote ”ELÄMÄN VIINI Taide ei tosin ole elämän leipä, vaan sen viini. Jean Paul.”

Mukava kesäinen aasinsilta siinä. Kristillisessä opissa on Luojan kiitos kirjoitettu, että Jeesus on siunannut veden viiniksi. Tämä kielikuva on omalta ajaltaan kotoisin, mutta viiniä on juotu maan päällisessä elämässä tuolloin jo aiemminkin. Kristityt tuottavat viiniä kunnioittaakseen työtä ja työn tekemistä. Työpäivän päälle lasillinen viiniä juhlistaa päivän ja päivän työn. Elämässä kaikessa tulee kunnioittaa myös muita ihmisiä. Viiniä ei pidä liikaa nauttia, mutta elämän ehtoolla viiniä nautitaan toki jo myös elämäntyön muistoksi ja kunnioittamiseksi. Viini on pyhä nautintojuoma, jota pitää nauttia säästeliäästi, jotta ei mene elämä lekkeriksi.

Vanhan kirjan sivulta 204 löytyy runo, jonka nimi on ”HYVÄ YSTÄVÄ.

Tässä ihanassa suvessa, kesäisessä Suomessa omasta puolestani kirjan Kristillinen filosofia kirjoittajana, koen voimakkaana tämänkin runon myötä kristillisyyden sanoman, joka on jälleennäkeminen. Sotien jälkeen, kun vain voimme ymmärtää, on jo vahvana jälleennäkemisten aikakausi, sitä voimme elää tästä lähtienkin. Ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee – myös rauhan aikana. Toivotamme ystäville ja rakkaille hyvää matkaa, kohdataksemme heidät taas uudelleen. Ei sama ihmisenä, ei sama henkilönä, vaan sama ystävä henkisyydessään. Tuttu tunne, tunnettuus palaa mieleen vähitellen tai joskus kuin ryöppynä tunne-elämään. Näihin kohtaamisiin tarvitaan malttia ja aikaa ymmärtää elämää ja ymmärtää, mistä elämässä on kysymys.

27.6.2024 Tarja Kaltiomaa

Edellinen vielä uusi kirjoitus Iskelmien tahtiin löytyy linkistä.