Kirjat kiertää kirjamarkkinoilla

Hiljaista kansaa. Suomalaiset vaikenevat paljon, mutta lukevat paljon. Kirjat ovat kansallisaarrettamme, joille on löytynyt kirjojen taivas ja kirjojen kierrätysmahdollisuuksia Kuva: Hiljainen kansa Markku Ylilammi

Olin 1980-luvun kirjojen kulta-ajan best seller -lukijanuori-aikuinen. Mitään huolta huomisesta ei ollut näköpiirissä, kuten nykyään kaikki kaikesta ovat huolissaan. Työssä käyvänä aikuisena oli varaa ostaa kirjojen alennusmyynnistä pino kirjoja, kuuluin kirjakerhoon ja kävin säännöllisesti kirjastossa. Kalliisiin harrastuksiin ei ollut varaa eikä paljon matkusteluunkaan. Lukeminen täytti vapaa-ajan tuolloin television kahden kolmen kanavan aikana.

Kirjojen kulta-aikana ei ollut ihan tavatonta, että moni ihminen tuttavapiirissä oli lukenut saman kirjan tai katsonut saman televisio-ohjelman. Aina riitti keskusteltavaa yhteisistä kokemuksista kirjojen tai television parissa. Nyt tiedämme sekä kirja-alan että televisioviihdetuotannon olevan paljon pirstaloidumpaa. Yhteinen lukija- tai katsojakokemus tuttavapiirissä olisi harvinaista. Tosin eläkkeellä ollessa tuttavapiiri on muutenkin hajallaan maailmalla, tututkin ihmiset ovat jossakin eri puolilla internetiä.

Kirjoitin aiemmin blogiini jutun toimialaomistajuudesta. Voin laittaa linkin kirjoituksen alle siitä jutusta, jossa on paljon ideoita vastuulliseen yhteiskuntatoimintaan. Kierrätysaate on uutta vastuullisuutta. Myös toimialaomistus on uutta vastuullisuutta. Sellaisesta käsittääkseni 1980-luvulla ei lainkaan vielä tiedostettu Väitän, että 1990-luku oli 1980-luvun ähky. 1980-luvulla kaikkea tuotettiin markkinoille: tavaraa, osakkeita, kirjoja, taidetta – kaikkea ihan surutta ja vailla huolta huomisesta.

Kirjaani Kristillinen filosofia tai johonkin muuhun julkaistuun e-kirjaani kirjoitin, että markkinoiden täyttyessä kaikesta tuotetusta tavarasta kuuluu meidän ihmisten huolehtia. Nykyään onkin kierrätystavaramarkkinat ja tällä varmaankin on vaikutuksensa tavaroiden uustuotantoon, se luultavasti on vähentynyt. Myös teollisesti tuotettujen tavaroiden työpaikat ovat vähentyneet. Poliitikot ponnistelevat, että ihmiset saataisiin töihin. Missä ovat nuo työpaikat kiihkeän yrittäjyyden ja työteliäisyyden jälkeen?

Kirja-alalla on tehty mahtavia ratkaisuja, jotka ovat vaikuttamassa niin hyvin ja niin positiivisesti meihin lukijoihin. Olen vuosia tilannut kirjoja antikvaari.fi-palvelun kautta. Kaikki maamme kirjat ja muut tuotetut tavarat ovat yhteistä kansallisomaisuuttamme ja hienoa, että kirjojen osalta asiaan suhtaudutaan hyvin. Tavarat kiertää. Kirjat kiertää. Niitä on kierrätyskeskuksissa, mutta myös antikvaareissa, kirjastoissa ja kirjavarastoissa, joista niitä voi tilata itselleen joko lainaan tai ostaa omaksi. Eräässä vaiheessa kirjaähkyä lehdissä näkyi juttuja kirjojen hävittämisestä, kun niitä oli tuotettu markkinoille liikaa.

Kuluttajakokemukseni lukijana nykyään on arvosanalla tyytyväinen lukija ja kirjojen hankkija. Menen jonkin idean tai tarpeen kanssa antikvaari.fi-sivustolle, jossa olen asiakkaana. Etsin kirjaa kirjoittajan, aiheen tai otsakkeen mukaan ja ruudulle tulee lista kirjoista eri puolilta Suomen antikvaareja ja kirjavarastoja. Listalta valitsen kirjan ostoskoriin ja voin vielä palata valitsemaan toisen tai lisää kirjoja ennen ”kassalle” menemistä. Kassalla vahvistan tilauksen ja lähetän kirjatilauksen sovelluksessa palveluun. Kohta tulee eri myyjiltä sähköpostiin ilmoitus, että kirja löytyy ja sen tarkemmat tilaustiedot. Kirjan voi maksaa ennakkoon ja kun se on postimaksuineen maksettu, kirja tulee lähinoutopisteeseen. Jos kirjaa ei löydy, palvelusta tulee viesti, että kirjaa ei löydy, mutta niin monivuotisen asiakkuuden aikana on tapahtunut vain kerran pari.

Kirjamarkkinoilla on runsaat tarjonnat. Se on kuin uusi kirjojen kulta-aika, mutta erilainen kuin best seller -kausi 1980-luvulla, jolloin jokainen luettu kirja oli uutuuskirja. Myös kirjastosta lainatut olivat tavallisesti kirjauutuuksia. Nyt voi lukijana olla kypsempi ja rauhallisempi olotila, kun luettavat kirjat ovat useiden vuosikymmenten ajalta. Näkemys lähimenneisyydestämme ja vanhemmistakin ajoista syvenee ja ymmärrys meidän aikaamme kohtaan voi myös syntyä monipuolisesti kirjojen avulla.

10.9.2021 Tarja Kaltiomaa

 

 

Aiempi kirjoitukseni erilaisista ongelmien omistamistapauksista ja siten myös luovuudesta, yhteiskuntaosaamisesta:

Yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuehdotuksia ja malleja | Uusi Suomi Vapaavuoro

 

0
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu