Kirjeenvaihtoa suomen kielen tiimoilla

Puumainen aikagraafi 2023. Ajallinen graafi, jossa voi olla ajallisia kerrostumia, mennyt ja tuleva. Piirros: Tarja Kaltiomaa

Laitanpa tähän kirjeenvaihtoa, jota nykyään käydään suomen kielen nykyisen tilanteen vuoksi. Paljon on valmista suomen kielen osalta. Arkistoissa on hyllymetrillinen vakavia kirjoja, joissa on pöytäkirjat kielen ja kieliopin kehittämisestä nykyiseen malliinsa. Paljon on työtä tehty ja työ on tärkeää Suomen valtion aseman ja itsenäisyyden perustana edelleen. Sanonta ”koti, uskonto ja isänmaa” ovat kaikuneet sieluistamme vapaassa maassamme. Ainoa uhka maallemme, sen tulevaisuudelle ja pysyvyydelle on valitettavasti oma kansanluonteemme, jossa tavallisesti ensisijaisesti olemme tottuneet näkemään uhkia enemmän kuin mahdollisuuksia. Laitan tämän kirjoituksen kuvitukseksi puumaisen aikagraafin, jossa tulevaisuus näkyy avautuvan koko ajan tulevaisuutena. Nykyaikanamme johdatus suomen kielen johdattamisesta nykyiseen arvoonsa on koottuna Katri Karasman kirjaan Äidinkielen opetuksen historiaa – Aapisesta ylioppilaskokeeseen (ilm. 2014). Kirja kattaa perustiedot siitä suurenmoisesta työstä, jota monet esivanhempamme ja aikalaisemme ovat Suomen ja suomen kielen hyväksi tehneet.

Keskiviikkona olin kirjoittamassa arkistossa erästä vanhaa näytelmäkäsikirjoitusta puhtaaksi. Otin arkistossa puheeksi Julia Sucksdorffin kirjat, jotka on painettu goottilaisin kirjaimin. Päivä jatkui suomen kielen merkeissä ja menin Kansalliskirjastoon katsomaan Abckiriasta tekoälyyn, Äidinkielen opetuksen 180. juhlavuosi, Äidinkielen opetuksen vaiheet näyttelyä ja esitelmää.

Viestiketjua:

Hei,

kirjailija Julia Sucksdorffin ovat minulla omina kirjoinani seuraavasti:

Rakkaus ja Onni, 1917 Lilius & Bergberg Osakeyhtiö. Goottilaisille kirjaimistolla painettu.

Terveys ja Onni, 1916 Lilius & Bergberg Osakeyhtiö. Goottilaisille kirjaimistolla painettu.

Avioliitto ja sen ongelmat, 1936 Werner Söderström Osakeyhtiö. Painettu latinalaisin kirjaimin.

Ruotsinkieliset kirjat on Suomessa painettu aiemmin latinalaisin aakkosin ja nämä tärkeät kirjat ovat goottilaisin kirjaimistoin.

Suomen historia on lyhyt ja kaikki siinä tuotettu on arvokasta aineistoa meille suomalaisille.

Kysymykseni SKS:n arkistossa on, että löytyisikö yllämainituille goottilaisilla kirjaimistoilla painetuille kirjoille jo latinalaiset painatukset, vai olisiko tässä työsarkaa tehtäväksi?

Laitan liitteeksi näytteen pienestä pätkästä, jossa olen kirjoittanut kirjaa Terveys ja Onni latinaisin kirjaimin, ks. LIITE.

Kirjasta Avioliitto ja sen ongelmat tein lukijan referaatin viime vuonna, tässä linkki juttuun:

Antropologia: Avioliitto ja sen ongelmat | Uusi Suomi Puheenvuoro

Suomen kielen historia ja itsenäisen Suomen historia on melko lyhyt. Kirjastojen hyllyillä on paljon tärkeää kirjallisuutta, joka kuten kansanmielemme usein tuomitsee, ovat uhattuna. Eilen olin suureksi onnekseni Kansalliskirjastossa kuulemassa Katri Karasman tuottaman näyttelyn Abckiriasta tekoälyyn, Äidinkielen opetuksen 180. juhlavuosi, Äidinkielen opetuksen vaiheet esitelmää.

Mainitsin siellä historiakirjan nimeltään Armfeltin lähetti, kirjoittanut ja kuvittanut Aarno Karimo. Nämä kaikki kirjat Fredrika Runebergin ja Johan Ludvig Runebergin kirjat ovat autenttista kuvausta Suomenniemen menneisyydestä. Maa on tällä paikallaan kypsynyt kuin luumu nykyään poimittavaksi ja nautittavaksi itsenäisenä, oman kielen suomen maana.

Kansalliskirjastossa on meneillään näyttely Abckiriasta tekoälyyn alkaen tammikuussa 2024. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Näyttely on Kansalliskirjastossa meneillään ja kannattaa käydä katsomassa. Juhlavuosi kestää syksyyn saakka ja muitakin tapahtumia on Katrin mukaan tulossa.

Näistä kirjoista ja muistakin suomen kielellä tuotetuista vanhoista kirjoista saa käsityksen suomalaisten menneisyydestä tässä maassa. Se on melko lyhyt, olosuhteet ovat haastavat kulttuurille. Kuitenkin on rakennettu arvorakennuksia kaikkien kirjojen kehdoksi ja ihmisten saavutettavaksi. Kirjat eivät pidä lainkaan olla uhattuna!

Sairastimme suomalaisina niin sanottua infoähkyä ennen vuosituhannen vaihtumista ja sen jälkeen. Suomalaiset kirjojen ystävät kuitenkin ratkaisivat ongelman täysin. Perustettiin tietokanta kaikille kirjoille ja kirjat saivat oman rekisterinsä. Tuohon rekisteriin pääsee linkistä antikvaari.fi ja tietokannassa on myös Finlandia Kirjan kirjat muiden kivijalka-antikvaarien lisäksi. Jokainen kirja voi löytää tästä palvelusta kodin, mutta ne ovat myös kirja-aarteita, joita lukijat ja kansalaiset voivat ostaa. Palvelusta voi tehdä täsmälöytöjä sitä mukaa kuin lukijan seikkailu etenee ihmisenä kasvamisen myötä. Tähän myös kansalliskirjailija Minna Canth opasti suomalaisia: koulu antaa perusvalmiudet elämänikäiseen oppimiseen. On vaikeata uskoa, että lukemisesta ja kirjallisuudesta innostunut ihminen kyllästyisi elämään.

Lukemisen pelätään vähentyneen. Itse en ole sitä mieltä. Noin sadassa vuodessa maamme väkiluku on kaksinkertaistunut. Väessä on niitä, joilla on pitkät sukuperinteet lukemisessa ja niitä, joiden menneisyyteen lukeminen ei kuulu. On siis olemassa yksilöitä, jotka ovat henkisessä menneisyydessään tottuneet lukemaan paljon ja niitä, joille lukeminen olisi uusi harrastus muiden harrastusten valintapoolissa. Lukemista ei liene tarpeen tyrkyttää, vaan sitä pitää aina olla tarjolla kirjojen muodossa. Kirjat siis eivät pidä olla uhattuna lainkaan. Kirjat ja kirjallisuus on suomalaisen sivistyksen ydin.

Kuvassa professori Katri Karasma ja kirjailija Olli Laine Kansalliskirjastossa näyttelyn esittelyssä. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Ajankäyttö on pirstaloitunutta nykyään ja lukeminen kilpailee ihmisten ajasta. Uskon lukemisharrastuksen pysyvän kuitenkin tärkeässä osassa edelleen!

Tässä on muutama linkki, joissa kirjoitan äidinkielen tärkeydestä Uusi Suomi -verkkolehden blogiin, useissa näissä kirjoituksissa on mainittu professori Katri Karasman työ suomen kielen hyväksi:

Puheenvuorossa:

Kirja-arvio: Katri Karasman AIKKA-puun satakieli | Uusi Suomi Puheenvuoro

Suomen kieli sivistys- ja tiedekielenä | Uusi Suomi Puheenvuoro

Suomen kielen vaaliminen tärkeää | Uusi Suomi Puheenvuoro

Terveydenhoidon perspektiiviä | Uusi Suomi Puheenvuoro

Digitaalisen tiedon valvonta vai opetuksen kanavoiminen | Uusi Suomi Puheenvuoro

Äidinkieli ja isänmaa | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

Vapaavuorossa:

Luonnontieto: Luontopuutarhurin istutukset | Uusi Suomi Vapaavuoro

Rahat, velat, tulot ja yhteiskunnat | Uusi Suomi Vapaavuoro

Vaihtoehto tiedeuskolle: järki ja suhteuttaminen olemassa olevaan tietoon | Uusi Suomi Vapaavuoro

Kirjan lukemisesta omenia vai hedelmiä? | Uusi Suomi Vapaavuoro

Suomi on tarinoita täynnä | Uusi Suomi Vapaavuoro

 

Vietetään nyt tätä ihanaa suomen kielen opetuksen 180 juhlavuotta. Tässä aiheessa on Suomen itsenäisyyden havinaa, vakavuutta ja vahvuutta!

En olisi mainiosta suomalaisesta nuorisosta niin huolissani kuin nykyään opetuslaitoksessa ollaan. Kaikki asiat maassamme on paremmin kuin ikinä ennen. Elämästä voi myös nauttia!

Viestin voi lähettää edelleen periaatteella ”to whom it may concern”.

Ystävällisin terveisin,

Tarja Kaltiomaa

Hei,

Julia Sucksdorffin Terveys ja onni on ilmestynyt ensi kerran vuonna 1913. Tämä tai vuoden 1916 painos ei kuulu SKS:n kirjaston kokoelmiin, joten en pysty asiaa omakohtaisesti tarkastamaan. Voit kuitenkin tilata painokset Kansalliskirjaston erikoislukusaliin. Tarkemmat tiedot ja keinot aineiston tilaamiseksi löydät oheisten linkkien takaa:

Linkit…

Voit myös lähestyä asiassa Kansalliskirjaston tietopalvelua:
Linkki…

Halutessasi voit tilata teoksen SKS:n kirjastoon kaukolainaksi Varastokirjastosta.

Ystävällisin terveisin

Aihe: Kirjaimet

Hei

Asiakas Tarja Kaltiomaa kysyy onko Julia Sucksdorffin kirjaa Terveys ja Onni (vuoden 1916) painos muunnettu goottilaisilta latinalaisille kirjaimille?  En tiedä mistä tätä tietoa voisi hakea. Suckdorffin kirjat Rakkaus ja Onni, sekä Avioliitto ja sen ongelmat (1917, 1936) molemmat ovat jo latinalaisilla kirjaimilla.

Lähetän tämän viestin myös asiakkaan sähköpostiin, niin vastauksen voi lähettää hänelle suoraan.

Ystävällisin terveisin

arkistotutkija, FM

 

11.1.2024 Tarja Kaltiomaa

Samana päivänä kaupungilla ihmisiä nousemassa Suurkirkon portaita. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Edellinen kirjoitukseni Vapaavuorossa:

Filosofia: Uskonnon merkityksestä | Uusi Suomi Vapaavuoro

 

Jälkipohdintaa, jälkiviisautta siis, samana aamuna myöhemmin:

Suomen kieli on aarre, joka on maamme mystinen voimavara meille ihmisille, jotka kannoimme tätä kieltä kuin kummallista taakkaa maan päälläkin ja ennenkin. Mikael Agricola mystisten voimiemme airuena teki sen teon, mikä tarvittiin – suomen kieli on myös kirjallinen kieli. Tähän on tarvittu monia vaiheita. Maan päälle on tullut vain henkisiä hemmoja, ihmisiä tosin, mutta haamuja (nykyisessä maapallon fysiikka-tietämyksessä). Näistä vanhimmat puhuivat hiljaisena kielenään suomea, puhuivat varmaankin myös keskenään. Sivistystä on ollut jo maapalloa edeltävissä maailmoissa: kirjoja, kirjastoja, lukijoita, kirjoittajia. Kaikki tuo ja kaikki muukin jäi taakse, menneisyyteen, käsin ollen koskematonta, tavoittamatonta enää. Siihen turhautuivat ensimmäiset maan päälle saapuneet, ihmisiksi syntyneet, anatomian saavuttaneet, elävät maanpäälliset ihmiset. Syntyi miehiä, syntyi naisia. Näille syntyi lapsia. Menneissä maailmoissa mokomat – lapset – olivat aikuisten näkövinkkelistä turhia ja nämä perustivat omia maailmojaan, hobbittiloitaan, toivoaan kannattelemaan: hope, toivo. Ihmissuvut elivät vapaina heimoina, kuten muutoinkin. Tappaminen, sodat, valloittaminen, uhkaaminen, vallanhimo henkisinä tuomisinaan.

Egyptin jumalten valtakaudella alettiin pitkien kieltoaikojen jälkeen taas kirjoitella. Kirjoiteltiin seiniin vanhimman toiveen mukaan. Kaikki egyptiläiset pyramidien kuvakirjoitukset ovat olleet jumaltaruja, maan päällisten koettelemusten ja onnistumisien muistiin kirjoittamista.

Kuvakirjoitusta kirjoittivat jo itämaiden viisaatkin, jotka tunnemme evankeliumista. Kiinalaiset kirjoitusmerkit ovat kuvakirjoitusta. Lukijat ovat taitavia osaajia, jotka osaavat tulkita kuvakirjoitusta. Muiden ihmisten lukemiset ovat kömpelömpää yritystä.

Länsimaista kehitystä haluttiin tarpeen sanellessa kehittää toisenlaisin kirjaimin. Latinalaisin aakkosin kirjoitettu kieli toistetaan ja luetaan aina samalla tavalla, siinä se poikkeaa kuvakirjaimin kirjoitetusta. Sokrateen, Aristoteleen ja Platonin ja muiden vanhojen filosofien kirjoitus ollut jo latinalaisin aakkosin (?). Eli he saivat oppia käsialakirjoitusta. Runous on myös kirjoitettu maanpäällisessä taiteessa käsin. Käsialaoppimista kannattaa Suomen kouluissa jatkaa.

Agricolan aikaan käytettiin goottilaista kirjaimistoa käsinkirjoitetussa ja painotuotteissa jo tuolloin. Nykyajan latinalaisiin kirjaimistoihin tottuneille goottilainen kirjaimisto on  työlästä lukea. Siksi tämän blogikirjoituksen alussa kerron seikkailustani vanhan suomalaisen kirjallisuuden parissa.

Selityksensä on kaikelle! TK

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu