Kirjeenvaihtoon
Päiväkaljalla lähikapakassa selailin hajamielisesti iltapäivälehteä (Iltalehti 13.2.2020) keskustelun lomassa. Vastaan tuli artikkeli, joka käsitteli menneiden aikojen kirjeenvaihtoa ja tunnettujen ihmisten kirjeitä. Kävin ostamassa iltapäivälehden ja fiilistelin artikkelin äärellä.
Sattuman kauppaa kaikki tyyni. Olin juuri lukenut Johanna Venhon Ensimmäinen nainen. Nyt oli kysymys Urho Kekkosen kirjeestä vaimolleen. He molemmat ovat valottaneet meille kansalaisille yksityiselämäänsä kirjeittensä avulla. Kun henkilöltä jää jälkeen kirjeitä, ne ovat sen jälkeen muitten ihmisten omaisuutta.
Kirjeet ovat rakkauskirjeitä. Kirjeet ovat rakkauskirjeitä myös kansalaisille. Avata sydäntään, tulla tutuksi.
Olen ollut kiinnostunut myös muitten edesmenneitten kansakuntamme johtajien kirjeistä. Näitä ovat olleet Ellen Thesleff, Minna Canth ja Elias Lönnroth muutamia mainitakseni. Kirjeitä on julkaistuna myös näistä henkilöistä kertovissa kirjoissa. Kirjeet antavat kurkistuksen paitsi yksityiselämään myös siihen ajankuvaan, jossa henkilöt ovat eläneet. Nämä henkilöt ovat varmasti olleet tietoisia siitä, että kirjeet saattavat kiinnosta jälkeenjääneitä.
Kirjeet ja päiväkirjat ovat yksityisten ihmisten tuntoja kuvaavia heijastuksia. Kaikki ihmisen elämästä jääneet ”todisteet” ovat vain fragmentteja todellisuudesta. Näistä fragmenteista kudotaan tarinoita meidän nykyisten ja tulevien ihmisten lukea.
Nyt elämme kiireaikaa ja tunnettuja, kiinnostavia ihmisiä on paljon. Sähköpostit, tekstiviestit ja whatsapp-tiedotteet kulkevat digiavaruudessa tiuhaan. Tuo kaikki on katoavaa todellisuutta, hetket, joihin tartutaan elämässä. Paljon on kirjoitusta yksityisyyden salaamisesta. Tavallinen suurelle yleisölle tuntematon ihminen voi olla melko rauhassa oman yksityisyytensä suhteen. Kirjeeseen, viestiin ja muuhun itseltään lähtevään kirjoitukseen tai kuvaan ei kannata laittaa mitään itselleen vahingollista tietoa. Kuva menneen ajan todellisuudesta muodostuu kirjeenvaihdon ja taiteen avulla: sivistyneitten ihmisten avulla. Tästä kaikki hyödymme – me saamme menneisyydestä kaihoisan romanttisen käsityksen. Silti meidän pitää elää tässä nykyajassa. Jokainen voi luoda oman elämänsä romanttisemmaksi ja paremmaksi. Esi-isämme ja esiäitimme näyttävät meille mallia – rakkaus voi elää arjessa.
Posti on aina ollut romantiikan ja seikkailujen lähettiläs.
Aiheesta lisää kirjoituksessa Kirjeen sinulle kirjoitin:
http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi/sh9_tiedostot/tp9_kirjeen_sinulle_kirjoitin.htm
Minun kanssani voi kuka tahansa vaihtaa ajatuksia. Tarkoitan: keskustella. Muita samannimisiä ei ole ja todistettu on sekin, että pelkällä nimellä kirje löytää perille. Hyväkö?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kirjeenvaihtoa tämäkin tavallaan on. Se minulla on tässä blogikirjoituksella tausta-ajatuksena. Ennen vanhaan kirjeenvaihtoon tarvittiin lähetti ja hevonen, nykyään tarvitaan internet ja operaattori. Ennen vanhaan kirjeitä lähetettiin kuulopuheitten perusteella tuntemattomillekin ihmisille, esittäydyttiin tai vedottiin esittelyyn, mutta nykyään internet sisältää sen kaiken.
Ilmoita asiaton viesti
Että jääkö meistä mitään, kun kaikki meidän yhteydet tuonne bittiavaruuteen hukkuu. Olemmeko väliinputoaja porukka jonka olemassaoloa jälkipolvet ihmettelee?
Olemme niin innostuneita näihin sähköisiin pika viesteihin, tuhoammeko oman historian kirjoituksemme.
Minulla on kirjeitä äidiltäni.
Siitä innostuen kirjoitin lapsilleni kirjeet ja pyysin heitä tallentamaan ne.
Kiitos Tarja tämä aihe on hyvä, kiva olla ”kirjeenvaihdossa” kanssasi.
Ilmoita asiaton viesti
Aihe on itselläni nyt ajankohtainen ja voin näin ”kirjeenvaihtokavereiden” eli blogistien parissa paljastaa, että omat kokonaiset julkaistuna olleet kirjani ”Kristillinen filosofia” katosivat bittiavaruuteen. Siis kirjat. Nyt olen onnellinen kolmannesta paperille julkaistusta kirjastani ”Ajassa auraten 3”. Olen ollut keskiössä aiheen e-kirjat vai pahvikirjat tiimoilla. Olen lämpimästi kannattanut molempia. Tosin e-kirjat eivät ilmeisesti ole vielä täysin löytäneet tietään suomalaisille lukijoille. Uskon toki kirjoihini ja uskon, että saan ne taikaisin bittitodellisuuteen ja joskus jopa paperille, mutta kirjeet ja kirjat vain elektronisina on uhanalainen laji. Tärkeimmät sähköpostini tulostan paperille lukeakseni niitä myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti