Kristillinen filosofia – elämänkaari

Mikä tahansa tieteellinen, taiteellinen tai uskomuksellinen teoria, joka on ihmisten parissa – ihmiskunnassa – luotu, joutuu epäilyjen ja ajatuksellisten koettelemusten kohteeksi. Kristillinen elämäntapa on jo melko vanha teoria tässä maailmassamme. Teoria on luotu noin 2000 vuotta sitten ja sitä on kannatellut Raamatun evankelis-kirjoitukset ja siihen pohjautuu se ihmissukujen kehitys, jota sittemmin on maapallolla ollut. Ihmiset käsittääkseni harvoin tekevät suuria asioita, jos eivät usko niihin. Länsimainen ihminen on luonut ihmisen mittaisen, ihmisille sopivan infrastruktuurisen maailmansa maapallolle hyvin pitkälle työn ja uskon avulla. Usko on aluksi oppia, johon nojataan harvojen avulla. Uskosta tulee uskonto, kun siihen nojaa jopa monet kansakunnat.

Kirjoitin kirjani Kristillinen filosofia lähes kokonaan ilman uskonnon vaikutusta kirjoitustyöhön. Kokonaan uskonto ei ole ollut kirjoitustyöhön vaikuttamatta, koska olen kirjoittanut naisihmisenä pohjoisella maapallon alueella Suomi-nimisessä maassa, lämpimässä kodissa tietokoneella. Tämä on saavutus, joka kokonaan perustuu kristilliseen elämäntapaan. Kirjassani käsittelen aihetta, joka kirjoitusajankohtana vuodesta 2001 alkaen vuoteen 2005, oli kuin haudattuna. Kirjani ydinteema on elämän jatkuvuus. Tästä kirjoitan kirjani osan – Ihmisen henkinen jatkumo – alla. Kun aloin kirjoittaa, en nimittänyt itseäni kirjailijaksi tai filosofiksi, vaan varovasti käytin sanaa kirjoittaja. Myös vuonna 2012 tilaamassani yksityiskäyntikortissa lukee kirjoittaja, blogisti, valokuvaaja. Vähitellen olen kirjoitustyön myötä rohkaistunut ja käytän itsestäni toimenkuvaa kirjailija ja filosofi. Tehty työ kannattelee.

Kirjoitustyön ajankohtana vuosituhannen alussa oli lähes itsestään selvyys, että elämä maapallolla on jatkuvuudeltaan fyysistä jatkuvuutta. Perheeseen syntyy lapsia ja nämä jatkavat elämää maapallolla isovanhempiensa ja meidän heidän vanhempiensa jälkeen. Tämä on kristillisen elämäntavan voimaa ja motivaatiota. Meistä jää jotakin elämään. Tätä käsitystä en kirjoillani ole halunnut horjuttaa. Elämän jatkuvuus on sen toivon varassa, että lähimmäisemme muistavat meidät ja pitävät mukanaan elämässään.

Mitä tarkoittaa elämänkaari kristillisessä filosofiassa? Elämänkaari tarkoittaa, että ihminen syntyy vanhempiensa lapseksi, vauvakseen, ja lapsuusaika on pienokaisen elämää vanhempien huomassa, avuttomana ihmisenalkuna. Elämä jatkuu lapsuuden aikana, leikki-ikäisenä ja koululaisena. Sen jälkeen ihmisen elämässä on nuoruusaika ja nuoruuden aikana valmistaudutaan aikuisuuteen. Aikuinen ihminen on valmis perustamaan perheen ja elämään vastuullista ja työntäyteistä elämäänsä huolehtien lähimmäisistään ihmisistä. Aikuisuuden jälkeen ihmisellä on vanhuusaika ja sen päätyttyä kuolema. Tämä on ihmisen elämänkaari. Muusta emme ihmisinä oikeastaan voi tietääkään. Ihminen syntyy, elää elämänsä ja kuolee.

Ihmisen normaaliin elämänkaareen, jota kuvasin edellisessä kappaleessa, perustuu käsityksemme normaalista elämästä.

Monet nykyisin kirjoittavat filosofit pohtivat ihmisen tietoisuutta suhteessa maailmakaikkeuteen. Tavallista arkeaan elävät ihmiset luontaisesti kaihtavat tuollaista pohdintaa. Normaali elämä tapahtuu siinä ihmisen arjessa, jossa ihminen omassa maassamme Suomessakin on sidoksissa arjen askareisiin, työhön, perheeseen, vastuisiin ja velvollisuuksiin. Normaali arki koostuu kaikesta siitä, mitä kunakin elämän päivänä tapahtuu. Ihminen voi mielessään kurkotella tähtiin ja taivaisiin, hengessään kiitää avaruuksissa ja kaikkeuksissa, mutta istuu kiltisti ruokapöytään muun perheensä seuraan. Kirjoittajana minunkin elämäni on ollut pelkästään normaalin ihmisen arkea, työtä, perhe, asuminen, muoti, mitä ruokaa tänään. Jotenkin kirjoittaessani tavoitin ajatuksen ”Ihminen on luotu ajattelemaan”. Normaali arki pohjoisessa elämäntavassa ei yleensä täysin ajattelemista estä, mutta pohjoisessa maassa asuminen on yleensä myös vahva työvelvoite. Aikaa ajattelemiseen voi ottaa, jos ihmisenä voi, mutta tuo aika tavallaan on ylellisyyttä, jonka ihmisenä voi tienata – tehtyään työtä.

Kirjallani Kristillinen filosofia halusin osoittaa, että elämän arkisesta arjesta huolimatta ja sen lisäksi, meillä ihmisillä voi olla toivoa tulevaisuudesta – uudesta elämästä. Nykyään vielä, kun kirjani oli julkaistuna e-kirjana vuosina 2013 – 2019, moni ihminen puhuu elämän jatkuvuuden suhteen, että voisi syntyä vaikka kanipupuna tai muuna hauskana eläinkunnan edustajana ja puhutaan monen moisista teorioista elämän suhteen, mutta vielä melko harvoin usko riittää siihen, että elämä jatkuisi ihmisenä myös tulevaisuudessa.

Ihmisillä elämästä voi olla monenlaisia mietteitä ja kuvitelmia. Tärkeää kristillisyydessä ja kristillisessä elämäntavassa on hyvät elämäntavat, hyvä arki ja sivistys. Kun valtion johtajat, eliitti, papisto, talouselämän johto ja taiteilijat, kaikki vastuulliset vaikuttajat ja sivistyneen elämäntavan kannattajat edelleen uskovat kristillisen elämäntavan pitävän elämän vähintään siedettävänä ja että kunnioitetaan perheitä, avioliittoa ja kirkkoa kristillistä elämäntapaa kannattelemassa, me ihmiset hengessämme voimme pitää elämää elämisen arvoisena ja ihmiselämää mahdollisena myös tulevaisuudessa. Jotta henkemme pysyy meillä ja henkisesti voimme uskoa tulevaisuuteen, tarvitaan kristillinen elämäntapa ja normaali ihmisen arki ja elämä. Kristillisessä filosofiassa ei siis ole kysymys mistään niin sanotusta rakettitieteestä tai taikuudesta, vaan vain tämän arkisen maailmamme taikuudesta ja ihmeistä, joita voimme joskus ihmeellisinä, hiljaisina hetkinä aistia ja kokea.

Elämänkaaren kannalta tärkeää on normaali elämä, kaiken ikäisinä ihmisinä. Normaali yhteiskunta kannattelee ihmisten elämää jatkossakin ja siksi tärkeitä yhteiskuntaa kannattelevia rakenteita ei pitäisi ymmärtämättömyydessäkään horjuttaa tai muuttaa. Koti, uskonto ja isänmaa kannattelee meidän suomalaisten elämää.

17.1.2022 Tarja Kaltiomaa

Edellinen blogikirjoitukseni Uusi Suomi Vapaavuoro-palstalla on Filosofia: ajatus 78 kirja-arvio. Arvioin kirjoituksessa vuoden 2022 alussa ilmestynyttä Suomen Filosofisen yhdistyksen vuosikirjaa nimeltään ajatus 78.

Filosofia: ajatus 78 kirja-arvio | Uusi Suomi Vapaavuoro

Kirjastani Kristillinen filosofia on lisätietoja verkkosivustollani http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ja Espoon Kirjailijat ry:n verkkosivustolla Tarja Kaltiomaa – Espoon Kirjailijat ry