Liikkeellä

Kohta alkaa Juhannusruuhka. Tämä on suomalainen kansallinen kisa, jossa kaupunkilaiset vaeltavat maalle juhlimaan keskikesän kohokohtaa juhannusta. Kalenterissa juhannuksen muinainen paikka on Johanneksen päivänä 24. kesäkuuta, joka tänä vuonna on maanantai. Maanantaina juhannus on jo ohi.

Kalenterin mukainen juhannuksen vietto alkaa perjantaina, juhannusaattona.

Silloin yleensä ollaan jo perillä. Vaelluksen huippukohdista ja liikenteen ruuhkautumisesta kertoo yleensä radio. Aito juhannustunnelma saavutetaan istumalla pitkähköjä aikoja autossa. Täysin ei nykyään päästä vanhan ajan juhannustunnelmaan hikisessä peltipätsissä, koska autoissa on tehokas ilmastointi. Luultavasti ihmissuojelusäännökset kieltävät autot ilman ilmastointia. Ainakaan koiraa ei niin saa pitää, eikä lastakaan.

Ihmisellä on ammoisista ajoista saakka ollut sisäinen tarve päästä liikkeelle ja usein nimenomaan vaellukselle. Myös monet eläinlajit vaeltavat etsiessään sellaista niittyä, jossa on ruokaa eli heinää syötäväksi.

Kun suurten ikäluokkien työikäinen väestö muutti maalta kaupunkiin, vaellus kesäisin joko tutulle kotipaikkakunnalle tai mökkikylään oli huipussaan. Viime vuosina olen havainnut se vähentyneen, kun suurten ikäluokkien jälkipolvi on kaupungistunut. Muistikuvissani on, että pääkaupunki Helsinki tyhjentyi juhannuksena. Tunnelmana jäi jäljelle autius, asfalttikadut, tarve päästä ravintolaan tai terassille, joista suurin osa oli suljettuna.

Helsingin seudulla Seurasaari on juhannuksen viettopaikkana ollut pitkään suosituin kokkoineen ja kesyine oravineen. Seurasaaressa riittää kansanpaljous, yleensä ei  enää sielläkään kaivata seuraa, ihmiset vaeltavat toistensa ohi – tuntemattomat.

Luotetuin vaelluskaveri on hevonen. Ihmiselle on vuosisatojen aikana kehittynyt hevosen huoltamisen tavat ja tottumukset. Minullakin on jäänteenä noilta vuosisadoilta edelleen, että nappaan ulos lähtiessäni omenan mukaan. Joudun kyllä syömään sen itse, koska polle ei ole odottamassa portilla.

Jonkinlainen porkkanaähky on myös vaivannut. Silloin tällöin alan eri syistä motivoituneena syödä raakoja porkkanoita. Lopetin sen tavan kuitenkin, koska leukaluut tulivat kipeiksi ja sitä piti kuurin jälkeen potea pitkään. Nykyään keitän tai raastan porkkanat.

Hyvää juhannusta lukijoille!

17.6.2024 Tarja Kaltiomaa