Lomalla on aikaa myös kirjoittaa

Lomalla on aikaa myös kirjoittaa

… ja fiilistellä.

Hyvät ystävät voivat olla vanhoja ystäviä tietämättään. Sitten tekee mieli hengailla ja kuulostella kuulumisia. Loma on pehmittänyt pään ja hengaillaan helteissä, mitä ei talvella voisi kuvitellakaan. On pääkaupunkiseudun useimmilla paikkakunnilla selvästi liian maalaismaista istuskella oluella kaupan edessä. Mutta kesälomallapa voi. Nimittäin maalla.

Loma tuo maaseudun tavat kaupunkiin ja kaupan edessä on jo muutaman kerran tullut nautittua olutta. Lomailijoiden pelastukseksi on tullut 0-oluet ja 1-oluet, härregyyd sentään. Aikuinen ei voi tarvittavaa litramäärää juoda pelkkää vettä tai limonadeja helteillä, mutta miedot juomat sopivat virkistykseen erinomaisesti.

En oikeastaan mieti, että kukaan juuri huomaisi kaupan edessä istuvia lomalaisia kummeksuen, mutta jokin sisäinen järkiperäinen ääni huomaa. Mutta ei haittaa, lomalla ollaan.

Suomalaisille on tutumpaa kuin oman paikkakunnan kaupan edessä lomalla hengailu, hengailla toisella paikkakunnalla kesävieraana ja turistina edellä mainittuun tapaan virvokkeita nauttien. Se herättää lomailijassa itsessäänkin vähemmän säälin tunteita. Ulkomailla – tarkoitan siis maalla – on rentoa olla, kun kukaan ei tunne, paitsi tutut. Omalla paikkakunnalla tavallaan tunnetaan, vaikka ei oikeasti tunneta. Naamatuttuja livenä. Facebook-tuttuja verkossa.

*

Pieni välikohtaus paikkakunnan kaupassa ja postissa. Taas helteet on pehmittäneet monet päät. Posti on mielestäni jo nuoruuden ajoilta tunnettu siitä, että se yrityksenä on noudattanut pikkiriikkisen tarkkoja sääntöjä ja käytäntöjä, jotka postilaisille ovat olleet tuttuja ja turvallisia käytöskoodeja. Oman ikäluokkani ihmiset muistavat ajan, jolloin postista tuli myös pankki. Koska posti oli tottunut postimerkkeilyyn, se postimerkkeili myös pankkina. En vain yhtä kertaa, vaan melko usein, seisoin postin jonossa odottamassa, että kaikki liimamerkit tulee liimattua oikeille paikoilleen asiakkaan iloksi ja hyödyksi.

Olin lähettämässä kirjeen ystävälleni ja halusin korostaa kirjeen tärkeyttä itselleni tutulla PRIORITY-tarralla. Ajattelin tietenkin, että käyn nopeasti pyytämässä tarran kirjekuoreen jatkaakseni matkaa ulkoiluttaa pientä sylikoiraani. Koira oli kainalossani, mutta kaupalla olikin jonossa asiakkaita. Odotin hetken ja sitten kysyin, että onko heillä nyt postin puolella ketään. Vielä hetki, onneksi koira ei ole kovin painava, ja postin puolelle tuli myyjä-virkailija ja sain tarran kuoreen ja lisäksi pyysin priority-tarroja myös muutaman liimattavaksi jo kotona.

Olin hieman hämmennyksissä, koska priority-tarroja ei ollutkaan heti postivirkailijakaupanmyyjän käsillä, vaan niitä jouduttiin etsimään tovi. Tästä asiasta kysyin myös ärrällä, josta halusin ostaa jäätelön ja kahvin. Siellä sanottiin, että sellaisia ei ilmeisesti käytetä, koska hielläkään ei ollut niitä lainkaan.

Kotona sitten muutamien lomaseikkailujen jälkeen tutkin asiaa internetistä postin sivuilta. Sain tarjotusta informaatiosta selville, osa omaa tulkintaani, että priority-tarrat ovat kansainvälisestikin edelleen käytössä ja siten myös Suomessa. Osa vanhan Postin pikkutarkkuudesta on karsiutunut, kun jokainen työn tekijä nykyään on monitoimityöntekijä. Asia on siis virtaviivaistunut, mutta pidän tärkeänä, että Suomessa noudatetaan muun Euroopan ja muun maailman käytäntöä priority-tarran suhteen. Tämä on tärkeää, koska kirjeen saajalle nousee myös vaikutelma siitä, että lähettäjän aikeet kirjeen suhteen ovat tärkeät.

Tällaista tällä kertaa täältä eteläisestä loma-Suomesta. Suomessahan varsinaisesti lomaillaan pohjoisessa.

7.7.2021 Tarja Kaltiomaa, kirjailija, blogisti

Edellinen kirjoitukseni Miten terveellisyys voisi tulla taas muotiin?

Miten terveellisyys voisi tulla taas muotiin? | Uusi Suomi Vapaavuoro