Luonnontieto: Maaäidin kukkaisrunoutta

Koen maapallon olevan yksi planeettatyyppi muiden planeettojen myötä ja planeetta ei voi meille ehkä puhumalla kertoa kavereistaan muista planeetoista, mutta maaäidin kukkaiskeinoin sentään jotain. Oletteko muuten huomannut, että kasvit saavat värinsä auringosta?

Mitä tällä tarkoitan?

Ennen vanhaan ja myös vanhoissa maailmoissa värit olivat tavallisimmin niin sanottuja harmaasävyjä. Näin on ollut vaatetuksessa, asumisessa, myös luonnossa. Meillä on nykyään ihmisinä jo tottumusta mitä värikkäimpiin kasveihin, mutta onko aina ollut niin? Mielestäni ei ole, vaan ihmisen luomisestetiikka on aiemmissa maailmoissa ja vanhan maailman aikaan perustunut harmaasävyihin. Luontoäiti näyttää vaivautuvan kertomaan asiasta kukkasin nyt. Olen poiminut kukkasia valokuvin.

Valokuvausta olen keskittyneemmin harrastanut noin vuodesta 2006 lähtien ja punaisena lankana, perusteemana harrastuksessa on ollut luonnonkukat.

Jo aiemmin olen usein intoillut kuin Muumilaakson Hemuli ikään, kun olen tehnyt kasvihavaintoja. Laitoin kuvia Facebookiin ja lähetin tuolloin myös jollekin suomalaiselle taholle, jonka kuvittelin olevan asiasta kiinnostunut. Mitään vastakaikua ei ole ollut, ellei sellaisena suomalaisittain pidetä suurten värikkäiden kasvien ja kukkien tuhoamisintoa, mitä viime vuosina on nähty niin sanottuna vieraslajivihana.

Haluaisin tehdä palveluksen luontoäidille, ja maaemolle, mutta en osaa sanoa onko palvelusta vihamielisille ihmisille kertoa juuri mitään. Koen kuitenkin olevan velvollisuuteni harrastajana kertoa havainnoista, niin tieteilijät ovat aina tehneet. Toiveena on löytää havainnoille vahvistusta ja innostusta.

Keltapäivänkakkara! Tämän päiväinen löytö Otavan kasvikirjasta ja jo aiemmin luonnosta. Chrysanthemum sagetum, asutuilla paikoilla sat., joks. harvinainen. En ole muistaakseni ennen nähnyt luonnossa aiemmin.

Menneisyyden harmaudesta kertovat myös tummarusokki ja nuokkurusokki, joista toinen mielestäni on kuvassa 2 ja toinen kuvassa 5.

Otavan värikasvion mukaan kuvassa olisi nurmikohokki. Tämä kasvi kuitenkin vaikuttaa suurempikokoiselta ja suurempikukkaiselta kuin kasvion nurmikohokki. Onko kyseessä parempien olosuhteiden luonnonjalostuma.

Vanha tuttu pujo aiheuttaa ihmisille allergiaa. Mistä allergioissa on kysymys. Jospa mielemme kätkee menneisyyttä, jota emme ole valmiit kohtaamaan ja henkisen mielen muistumat varoittavat ihmisiä vanhoista tutuistakin asioista, kun emme vielä ymmärrä tätä uutta maailmaa. Pujo on reilusti harmaa ja siten reilusti ihmisten menneisyyttä ja myös nykypäivää maapallolla.

Iltahelokki (kaksivuotinen helokki) kukki loistavasti paikkakunnalla ja sain (ehdin) napata kuvan siitä, ennen kuin se katosi ruohonleikkurin uumeniin lannoittamaan jälkipolvien ruohikkoja. Kaksivuotista kasvia en ehkä enää näe ainakaan tällä paikkakunnalla, mutta nautin siis valokuvista.

Muitakin loppukesän mielen muistuttajia olen kuvannut. Kuvassa 5 olisi kasvikirjan tulkintani mukaan tummarusokki. Korjaan käsityksinäni mielelläni, kun saan valistuneempia näkemyksiä.

Myös kasvion savijäkkärää olen paikkakunnalla bongaillut ja kuvannut. Kamera eli kuvaaja löytää kohteiksi myös näitä vaatimattomampia värittömiä kasveja. Ehkä ei omaa kasviestetiikan tajuaan kannata liian koristeelliseksi täällä Pohjolan maisemissa hemmotellakaan.

Tätä savijäkkärää kuvasin myöhemmin ja liitän tähän sen kuvan numero 6.

21.8.2023 Tarja Kaltiomaa

Edellinen Vapaavuoro-kirjoitukseni: Blogistin pöydältä – elokuun tunnelmia | Uusi Suomi Vapaavuoro

Aiheesta aiemmin vuonna 2019 kirjoituksessa Myöhempien aikojen Hemulit:

Myöhempien aikojen Hemulit | Uusi Suomi Vapaavuoro