Maailman parrasvalot kohdistuvat

Kirjeen sinulle kirjoitin - mielipidekirjoitukset ovat kuin pyykkinarukirjeitä, jokainen voi lukea. Piirros: Tarja Kaltiomaa

Lueskelen jälleen lehteä ja lehti on vaihtunut. Viime vuosina iltapäivälehden ostaminen on ollut juhlahetki, ostan yleensä viikonlopun jättipaketin, jossa on paljon lukemista. Sunnuntaiehtoona lueskelun alla on Ilta-Sanomat 4.11.2022, jossa on monta ajankohtaista artikkelia. Sivuilla 14 ja 15 kohtaan suomalaisen suositun kirjailijan Sofi Oksasen kirjoituksen, joka on otsikoitu ”Miksi Moskova valehtelee koko ajan”. Aiemmin viikonloppuna vain selasin artikkelin yli, mutta nyt päätin tarttua kynään ja kommentoida artikkelia. Kynäni on tietokoneeni, kuitenkin.

Kylläpä sanansäilä heiluu. Meillä Suomessa on täydellinen sananvapaus. Onneksi olemme myös rehellisiä ja vastuuntuntoisia kansalaisia.

Suomessa oppivelvollisuus on täyttänyt sata vuotta vuonna 2021 (tieto hakukoneen avulla Wikipediasta). Suomessa on myös yhtenäinen kirkkolaitos, joka noudattaa evankelis-luterilaista uskontotraditiota. Yhteistä Suomelle ja itäiselle naapurille on myös ortodoksinen oppitraditio, jota myös Suomessa voidaan noudattaa kristillisen opin ja uskonnon opettamiseen.

Enpä ole aiemmin lehdestä lukenut, että oppivelvollisuutta sanottaisiin aivopesuksi. Aivopesu-sanaa käytetään usein hyvin negatiivisena ilmaisuna esimerkiksi vakoilutoiminnassa. Vastuuntuntoinen valtiojohto nykyään Euroopan maissa ja varmaankin lähes kaikissa länsimaissa järjestää lapsille koulunkäynnin. Sofi Oksasen käsitys naapurimaastamme Venäjästä näyttää värittyneen muunlaisella kuin puolueettomuuden pensselillä. Hän kertoo artikkelissa virolaisista sukulaisistaan, jotka ovat joutuneet elämään vastahankaisessa elämäntilanteessa Venäjän naapurimaassa. Voisin tässä kohdassa tätä kirjallista vastikettani syventää moraalioppia rehellisyyden osalta. Missään tehtävässä ei oikeastaan maailmallisesti voi katsoa onnistuneensa, jos on pelannut epärehellisesti. Miten voisi ajatella, että vaikutusvaltaisen suvun jäsenten tuottama epärehellinen toiminta olisi jälkipolvien kohdalla aikaansaanut rehtiä ja rehellistä hallinnointia tuolloisen Viron hallussaan pitämän Venäjän pirtaan. Jokaisella on jokaisen tehtävän osalta vastuunsa toimia mahdollisimman hyvin. Maapallomme on kaikille ihmisille yhteinen haaste, on ihminen sitten asukkaana ja kansalaisena milloin milläkin ”kulmalla” maapalloa. Jokaisessa tilanteessa olisi parempi toimia mahdollisimman rehellisesti ja oikein. Suomalainen sanonta ”rehellisyys maan perii” tarkoittaa totta: ihmisen vastuuta toimia oikein niissä tehtävissä, jota kohdalle on suotu.

Ihminen, joka ymmärtää rehellisyyden merkityksen, voi olla rehellisyyden osalta avuksi muille ihmisille ja kertoa oikeasta ja väärästä. Mahdollisimman oikein.

Tämän artikkelin otsikossa on sana parrasvalot. Varmaankin ihminen maapallon asukkaana on valaisemassa sitä spottia, jossa kulloinkin on ja elää. Eurooppalaiset näkevät Euroopan alueen otsakkeet ja muiden maanosien ihmiset näkevät parrasvalojen kohdistuvan omalle alueelleen.

Minkälaisia parrasvaloja on kohdistuneena Venäjälle?

Kirjoituksessani Uusi Suomi Puheenvuoro-palstalla nimeltään ”Kirja: Kansojen historia – hakusana Ukraina” tuon esille havaintoni ja siihen perustuvan epäilyn siitä, että Venäjän alueelle on 1700-luvulla kohdistettu uskonnon harjoittamisen suhteen parrasvalot, joilla uskonnon harjoittamista on kielletty ja estetty esimerkiksi tuolloin vielä osana Venäjää olleen Ukrainan maakunnan alueella. Olen nähnyt televisiossa elokuvan, jossa papistoa ja kirkkoon paenneita ihmisiä on julmasti tapettu kirkossa. Tällainen menneisyys minkään maan alueella ei välttämättä tuota oppivelvollisuusoppiin pelkästään onnellisia satuja ja tarinoita tai historiaa.

Uskonnon harjoittaminen ja opettaminen kouluissa on parhaimmillaan perusmoraalioppia, jossa pyritään opettamaan Raamatun kertomusten avulla muun muassa rehellisyyttä ja rehellisyyden merkitystä. Eri syistä on näillä itämailla, jotka ovat läntisen naapurimaamme Ruotsin näkökulmasta itämaita aina Tyynen valtameren rannoille saakka, ollut uskonnon opetus vasta saamassa jalansijaa ja voimme suomalaisina olla onnellisia, että opetus omassa maassamme on onnistunutta.

Uskon suomalaisten rehellisyyteen ja maassamme on runsaat kirjamarkkinat. Olisi tärkeää markkinahumun lisäksi myös lukea ostettuja ja lainattuja kirjoja. Sillä tavalla omaa mieltä voi kouluttaa näkemään asioiden eri puolia.

Omasta vaatimattomasta syntyperästäni huolimatta koen hieman osasyyllisyyttä Ukrainan tapahtumiin. Joskus vuosituhannen alun aikaan, kun heräsin tavallaan aikuisena siitä unesta, johon olin voinut tuudittautua onnellisessa ja hyvässä Suomessa, katsomaan karttaa. Jo tuolloin oli jossakin lehtijutussa maininta Ukrainasta ja katsoin Wikipedian tietoja maasta. Maininta taisi sittenkin koskea Krimiä. Olen lukenut useita kirjaston venäläisiä klassikkoja ja siten mielessäni on romantisoitunut käsitys Krimistä. Tuolloin taisin mainita lehteä lukiessani, että Krimi on vanhaa venäläisten loma-aluetta. Miten tuo ajatus ja maininta jäikään itämään päässäni.  Krimi onkin 1990-luvulla liitetty Ukrainaan ja loma-alue on kadonnut. Vai onko? Eikö olisi sekä Venäjälle että Krimille ja Ukrainalle parempi, että suotuisasti järjestyy kulkutie venäläisille Krimille ja sota voitaisiin lopettaa. Ukrainassa on kyse monesta päällekkäisestä asiasta. Siellä kytee pankkikriisi, rahakriisi, poliittisia kriisejä, monia eri maata asuttavia heimoja ilman yhtenäistävää uskontokasvatusta. Älykkäiden ja rauhantahtoisten ihmisten pitäisi koko tämä vyyhti selvittää ja noukkia esille rauhan siemenet ja tuottaa alueelle rauha. Konfliktin alussa televisiossa nähtiin hökkelikylä. Ajattelin, että ihmiset sieltä karkotettiin sotaharjoitusten tieltä, jotta alue voitaisiin jälleenrakentaa. Länsimaat usein puhuvat alueien jälleenrakentamisesta, joten onko epärehellistä vai rehellistä rationaalisesta länsiajattelusta hieman poiketa tunnevaltaisempaan ajatteluun ja uskoa – toivoa slummin tilalle kunnollisia koteja.

Tosiaankin.

Länsimainen ajattelu on järkiperäistä ja älyllistä, rationaalista.

Olen sekä venäläisten klassikkokirjojen lukijana ja idän ihmisistä kertovien elokuvien perusteella muodostanut oman näkemykseni mm. venäläisten ja Venäjää asuttavien ihmisten kansanluonteesta. Käsitykseni mukaan ihmisten luonne on usein tunnepitoisempi kuin mihin länsimaissa on totuttu. Tunnepitoiseen luonteeseen saattaa kuulua tunnepitoinen suhtautuminen. Järkiperäinen ja tunneperäinen kohtaaminen saattaa tuottaa maiden johtajien välille kitkaa. Tuollainen kitka pitäisi ymmärryksen avulla purkaa ja tuottaa neuvottelujen tulokseksi vain järkiperäisiä ratkaisuja. Kitkan ei pidä antaa vaikuttaa päätöksiin. Maiden johtajien kuuluu ratkaista ongelmia, ei tuottaa niitä.

Vilkaisin artikkelia ja filosofina näen lauseen ”Piittaamattomuus tosiasioista on osa Kremlin poliittista kulttuuria, jolla on Venäjän ansan hiljainen hyväksyntä, eikä kukaan kuvittele pötypuheista kiinni jääneen poliitikon jättävän asemaansa”. Siinäpä on vahva väite.

Kolikolla on kaksi puolta. Kaksi ihmistä katsoo kolikkoa omalta puoleltaan ja selittää kruunan ja klaavan kuva- ja numerosisältöä. Kumpi on valehtelija, kun he kertovat oman osansa?

Tällaista nyt on polemiikki eri maiden välillä. Suomessa nykyään voin vain vilkuilla lehtiä, koska niissä ei ole kerrottu asian molempia puolia lukijoille toimittajien ymmärryksen valossa, vaan vaikuttaa enemmän siltä, että halutaan lehtien lukijakansaa kiihdyttää yhä hurjemmiksi käyvillä jutuilla. Saadaanko tuolla meiningillä edes lehtiä kaupaksi.

Matti ja Teppo laulavat ansiokkaasti, että kaiken takana on nainen. Nyt väitän kuitenkin, että kaiken takana on raha. Nimittäin se puuttuva raha, joka saa länsitalouden – kehittyneen länsitalouden – kunnolla rullaamaan. Useat länsitalouden ihmiset kärsivät rahapulasta. Onnellisimpia ovat ne ihmiset, joiden velanmaksu on hallinnassa, onnettomia ovat ne, joiden tulot eivät riitä normaalitasoiseen elämiseen. Kärsimys lisää kärsimystä ja voi olla vaikeata ponnistaa edes vähäeleisesti sille ymmärryksen tasolle, jolla rauhaa tuotetaan ja saavutetaan. Tähän meidän suomalaisten kuitenkin tulee yltää. Me olemme onnekkaina saaneet oman maamme hallinnon toimimaan, ja meillä on useita etuja nykyään verrattuna niihin maihin, jotka ovat vasta sillä tiellä saavuttaa yhtä hyviä etuja. Muun muassa sananvapauden.

Kouluopetus ei ole aivopesua, ei missään maassa, vaikka opetettaisiin hieman eri asioita maan oman historian mukaan. Jokaisessa maassa luodaan lapsille ja nuorille mahdollisuutta katsoa toiveikkaasti kohti tulevaisuutta.

Tervehtien ja kunnioittaen toimittajaa ja kirjailija Sofi Oksasta! Kiitokset näkemyksestänne, toivottavasti keskustelu voi jatkua,

kirjailija Tarja Kaltiomaa sunnuntaina 6. marraskuuta 2022

 

Jutussa mainittu kirjoitus Kirja: Kansojen historia – hakusana Ukraina:

Kirja: Kansojen historia – hakusana Ukraina | Uusi Suomi Puheenvuoro

Antropologia Kulttuurievoluution tutkimusmenetelmistä:

Antropologia: Kulttuurievoluution tutkimusmenetelmistä | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu