Mikä on kirja?

Kuvassa kirja "Tämä ei ole kirja". Mistä on kysymys? Mikä on kirja? Edikuva: Tarja Kaltiomaa

Luin juuri kirjan Tämä ei ole kirja (Harri Heikkilä, Unigrafia 2017). Kirja kertoo sähkökirjan kehityksestä lukuvälineenä viime vuosien aikana. Aihe kiinnostaa itseäni suomalaisen atk-alan pitkän linjan entisenä työntekijänä ja nykyään kirjailijana paljon. Muistan hetken työelämässä tietokonelaitteiden parissa, jossa olin usein lukenut alan sähkökirjoja, jotka olivat multimediaalisia syvällisiä tietokoneohjelmistojen ja laitteiden käyttömanuaaleja, että jos ja kun joskus kirjoitan kirjan, sen täytyy tietenkin olla sähkökirja. Sähkökirjoja sanotaan myös elektronisiksi kirjoiksi eli e-kirjoiksi.

Kurkistin juuri hakukone Googlelta e-kirjojen myyntiosuustiedot. Myynti on kehittynyt viime vuosina ihan hyvin.

E-kirja ei mielestäni ole tullut korvaamaan perinteistä kirjaa, vaan kirja voi olla luettavissa sähköisesti tai paperikirjana pahvikansien välistä ihan hyvin. Lukija markkinoilla valitsee tarjolla olevan formaatin. Markkinoilta teknologia, jota lukijat eivät hyväksy, perinteisesti hiipuu pois.

Digitaalisen ajan aamunkoittoa eläessämme olemme näkemässä monenlaisia teknologisia murroksia. Suomessa emme oikeastaan elä minkäänlaisessa valtavirrassa, vaan avaruuden reunoilla, maailman reunoilla, kuten leikkisästi yksinäisestä planeetastamme maa yleensä sanotaan. Suomi on kaikista valtavirroista syrjässä maana, pieni kielialue, jossa on valtavasti luettavaa. Meillä tuotetaan runsaasti käännöskirjallisuutta ja omat kirjailijamme ja sisällöntuottajamme tuottavat luettavaa lukijoille paljon.

2000 ja 2010 luvuilla maassamme oli infoähky.

Olimme juuri ohittaneet 1980- ja 1990-luvut, jotka olivat kirjojen tuotannon kannalta niin sanottuja best seller -kausia. Jokainen kirjailijaksi tulevansa haaveileva haaveili samalla tulevansa kirjansa avulla myös rikkaaksi. Infoähky ja markkinoiden pirstaloituminen vei useimmilta nämä haaveet samaan aikaan, kun digitaalinen tekninen kehitys paransi lukulaitteiden tasoa.

Uskollisena lukijana ihminen saattaa tuntea jonkinlaista ylikehittynyttä vastuuntuntoa kaikista kirjoista. Mitä kaikille kirjoille tapahtuu?

Tämän jutun otsakkeessa kysyn, mikä on kirja. Perinteisesti kirja on kirjailijan tuotannon tuotos, joka kirjallisena kirjoituksena on kirjankustannusliikkeen toimesta tuotettu kirjan muotoon, kokonaisuudeksi, josta lukija tietää hankkivansa kirjan, voivansa lukea kirjan, voivansa tutustua kirjailijan tuottamaan tarinakokonaisuuteen, tarinaan.

Markkinataloudessa on käynnissä kaiken aikaa kilpailua. Kilpaillaan lukijan rahoista hankkia juuri tietty kirja, kilpaillaan lukijan ajasta lukea kirja, kilpaillaan huomiosta, minkä kirja voi tuottaa kaikille siinä mukana olijoille. Tällaisessa kilpailemisessa kirja ei yletä samoihin huomion mittasuhteisiin kuin elokuvat, mutta kirjoilla on hiljainen oma huomiotalouskenttänsä. Kirja ei ole ainoa taiteen tuotos, joka on joutunut kohtaamaan digitalisaation. Myös musiikki elää perinteisen levykustannustoiminnan ja digitalisaatioteknologian aallon murroksessa.

Kehityksessä saattaa olla jokin johtoajatus tai jokin johtoteema. Mikä on kirjan kehityksen johtoteema? Pysyykö kirja kirjana kehityksessä?

Lukemani kirja ”Tämä ei ole kirja” antaa hyvän käsityksen sähkökirjan markkinoille tulon teemoista. On laitekehitystä, on laitemerkkejä, on ohjelmistokehitystä, on toimittajamuutoksia, on lukijakokemuksia. Oma kokemukseni lukijana tähän mennessä on ollut, että kirja on pitänyt pintansa ja on edelleen kirja.

Markkinoille ja mahdollisia lukijoita houkuttamaan ja koukuttamaan on digitalisaation myötä tullut runsaasti erilaisia muita kirjallisia esitysmuotoja kirjan lisäksi. Mielestäni näitä kaikkia ei tarvitsisi sanoa kirjoiksi, vaan kirja voisi olla edelleen tuttu vanha kirja siitä huolimatta, millä tekniikalla lukija valitsee sen luettavakseen. Kirjailija tuottaa lukukokemuksen omalla ammattitaidollaan lukijan käsiin. Kirjan lukeminen on kirjailijan, kustantamon, printtitalon, taiton, ajan ja paikan kokonaistulos. Kirjassa on selkeä kirjan nimi, kirjailijan nimi, isbn-julkaisunumero, kansi, josta kirjan tunnistaa, yleensä alkusanat tai jokin värssy tai omistus, jolla kirjailija saattaa tuotoksensa matkaan. Kirja on tunnistettava kokonaisuus kirjana ja kokemukseni mukaan tämä kaikki on myös e-kirjoissa.

Kun julkaisin omat kirjani aikoinaan samana syksynä niin sanottuna pöytälaatikon tyhjennyksenä Elisa Kirjan Kirjoita itse -osastolla, tein varmaankin jonkinlaisen kirjailijaennätyksen. Samaan aikaan valmistin tietokoneellani julkaistavaksi 13 kirjaa kansikuvineen, sisältöineen, kirjanselostusteksteineen ja tervehdyksineen. Seuraavana päivänä latasin kirjan lukulaitteelleni. Olin onneni kukkuloilla. Kirjat eivät saavuttaneet minkäänlaista lukijakuntaa 2 %:n e-kirjaosuudesta. Olin kuitenkin julkaissut ne ja se tuntui suurelta helpotukselta kirjailijana, koska painolasti niiden osalta on suuri. Elisa Kirja muutti hieman konseptiaan ja sain ohjeet, miten saan e-kirjat jatkoon teknisesti. Uskon edelleen e-kirjaformaattiin, mutta olen pyrkimässä samalla perinteisen kirjan muotoon kirjojen osalta. Tällöin niiden digitaalisuudestakin tulee varmempaa ja kestävämpää tuotantoa.

Lukijana olen erittäin e-kirjamyönteinen. Kun kotonani totean jonkun kirjan mielenkiintoiseksi ja hankkimisen arvoiseksi, saan kirjan toimivassa asiakkuudessani ladattua luettavakseni noin viidessä minuutissa hankintapäätöksestä. Siinä on ylellisyyden ja mukavuuden tuntua. Ostan e-kirjoina yleensä omaelämäkertoja, moderneja käännöskirjallisuustarinoita tai tietokirjoja. Kotini kirjahyllyt ovat melko täynnä perinteisiä kirjoja ja e-kirjat eivät rasita niitä. Olen vapautunut lähes kokonaan niin sanotusta infoähkystä ja lueskelen kirjoja vain viihtyvyyden vuoksi nautiskellen lukemisesta. Minulle sopii molemmat lukuformaatit: perinteinen kirja ja e-kirja. Hankin edelleen myös perinteisiä kirjoja, mutta harvemmin nykyään muita kuin vanhoja kirjoja, koska lukemattomia kirjoja on löydettävissä kuin hienoja seikkailuja ja mielestäni on muitakin asioita maailmassa, jotka paranevat vanhetessaan kuin viini. Niitä ovat kirjat ja valokuvat.

27.2.2022 Tarja Kaltiomaa

Edellinen kirjoitukseni tällä palstalla Sää – riskittömyys:

Sää – riskittömyys | Uusi Suomi Vapaavuoro

 

+1
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu