Mileniumin lapset ja viime vuosisadan vanhemmat

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Ote virsikirjasta virsi 30 Maa on niin kaunis.

Milleniumin lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Viime vuosisadan lopun suurimpia pelkoja oli tietokoneiden päiväysten ja tietojen säilyminen sillä suurella hetkellä, kun alkaa vuosi 00, uusi vuosituhat 2000. Tietokoneille oli melko tavallisesti tilan puutteen ja muistien pienuuden vuoksi ohjelmoitu vuotta tarkoittavaan päiväyksen kohtaan vain kaksi merkkiä ja pelättiin monien ohjelmien kaatuvan, kun vuosi vaihtuu. Ohjelmointityötä toki oli tehty paljon ja siten pelkoa oli lievennetty kohtaamaan tuo hetki.

Valmistautuminen millenium-juhlaan oli harrasta. Moni perhe oli hankkinut raketteja uuden vuoden yötä varten.

Raketeista muodostui sittemmin sukupolvikokemus pitkäksi aikaa. Nykyiset nuoret ja aikuiset pitävät rakettien ampumista taivaalle vuoden vaihteessa kokemuksena, johon liittyy sukupolvitunteita ja yhteistä tekemistä vanhempiensa kanssa. Tuosta perinteestä olisi tulossa tapa, jota jatkettaisiin aina vain, jollei jokin muu perinne saisi tuota sijaa perheiden elämässä.

 

Millenium-raketteja vuonna 2001.

 

Mielestäni rakettien taivaalle syytämisessä kannattaisi palata kohtuullisuuteen. Aiemmin sanottiin, että rakettien myötä ammuttiin rahaa taivaalle. Kaunista se tietenkin on ja tunteellista, koska siitä oli tullut se juttu isien ja poikien välille ja milleniumin aikaan jopa äitien ja tyttärien välille.

Mikä voisi olla uusi juhlava tapa uuden vuoden juhlan ajaksi?

Lapsille voisi vaikka esitellä kirjahyllystä mielikirjansa ja mielirunonsa. Tällainen jää pysyvästi mieleen lapselle pitkän elämän evääksi.

Jokin tietty musiikkikappale voitaisiin soittaa toistuvasti aaton juhlassa.

Vanha perinne on ollut käydä ulkona kävelyllä perheen kanssa jouluna ja muina juhlaöinä.

Jokin oma juhlaperinne vuoden vaihteen yöksi.

Lapset ovat pieniä ja nuoret nuoria melko lyhyen aikaa. Juhlatunnelmasta kannattaa jättää hyviä muistoja pitkäksi aikaa eteenpäin. Älkäämme antako sukupolvien vaipua unholaan, suvun ja perheen hyvien tapojen ja perinteiden avulla sukupolvia voi muistella kauan. Läheiset ihmiset säilyvät luonamme perinteiden avulla.

Milleniumin lapset tallentuivat valokuviin. Oma kuva-arkistoni oli vuosituhannen vaihteessa paperikuvia ja uutta oli myös online photos. Online photos -valokuvia tilaaja sai tietokoneelleen, kun tilasi paperikuvia. Kuvat tulivat aluksi cd-tallenteella, mutta melko pian palvelu kehittyi ja kuvat saapuivat tietokoneen kansioon internetin välityksellä. Tuo vaihe valokuvauksessa kesti melko lyhyen ajan, kun digikamerat valtasivat valokuvausmarkkinat. Kuinka monen perheen ja suvun valokuva-arkistot säilyivät katkeamattomana tuon teknisen kehityksen aikana ja sen jälkeen. Muistamisen ja perinteiden kannalta perheen ja suvun valokuva-arkistot ovat arvokas asia.

Millenium-yönä 1999 – 2000 vanha kotitietokoneeni säilyi ehjänä ja tätä pidettiin tuolloin kuin ihmeenä. Vuoden 2001 alussa hankin uuden tietokoneen, joka oli myös pöytäkone ja aloin kirjoittaa kirjojani Kristillinen filosofia.

 

Aamu 1.1.2000 flunssa iskenyt ja tietokone selvinnyt vuosituhannen vaihteesta. Kuvassa Tarja Kaltiomaa.

 

Ote kirjailijasivulta Espoon Kirjailijat, omaa tekstiä: ”Kun kirjoittamisharrastus 2000-luvun alussa alkoi, hän alkoi pohdiskella meidän nykyihmisten elämänmenoa peilaten sitä ajatuksissaan sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Muistiinpanoja hän kirjoitti tietokoneelle ja runoja tyhjiin kirjoihin. Myöhemmin muistiinpanojen pohjalta alkoi kehkeytyä käsikirjoituksia, joiden sateenvarjoteemaksi tuli lopulta Kristillinen filosofia. ”Kuvassa Tarja Kaltiomaa.

 

Piirustus vuodelta 2002 Tarja Kaltiomaa.

Perinteiden säilyttämisen puolesta ja silti ollen avoin tulevaisuudelle, sitä kristillisyys parhaimmillaan voi olla.

31.12.2020 Tarja Kaltiomaa

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2021!

 

 

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu