Mukisematta

Kirjaan muistiin kohdalleni tullutta muki-asiaa. Kaikkea en kirjoita, mutta jotakin ajankohtaista ja jotakin mennyttä. Kun menin naimisiin vuonna 1976, hankimme silloisen ja ainoan aviomieheni kanssa kotiin Arabian Krouvi-astiasarjaa. Silloin oli vielä täysin itsestään selvää, että hankitaan perinteiset kahvikupit ja melko tärkeää oli, että astiasto on Arabian jotakin ajankohtaista ja kestävää sarjaa. Ennen 1970-lukua astiastot ovat olleet usein kukka-aiheisia ja jo tuolloin myynnissä oli ollut pitkään Arabian Kilta-sarjaa. Astiastomme uudistui kokonaan myöhemmin uuden kodin hankinnan myötä ja päädyimme markkinoilla tarjolla olevista Arabian astiaistoista Harlekiini-sarjaan, jota myytiin silloisessa Maxi-marketissa edullisesti. Olisiko ollut jo Maxi Marketin loppuunmyyntitarjontaa.

Hankitussa astiasarjassa oli kahvi- ja teekupit erikseen.

Kupit olivat pitkään ahkerassa käytössä, mutta ilmeisesti arkikäytössä on ollut koko ajan myös mukeja. Tätä en edes tarkasti muista, mutta päättelen sen ajan designina ja estetiikkaa olevasta ruskeasta teesiivilän alustana olevasta kupista, että se on 1970-luvulta. Muut samanlaiset mukit ovat menneet materiakiertoon ja niin sanottuun mukien taivaaseen.

Mukit ovat savesta ja varmaankin saveksi jälleen palaavat.

Arabian astiat on tehty kestämään kulutusta, uunia, mikroaaltouunia, perheneuvotteluita, aikaa, käyttöä, katsetta. Ja astianpesukoneita. Ne ovat hillittyä ja melko pelkistettyä muotoilua, jossa astioiden värit ja kuviot pääsevät oikeuksiinsa. Nimittäin nykyään. Ennen astianpesukoneitten Suomen valloitusta, kahvikupit olivat usein kultareunaisia ja kukkasin koristeltuja herkkiä astioita, jotka pestiin käsin ja kuivattiin kaappiin.

Kuvassa vasemmalla Arabian Harlekiini-sarjan kahvi- ja teekuppi lautasineen. Taustalla appelsiini lasilautasella. Keskellä uusia Teema-sarjan Arabia-mukeja, myös kokoelman vanhin harmaa väriltään. Edessä tämän päivän tunnelma: löytölautanen alusena ja violetti muki. Vanha 1970-luvun muki, talouteni ensimmäisiä, on teesiivilän alustana. Kuvassa myös vesipannu ja huovitettu kirjava pannunalus, Kodin Ykkönen -Anttilasta hankittu. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Kodin tekniikan muutos on vaikuttanut sekä estetiikkaan että käytäntöön. Mukit ovat pelkistyneet. Kuviot niihin ovat vähitellen palanneet entistä kestävimpinä. Edelleen suomalaisissa ja varmaankin yleensä eurooppalaisissa elää näkemys, että astioitten pitää kestää kauan käytössä tai kaapeissa. Tuleville sukupolville. Äideiltä tyttärille, ja myös miesten talouksissa – eihän sitä nyt uusia astioita pidä jokaisessa sukupolvessa hankkia.

Nyt elämme mukien aikakautta. Mukeja ostetaan eri tarkoituksiin ja tilaisuuksiin nauttia juomia – kahvia ja teetä. Mukeista on tullut myös keräilytavaraa. Ja kierrätystavaraa. Kierrätyskeskuksissa on runsaasti käyttökelpoisia mukeja odottamassa uutta käyttöä ja kotia. Niissä käsitykseni mukaan voi oikeastaan nykyään nuori pari hankkia koko astiaston, jos käytetty kelpaa. Nuorissa ihmisissä elää kuitenkin hienoinen kapina edellistä sukupolvea – omia vanhempiaan – kohtaan. Siksi pari mieluummin varustanee kodin uusilla astioilla ja näkemyksillä. Mutta ehkäpä omia vanhempia vanhemmat sukupolvet ja heidän näkemyksensä estetiikasta jälleen joskus kelpaa. Kaikki kiertää. Myös tyylit, ajatukset, mieltymykset, muoti.

Kuvassa Äiti-muki, joka on Kierrätyskeskuksesta löytynyt aarre. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Silti toivon astianpesukoneen tyytyväisenä käyttäjänä, että astiat tuotetaan pesukoneen kestäviksi.

Muutama vuosi sitten sain itsekin astiavillityksen. Tuli tarve ostaa kaiken värisiä mukeja sen jälkeen, kun oli toteutunut ”haave” saada harmaita Arabia-mukeja. Tätä vanhempi Arabia-haave oli valkoiset Arabia-kahvimukit ja niitäkin kaapissa nykyään on.

Kaapista kahvihetkeen ja teetä nauttiakseni voin valita tunnelmaan sopivan mukin kuin mietiskelymukina. Kirjoitin tänään someen: Vanha kansa maailmassa piti päivän piristäjänä ensimmäistä aamulla näkemäänsä kukkasta. Nyt syksyn edettyä eilen katseellani kukkasta etsin – ja kävelin pitkähkön tovin ennen sen löytymistä. Ensimmäinen kukkanen kukassaan oli piharatamo! Päivästä tuli hieman väritön, mutta oikein hyvä kuitenkin.

Päivää voi nykyään piristää monin keinoin. Miksei siis myös mukisematta mukeilla!

14.9.2023 Tarja Kaltiomaa

Edelliset luontoaiheiset Vapaavuoro-kirjoitukset:

Luonnontieto: Maaäidin kukkaisrunoutta | Uusi Suomi Vapaavuoro ja

Luonnontieto: Luontopuutarhurin istutukset | Uusi Suomi Vapaavuoro

 

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu