Muutos ja sen kaverit aika ja paikka
Muuttuvia tekijöitä on runsaasti. Ihminen on niistä yksi elämänkaarellaan.
Maailma on luontomaailma, joka on ihmisille ja luonnolle luotu. Tiede tutkii maailmaa, löytää ja ammentaa yksityiskohtia. Muutos ja muuttuminen on suhteellista. Jokin paikka muuttuu ajassa, paikkakunta, jokin toinen paikka pysyy sellaisenaan. Vuodenajat tuottavat muutosta. Avaruuden tähtikuviot, eläinradat, aurinko, avaruustuulet tuottavat muutosta. Ihminen ajattelee ja huomaa muutosta ja muutoksia maailmassa.
Muutosta on myös nykyinen tiedotusvapaus.
1900-luvulla syntyneet ihmiset muistavat tiedotuksen olleen erilaista ennen. Jotta sai sanomalehden yleisökirjoitukseksi jutun, jossa ihmettelee maailmaa, on käynyt melkoisen seulan läpi. Ensinnäkin aiheen piti olla ihmiselle todella tärkeä, jotta viitsi nähdä vaivaa. Asia kirjoitettiin koneella tai käsin ja lähetettiin postimerkillä varustettuna lehden toimitukselle, joka sai päivittäin varmaan kymmeniä, ellei satoja kirjoituksia. Suuri yleisö oli vain lukijoita, jotka lukivat lehden toimitukselliset artikkelit, kolumnit ja yleisökirjoitukset. Kaikki yleisölle saakka tullut kirjoitus oli tiukan seulan käynyttä tietoa ja mielipidettä. Internet päästi meidät kaikki ääneen. Tuotamme runsaasti kirjoitusta, jopa niin paljon, että moni lukija on ihan ähkyssä. Mielipiteiden kirjo on suuri.
Oikeastaan on mielipidekirjossa jo hyväkin asia tuo ilmastonmuutos aiheena. Siitä riittää sykähdyttävää kirjotusta ja todistusta runsaasti. Keskustelunaiheena se ei ole yhtä mitätön kuin kertoa vain säästä. Sillä saa maailmanlopun tunnelmia vähällä vaivalla.
Koska ilmastonmuutoksesta kirjoitetaan niin paljon, se saa painoarvoa ja todistusta päivittäin. Tänään näin netissä graafin, jossa ennustetaan graafin vuosi vuodelta tulevan tummanpunaisemmaksi ja kun siihen lisätään hieman keltaista (tietoväriä), tämän tiedotuksen varassa alkaa tosiaan jo kärventää ja kärventyä maailma. Itsekin säälin jo vuosia australialaisia säätiedotuksessa tästä samasta asiasta. Miten siellä voi elää.
Tänään kuitenkin tällä omalla planeetallani on parahultaisen kaunis ja ihana suomalainen kesäsää. Lämpöasteita kylmän talven jälkeen on normaalit tälle paikkakunnalle vähän päälle tai alle 20 astetta plussaa. On yksilönä tiedotustulvassa vaikeata yrittää uskoa lempeään aurinkoon, joka ei ole niin vihainen planeetoille, että näitä yrittäisi kärventää. Kesälläkin tiedotustulvassa pitää pitää pää kylmänä.
Muutoksella on kaverinsa aika ja paikka. Näitä paikkoja ajassa on paljon, ja niissä on ihmisiä ihmettelemässä. Ja he kertovat internetissä havaintojaan. Miten tieteellisenä tätä tiedotusta voi pitää?
Minä en halua kokea enkä koe ilmastoahdistusta. Maailma on parempi paikka.
21.6.2022 Tarja Kaltiomaa
On hienoa että ajattelet ilmastonmuutosta ilman pelkoa. Minun ajatus ilmastonmuutoksesta on lähtenyt myös omalle kiertoradalle. Kun miettii vuosituhansien väliä, ja sitä kuinka paljon ihmiset tuottavat lämpöä, tuhoavat sademetsää, tuottavat sähköä -> tuottaa lämpöä jne. Ihmiset vain nopeuttavat luonnon kulkua. Sopiiko ihmiset lämpimämpään, vähä happiseen ympäristöön? Uskoisin että ihminen voi kasvaa muutoksiin. Toki rajansa kaikella. Ja muutos ei välttämättä tapahdu samassa tahdissa, jos sitä ei hieman nopeuta. Mutta miten? Se on varmaan tällä hetkellä iso kysymys. Olemme tilanteessa jossa etsimme toista planeettaa, miksi? Meillä on teknologia, joka on kehittynyt muutamassa kymmenessä vuodessa ennätysvauhtia. Kysymyksiin etsitään vastausta, mutta koska saamme ne? Ilmastonmuutos ei ole itsessään pelottava ajatus, En usko että 100 vuodessa sillä on mitään merkitystä. Mutta 1000-2000 vuotta voi olla oma lukunsa. Ihmisen iho on ohentunut huomattavasti kivikaudelta. Ihmisen karvoitus on kadonnut. Ja jos uskomme ilmaston lämpenemiseen, me myönnämme hiljaa mielessämme, että tämä on vain jääkauden loppua. Ihminen pystyy muovautumaan, mutta missä menee raja? Ehkä tulevaisuus tuo vastaukset askarruttaviin kysymyksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Nappaus kirjoituksestani: On yksilönä tiedotustulvassa vaikeata yrittää uskoa lempeään aurinkoon, joka ei ole niin vihainen planeetoille, että näitä yrittäisi kärventää. Onko vastakkain tiede ja usko? Ihmisten sähköt ja lämmöt, jos niissä ei liioitella, on pieni asia aurinkoon verrattuna lämmön tuottajana. Vuodelta 2015 runo Auringon lempeys:
Auringon lempeys
Näin pilvisenä päivänä tulin ajatelleeksi aurinkoa, auringon lempeää hymyä silloin, kun se saa olla hento pilviharso kasvoillaan.
Suomen kesässä aurinko näyttäytyy kesän mittaan usein, mutta ei aina tohdi porottaa kuumasti.
Päivän valossa viihtyy viljat, puut ja kukkaset, ahnaasti keräävät ne auringon säteet, jotka osuvat kohdalle.
Aurinko porottaa vihaisesti ilman pilviverhoaan, katsoo alas tuimasti tahtoen pilviverhon ja sateen.
Ihmisten tulisi ihmisinä olla lempeyden arvoiset.
Pilviverho on auringolle mieluisa, tietää luonnon saavan kasteensa.
Ihmisten turha maanpäällinen hälinä vaimenee kirkon katon suojiin, hennon ihmislapsen rukous kuuluu silloin Jumalalle.
*
Meissä ihmisissä on paljon sellaista huolta, jolle ei ole ainakaan välitöntä syytä. Miksi rikkaiden kersat valittaa kuin köyhät, miksi eivät voi nauttia hyvästä osastaan? Miksi Suomen lempeässä säässä huudetaan toinen toisilleen ihmisinä hädissään kuin maailmanloppu olisi käsillä? Miksi vellotaan muiden maiden sodissa, vaikka omassa maassa on rauha? Miksi tekemällä tehdään ongelmia asioista, jotka eivät sitä ole? Luultavasti kyse on rahapulasta kaiken takana. Tätä on vaikeata itse ymmärtää, mutta suosittelen lukemaan muita kirjoituksiani, joissa on enemmän ratkaisuajattelua kuin ongelmissa vatvomista http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi/tp9.htm
Ilmoita asiaton viesti