Nostalgiaa ja digimuistoja
Tänään ei ole mikään erityinen päivä, mutta silti tuntuu kuin olisin erityisten muistojen äärellä. Vuoden 2000 marraskuussa otin valokuvan ovikranssista. Laitoin valokuvan harjoitusmielessä silloisille verkkosivuilleni Timin sivut. Tämä on muistaakseni ensimmäisiä kuvia, joita verkkosivustolle laitoin. Sittemmin sivustoa koristi koira-aiheiset valokuvat ja kuvitukset, giffit ja tiffit. Jpg-valokuvat oli otettu filmikameralla ja niistä tuli valokuvakehittämöstä kotiin paperikuvien lisäksi cd, jolla oli digikuvat. Tosin saatoin lainata työpaikalta myös digikameran, jolla harjoittelin digikuvausta.
Digikuvan ovi.jpg kuvakoko on 500 x 375 ja bittimäärä 36,7 kt, kuvattu 8.11.2000 Tänään 19.11.2023 kuvasin vertailukohtana myös ovikoristeen ja sen mitat ovat 4608 x 3072 ja sen painoarvo levyllä on 3,5 Mt.
Takana minulla verkkosivustojen ylläpitäjänä ja myös laatijana on 23 vuotta kokemusta niin sanottuna osaavana kuluttajana ja aluksi myös atk-alan työntekijänä järjestelmäasiantuntijan roolissa. Vuonna 2000 olin vielä atk-alalla töissä ja harjoittelin leikkimielellä verkkosivustojen tekemistä ja ylläpitoa koirani Timin avustuksella. Timi oli hyvä ja innoittava työtoveri. Verkkosivujen rustaamisen myötä on ollut mahdollisuus opiskella myös kuvankäsittelyä monipuolisesti. Aluksi ainakin omassa työssäni kuvankäsittelyllä tarkoitettiin tiedostokäsittelyä, eri kuvatyyppien hallintaa ja joskus myös rajaamista. Aluksi ei ollut käytettävissä nykyisiä monipuolisia kuvan sisältöominaisuuksien muokkausohjelmia, tosin en niitä ole omassa työssäni kaivannutkaan.
Liityin kamerakerhoon vuonna 2013 ja olen toiminut kerhosihteerinä sittemmin. Kymmenen vuotta oli tuolloin kulunut digivalokuvien parissa enemmän tai vähemmän vaihtelevasti. Ensimmäisen oman digikamerani hankin vuonna 2006 ja silloin pyöritin myös omia verkkosivuja kolumbus.fi/tyhjapaperi. Tämän vuoden alussa verkkosivujeni osoitteeksi tuli www.tyhjapaperi.fi. Verkkosivusto on tekstipohjainen ja käytän samaa editoria kuin aikojen alussa vuonna 2002, MS Publisheria, joka on toiminut hyvin tekstipohjaisen sivuston tuottamiseen. Kun Facebookin käyttö alkoi Suomessa yleistyä, aloin julkaista omalla Facebook-sivulla valokuvia, jossa niitten julkaiseminen on ollut vähemmän työlästä kuin verkkosivustolla käyttämälläni vanhalla editorilla.
Multimediakausi alkoi lyödä läpi ja tästä on kuvaavana esimerkkinä ovikranssikuvat ja niiden kokotiedot.
Levytilojen koko alkoi kasvaa noin kymmenen vuotta sitten.
Kun nyt muistelen, niin usb-muistitikulla mahtui aluksi vain muutama valokuva. Kunnollisen laatuinen kuva projektorilla esittämiseen vaatii kuvalta kokoa. Niille on tarvittu suurempia tallennustiloja.
Jo ensimmäisellä digikameralla kuvatessani säilytin kuvat myös mikrokorteilla. Tietenkin se tulee kalliimmaksi kuin pyyhkiä kuvat pois mikrokortilta ja käyttää se uudelleen, mutta kuvaajana on ollut turvallisempaa pitää kuvat myös niitten alkuperäisellä tallennusmedialla ikään kuin alkuperäisenä varmistuksena.
Valokuvien kopioiminen ja siirtäminen tietokoneen ja kameran välillä ja muiden eri tallennusmedioiden välillä on riskialtista. Tietokoneet ovat hipaisunkeveitä toiminnoiltaan ja ihminen on usein hieman kömpelö, ainakin itse olen ja olen ollut. Siksi pidän valokuvia useilla tallennusmedioilla.
Aluksi kovalevyjen koko on ollut ehkä 500 Mt:n luokkaa, nykyiset ovat terrakokoja, viimeksi ostaessani yhden tai kaksi terralevyjä kooltaan kuluttajille myynnissä olevat levyt. Periaatteena olen usein pitänyt, että täytän levyä kuin levyä vain noin puolilleen. Tämä atk-alalta jäänyttä varovaisuutta tiedostojen käsittelyssä.
Kamerakerhossa oli ollut verkkosivusto, jolle oli tarkoitus julkaista kilpailuissa menestyneitä kuvia. Osoittautui kuitenkin vuoden 2013 – 2014 siirtymässä, että vanha verkkosivustotekniikka ei enää riittänyt digikuville ja saimmekin tuotettua uuden nykyaikaisen sivuston, jossa valokuvien julkaisemiseen on paremmat mahdollisuudet. Nuo verkkosivut palvelevat edelleen ja niihin on tehty pari muutosta, kuten linkit käyttäjien kuvapankkeihin ja kuvakaruselli (soukankamerat.net).
Valokuvaharrastus ja tietokoneitten käyttäminen sopivat hyvin yhteen samalle työpöydälle. Tällä tavalla vanha atk-alan veteraani pysyy vireänä myös eläkkeellä ollessaan ja samalla pysyy tuntumaa atk-alan kehitykseen. Vanhempana ihmisenä mielessäni on myös monta jarrua kehitystä vastaan, jonka ei mielestäni tulisi olla liian nopeaa kuluttajatasolla(kaan). Ihmisillä tulee olla aikaa tottua internet- ja tietokonepalveluihin ilman, että kaikki on muuttunut suunnilleen edellisen käyttökerran jälkeen.
Mieltäni on hieman vaivannut myös kuvankäsittelyn nopea muutos. Jos meidät kuvien katsojat totutetaan liian viimeisteltyyn ja todellisuudenvastaiseen kuvamateriaaliin, vaatimusten olisi taipumus kasvaa. Jos julkaistu kuvamateriaali karkaa kauas kuin pilvet konsanaan todellisuudesta, alammeko ihmisinä kyllästyä todellisuuteen, joka edelleen näyttää samalta harmaalta maailmalta?
Oma mielipiteeni on, että tietojenkäsittelyssä – niin kuvat kuin tekstit – pitäisi säilyttää tuntuma todellisuuteen, siten laitteet ja koneet pysyvät ihmisten hallinnassa paremmin. Tästä huolimatta olen todella kiitollinen myös kehitykselle, joka on mahdollistanut monipuolisen osallistumisen ja verkostoitumisen internetissä – ihmisten verkossa. Tietokoneet ovat välineitä sinne pääsyssä.
19.11.2023 Tarja Kaltiomaa
Edellinen Vapaavuoro-kirjoitukseni: Sen seitsemän juttua ja jopa kahdeksan | Uusi Suomi Vapaavuoro
Naapurin oveen oli ilmestynyt kranssi. Minusta ne ovat aivan mukavia, luovat inhimillisyyttä ja hyvää mieltä kerrostalon joskus persoonattomaankin rappukäytävään.
Valokuvauksesta puheen ollen päällimmäisenä on mielessä arkiston järjesteleminen, työ jota olen siirtänyt. Negat kyllä säilyvät mapeissa, mutta tietokoneella olevat pitäisi saada paremmin oordninkiin.
Itse siirryin myöhässä eli vasta 2000-luvulla digiin. Sitä hidasti se, että hyvälaatuinen digirunko ja objektiivit olivat kalliita ja halvemmat, harrastelijatason vehkeet kehnoja. Tuo johtui osin myös kennon pienuudesta. Nyt käytössä on täyskenno ja se antaa pelivaraa.
Periaatteessa olen mv- eli mustavalkomiehiä. Henri Cartie-Bressonin kuvat olivat ja ovat edelleen ”kova juttu”. Vanhoja valokuvia on kiva katsella.
Parhaillaan on Valokuvataiteen museo K1:ssä (Mikonkatu 1) Pentti Sammallahden suuri näyttely. Vain mv-kuvia ja osa pienikokoisia. Loistava, tunnelmallinen näyttely. Huippukuvia.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset näyttelyvinkistä, laitoin sen kamerakerhon sivulle!
Ilmoita asiaton viesti
Kävin lukemassa tyhjapaperi-sivuja. Minua kiinnostivat erityisesti mm. sieltä löytyneet monet runot. Tämä oli uusi puoli kirjoittajasta.
Varsinainen artikkeli valokuvauksesta ja vanhojen valokuvien säilyttämisestä oli ihan hyödyllistä asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset runojen mainitsemisesta. Julkaisen usein uuden runon verkkosivustollani. Runoista on jo neljä runokirjaa. Kolme Ajassa auraten pahvikansissa (Mediapinta 2017 – 2019) ja neljäs runokirja e-kirjana Ellibs.com -palvelussa (Tmi Tyhjapaperi julk. 2023).
Ilmoita asiaton viesti