Suomalaiset ovat muutamassa vuosikymmenessä luoneet tänne jäiseen pohjoiseen oman maan, joka oma maa mansikka.

Lapsena nyt ikääntyneet vaikuttajat leikkivät kukkulan kuningasta. Moni yli kuusikymppiseksi päässyt harmaaparta ja harmaakikkarapapiljottinutturatäti ovat päässeet kipuamaan oman kukkulansa kuninkaaksi ja kuningattareksi. Ikä alkaa painaa.

Mitä sieltä kukkulan laelta nyt huudamme ”alamaisillemme”, oman alamme seuraajille? Huudammeko jokainen maailman loppua, kun oma ikä alkaa loppua?

Miten pystymme vanhempina vaikuttajina aina vain luomaan luottavaisen katseen maailman horisonttiin ja tulevaisuuteen.

Me kuolemme vanhoina ja me emme kuole!

Toivo tulevaisuuden suhteen pitää säilyttää, koska muutenhan se ei uskon mukaan toteudu.

Kun monet, historiassa useammat kuin ikinä ennen, kukkulan kuninkaat ja kuningattaret ovat kuuluvia vaikuttajia, pitäisi korvien väli rassata, jotta tosiaan oikeasti jätämme maailman tulevaisuuden ihmisille paremmassa kunnossa kuin itse saimme sen hyppysiimme. Kenelle silloin maailmamme jätämme?

Olen huomannut, että meillä ihmisillä on, kuten laulussa sanotaan ”tunteiden paloa ja alhaista mieltä” ja olemme sellaisia ihmisinä kuin olemme. Emme aina kovin hyviä. Mutta olemme tämän maan ja tämän maailman näitä ihmisiä, joiden kuuluu hyväksyä itsemme nyt ja myös tulevaisuudessa. Valistuksen ajan tunnetut filosofit jättivät maailman käsiimme ja he jättivät sen toiveikkaina. He uskoivat, tulevaisuuden ihmisiin, meihin, että toteutamme heidänkin unelmansa. Ja niinhän se on. Niin me ihmeiden kaupalla teemme.

Tämän ”välihätähuudon” tarkoitus on, että kukkulan kuninkaina ja kuningattarina edelleen mietimme, mitä puhumme ja tarkoitamme ja että edelleen luotamme itseemme ja tulevaisuuteen kuin valistuksen ajan filosofit ikään ja jätämme maailman hyviin käsiin. Meidän asiamme ei ole huutaa kukkuloilta maailman loppua. Me olimme ennen ja nyt ja tulevaisuudessa, vaikka emme joka hetki muistaisikaan.

Kannattaisi tarkistuttaa puheensa ja mielipiteensä, etteivät ne karkaa meiltä liian pessimistisinä. Nuoret ihmiset tarvitsevat meidän vanhojen ”patujen” luottamuksen ja uskon (tulevaisuuteen).

*

On luotu uusien tavaroiden markkinat – näitä tarvitaan edelleen. Vaikka vanhoja tavaroita on runsaasti, ei ne kiinnosta nuorisoa, vaan yleensä vain meitä vanhoja ihmisiä.

On luotu kierrätystavaramarkkinat – tätä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Hyvinvointiaika Suomessa tuotti tavarakierron. Ennen 1980-lukua ei ollut vielä tavaraa, mitä pitäisi kierrättää.

On luotu pankit. Näitä tarvitaan rahoitusjärjestelmien osana, jotta rahaa tulee myös ihmisten tileille.

On luotu postilaitos. Tarvitaan edelleen postilaitos, vaikka moni kirjeenä aiemmin toimitettu asia kulkee nyt digitaalisena. Ei tuhota postilaitosta, vaan kehitetään digimaksu. Myös tietokoneiden ostaminen ja ylläpitäminen maksaa ja asiakkaiden kuuluu osallistua maksamiseen. Kehitysalue, ei mielipidealue, jossa postit lakkautettaisiin.

On luotu liikenne ja tiestö. Tämäkin tarvitaan myös tulevaisuudessa. Kyseessä ei ole vain sadan vuoden lento, vaan jatkuva liikenne myös tästä lähtien. Tiestöt pitää pitää kunnossa.

On luotu koululaitos. Aina uudelleen ja uudelleen kaikki lapset ja nuoret käyvät koulua. Kukaan ei synny valmiina työntekijänä, professorina tai osaajana.

On luotu taidemaailma. Se tarvitsee aina työntekijöitä ja osaajia. Myös uudistumista ja uusia taiteilijoita.

On luotu uskonto ja kirkko. Ihmisen hengen paloa ei voi sammuttaa ja kirkko pitää hengen liekit palamassa kohtuudella ja sivistyksellä, säädyllisyydellä.

On luotu infrastruktuurinen maailma ja maa. Se tarvitsee meitä kaikkia tuota kaikkea pyörittämään, nykyään ja tulevaisuudessa.

Kaiken pyörittämiseen tarvitaan rahaa. Tämäkään ei ole mielipide, vaan järjen ääni.

*

Katsaus valistuksen ajan henkeen edellisessä kirjoituksessani:

Filosofia: Yhdistyksen vuosikollokvio valistuksen perinnön jäljillä

Filosofia: Yhdistyksen vuosikollokvio valistuksen perinnön jäljillä | Uusi Suomi Vapaavuoro

*

Lisään tähän kirjoitukseni Maljakoissa linkin, jossa viittaan jälleen ajankohtaiseen Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun. Lisäsin juttuun pari kuvaa maljakostani.

Maljakoissa | Uusi Suomi Vapaavuoro