Perunat ja tomaatit
Muistelen aamiaisella ulkomaan matkaani. Vietin nuoruuden alussa viikon pari Espanjan lämpimässä auringossa paikassa nimeltään Aurinkorannikko. Olin ihan ihmeissäni. Siellä silloin – muistan sen vielä tällöin – aamiaistarjoiluun oli laitettu tomaatin viipaleita. Mutta kummallista mielestäni nuorena naisena oli, että tomaattiviipaleet oli leikattu eri tavoin kuin minulla oli tapana koto-Suomessa. Taisin oikein henkilökunnalle ihmetellä asian laitaa, että mitä tämä on. Pöytäseurueen en antanut syödä rauhassa, vaan pohdin ääneen lausuen, että onko tämä oikein. Olin varmana siitä, että maailmassa ei ole muuta tapaa kuin leikata tomaatti viipaleiksi kyljestä edeten kohti keskustaa. Espanjalaisella aamiaisella oli (mielestäni vulgaaristi) leikattu suoraan poikki viipaleet tomaatin etunavasta kohti takanapaa. En saanut koko – nyt muistan kahden viikon lomalla – asiaa muutetuksi muuksi, vaan jouduin tottumaan niihin kummallisiin napatomaatteihin.
En sanonut tomaatteja napatomaateiksi, kuitenkaan. Ruokaahan se vain oli.
Tänään muistin asian. Olin kotona jo jonkin aikaa ilmeisesti kuin huomaamatta leikannut tomaatit navasta napaan. Tänään leikkasin kyljestä, kuten kuvassa näkyy. Tomaatin sisus levisi leikkuulaudalle ja leivän päälle riitti vain ontot reunukset. Nostin sisukset erikseen leivän päälle.
Nyt kypsempänä ja viisaampana noin viisikymmentä vuotta myöhemmin ymmärrän, että asia juontuu siitä, että tomaattilajikkeita on monia. Tuolloin 1970-luvulla Suomessa valikoimassa mielestäni oli ja sen jälkeen myös kauan vain yhtä lajikelmaa ja ehkä sen samanlaisia sisaruslajeja. En pitkään edes tiennyt, että tomaattia on montaa lajiketta. Tosin espanjalaisella aamiaisella tarjottu tomaatti oli paljon suurempi kuin suomalaisista kaupoista ostettu em. lajike.
Sitten joskus vuosien mittaan kohtasin pihvitomaatin ja sittemmin minitomaatin amppelissa myytävänä kesäkasvina. Meni vielä pari vuotta ja aloin hyväksyä tomaattilajikkeiden kirjon, joka nykyään on täysin satoihin räjähtänyt. Edellisessä Viherpiha-lehdessä oli iso artikkeli tomaateista ja sen lajikkeista ja tomaatin kasvatuksesta.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Kuvassa on tomaatin näköinen munakello, jolla voi mitata erilaisten keitosten keittoajan.
Kuvassa on myös arpajaisista voitettu tomaattiveitsi, joka on kätevä myös kurkun leikkaamisessa. Tomaatin leikkaaminen onkin usein haaste, koska sen pinta vaihtelee kypsyysasteen mukaan, mutta tomaattiveitsi ei siitä piittaa. Se leikkaa tomaatin kuin tomaatin helposti.
Kuvassa tämän aamun lukemisena näkyy Alkon Etiketti-lehden kuvitusta, jossa on myös tomaattia sekä rasiallinen luumutomaatteja, joista yksi on lautasella kylkileikattuna.
Tomaatista on moneksi, kuten voi huomata.
Mitäpä perunasta? Ei tällä kertaa mitään perunasta, se on vain otsikossa kiinnittämässä huomiota tomaattiin. Olen joskus aiemmin kirjoittanut perunasta.
6.4.2024 Tarja Kaltiomaa
Itse tajusin leikanneeni tomaatin aina väärin, kun näin tämän jutun.
https://www.iltalehti.fi/iltv-pippuri/a/2d562554-d6eb-4679-ba45-2d96d7a7581b
Nykyään leikkaan sen napa alaspäin, kuten näköjään Tarjankin kylkileikkaus.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentti tuli kivasti täydentämään juttua ja on jo vuodelta 2021. Mukavaa, että en ole ainoa asiaa pohtinut. Tuossa linkissä käsitellään sitä perinteistä suomalaisissa kaupoissa yleisimmin myytävää lajiketta.
Ilmoita asiaton viesti
Artikkelissa mua huvitti se, että olen noin 50 vuotta leikannut tomaattini väärin.
Odotan kuulevani, että olen aina juonut lasin väärästä reunasta.
Ilmoita asiaton viesti
Artikkelissa? En ainakaan jutun kirjoittajana edelleenkään tarkoita leikanneeni tomaattia väärin, vaan eri tavalla kuin espanjalaisen hotellin aamiaistarjontaan oli leikattu.
Ilmoita asiaton viesti
Viittasin linkkaamaani iltalehden artikkeliin.
Ilmoita asiaton viesti
Pidän tomaateista, isoista närpiöläisistä, sellaisista jotka ovat saavuttaneet täyden kypsyyden, jo vähän pinnaltaan pehmenneitä. Leikkaan siivuja voileipieni päälle ja ripottelen päälle yrttisuolaa, tapa jota huonekumppanini oudoksuu. Ennen ripottelin tavallista pöytäsuolaa mutta nyt jo pidemmän aikaa poikani vaimon valmistamaa, en tiedä mitä yrttejä siinä on mutta muodostavat tomaatin kera mieleiseni makukokonaisuuden.
Ongelmani on vuosia ollut että varsinkin rakastamani liki ylikypsän tomaatin sisus luiskahtaa pöydälle, olen näet sangen kömpelö hyppysistäni, joudun lusikalla kaapimaan tomaatin sisuksen leivän päälle takaisin. Nyt leikkasin tomaatin juustoleivän päälle siivuiksi poikittain, se oli testi, käyttämäni goudajuuston pinta kun on vähän liukas ja kiltisti pysyivät siivut paikallaan ennen joutumistaan ahnaaseen kitaani. Tästä leikkaustavasta tulee minulle uusi käytäntö, olen lämpimästi kiitollinen Tarjalle kun avasi silmäni.
Asuinkumppanini oli viime viikolla ostanut purkin herkkukurkkuja jotka olivat siivutettu pituussuunnassa. Tämä oli minulle aivan uutta ja hämmentävää, edelleen mietin suhdettani noihin pitkiin liuskoihin, en usko kuitenkaan että minusta koskaan tulisi niiden ystävä. itse aion kokonaiset herkkukurkut jatkossakin siivuttaa poikittain ja sama koskee tuorekurkkuja sekä venäläisiä joen pohjassa tynnyreissä sampien seurana puutynnyreissä kypsytettyjä, itse leikillisesti kutsun niitä iigoreiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset kiitoksista. Mielestäni on kyse juuri tomaattilaadusta, miten päin se on edullisinta leikata. Luumutomaatit eivät ole parhaimmillaan kylkileikattuina. Ostan minäkin voileipämaustekurkkuja, jotka on leikattu pitkittäin. Kun laitan viipaleen leivälle, katkaisen viipaleen kahdelle leipäviipaleelle yleensä tomaattiveitsellä. Näin tehnyt jo vuosia, mutta en erityisemmin miettinyt kurkkuviipaleitten olemusta, vaan ne vain ovat hyvän makuisia ja siksi jääneet ostoslistalleni.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin terävällä veitsellä voi tomaatteja leikata pituus- tai leveyssuunnassa ilman että tomaattimehu valuu ulos. Itselläni onkin pelkästään tomaatin leikkaamista varten hankittu halpa mutta terävä veitsi Ikeasta.
Ilmoita asiaton viesti
Isäukko kasvatti tomaatit kasvihuoneissaan mullassa.
Tomaatit olivat kiinteitä ja maukkaita.
Nykyään tomaatit ovat vetisiä, lähes mauttomia lötköjä sillä ne kasvatetaan teollisesti lasivillassa, johon tiputetaan kemiallista ravintoliuosta. Ei hippuakaan multaa.
Perunoista en tiedä, kun en ole tarvinnut pariin kymmeneen vuoteen niitä ravintoköyhiä murkuloita vatsani täytteeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Omassa kaupassani kauppias näkee vaivaa tomaattien suhteen ja ne ovat ihan priimaa.
Ilmoita asiaton viesti