Poimintoja 2

Aikamatka kirjallisessa maailmassa.

Helsingin Kirjamessuilla mahdollisuus kohdata kirja-alan ihmisiä kasvokkain. Kirjamessuihin liittyy luomisvoiman kiihkeys jokaisen kulkijan kokea itse, lukijoiden ja kirjoittajien. Tarinoiden uudet tuulet näkyvät messuilla, mutta perinteinen tarina kohdataan lukemalla.

Antikvaarinen osasto on huikea. Oma vanhojen kirjojen kohtaamiseni tapahtuu arjessa niin, että tietokoneella näen jonkin mielenkiintoisen asian, tarkistan hakukoneella, usein vain totean ja ymmärrän, mutta joskus alkaa uusi seikkailu ja tutustuminen uuteen (ja/tai siis vanhaan) kirjailijaan.

Tietokoneen uumenista olen löytänyt monia kirjallisia seikkailuja. Kyseessä ei ole harha ja kuvitelmat, vaan todellisuus, jossa kirja saattaa lennättää lukijansa vuosituhanten taa. Eräässä kirjamessujen lavasteessa jopa näkyi sana AIKAKONE – niin turvallista on lukijana lennähtää ajassa kauas taakse päin tai jopa tulevaisuuteen.

Värikoodit johdattaa kaikkeudellisessa avaruudessa.

Uskon avaruudessa olevan niitä kaikkia maailmoja, joita elokuvat, kirjat ja televisio meille näyttävät, mutta tämän maailman seikkailut ovat kehittyneet sen pohjalta, että me ihmisinä voimme iloita ja hämmästellä kaikkea olevaista kotisohviltamme. Tämä saattaa sekä ärsyttää että tyynnyttää meitä ihmisiä. Meissä asuu sekä seikkailija että sohvaperuna. Ehkä sitten joskus taas tapahtumien keskipisteeseen.

Taivaan tähtimerkit.

Pääsymaksulla muutamassa tunnissa messuhallissa olen kokenut monia tunnelmia. Vanhat kartat, postimerkit, kuvakortit, piirrokset. Nykyaikainen elektroniikkatekniikka tietokoneineen, osastolla ei näy perinteisiä kirjoja, mutta sisällön voi aavistaa. Nunnien osastolta ostaminen perinteisiä kolmiapilaisia tulitikkuja kynttilöiden sytyttämiseen syksyn mittaan.

Taivaan merkit ja tähdet hallin katossa. Turvallisuuden tunne vastuunkantajien kasvojen kohtaamisessa, ihminen saa tuntea itsensä pieneksi ihmiseksi vaan. Mylly jauhaa julkisuuden säikeitä näkyviin ja taas pois, ihmisen elämän lanka olisikin vain suoraa vyyhtiä, mutta se tahtoo sotkeutua kohtaloiden nyöreinä toinen toisiinsa, solmut avattava taas kulkea.

Vanhat tanssikuviot auttavat ymmärtämään askeleitaan.

Tarinat ovat ihmisten henkistä leipää. Suomalaiset luultavimmin eivät kauan malta pysytellä ulkopuolella, vaan vanhat tulet nuotiot houkuttavat kuulemaan ja lukemaan. Tekniikka on korvannut nuotion loimotuksen monitorien hehkulla, tarinoiden äärelle aina palaamme.

 

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu