Sadan vuoden yksinäiset

Sadan vuoden yksinäiset -kerho tuottaa hieroglyfituotteita ja kirjallisuutta. Fiktiivinen kertomus. Kuva ja teksti: Tarja Kaltiomaa

Kulttuurikerhomme nimeltään Sadan vuoden yksinäiset on perustettu jo yli sata vuotta sitten. Olemme kuitenkin päättäneet jatkaa toimintaa. Jäseniä on sata ja jokaisella on jokainen vuosi aikaa.

Jotta toiminta voi jatkua, saamme tietenkin kulttuurityöläisinä kerholle avustusta. Ja maksamme joka vuosi pienen jäsenmaksun.

Kerho toimii suomalaisen yhdistyslain alaisuudessa ja noudattaa Suomen lakia ja yhdistysjärjestystä.

Kerhomme jäsenet ovat tuotteliaita ja tuottavat yleensä elämänsä aikana muutaman hieroglyfi-kuvaston tai, mikä jäsenistössämme on tavallisempaa, joka vuosi yhden hieroglyfi-kuvaston. Taiteilijoina meillä kaikilla on vapaa kädet.

Markkinat ovat pienet ja tiiviit.

Tuotannollamme osallistumme kilpailuun, jossa jokaisen pitäisi päästä toiminnan piiriin edes yhden hieroglyfiteoksen avulla ja saada sille julkaisija. Nyt vain on niin, että Suomessa hieroglyfien tuntijat ja lukijat ovat harvassa. Lukijoiden puolella saatetaan hankkia hieroglyfituotteita kotiin, jotta lukija saisi nostetta omissa piireissään, mutta heistäkään harva jaksaa perehtyä syvällisesti siihen, mitä kerhomme jäsenillä on oikeasti sanottavaa. Kunnallinen avustus toiminnalle on kuitenkin tehnyt harrastuksestamme näyttävästi tarpeellisen. Valtakunnallista hieroglyfiharrastajien toimintaa näytettään valtakunnallisessa televisiossa ja erityisesti palkintojen jakoon panostetaan. Siten toiminta ja toimijat saavat julkisuutta.

Moni tämän kirjoituksen lukija ehkä ajattelee, että toimintaamme liittyisi kalligrafia. Niinhän se onkin. Parhaat meistä tekevät tuotteensa käsin erikoiskynillä ja jälki on sen mukaista: todella korkealaatuista. Jo yhdellä silmäyksellä tuotteen kannen avattuaan lukija voi päätellä tuotteen tason ja sitä myös usein asiantuntevin sanakääntein luonnehtivan. Jokainen tuotteen avannut voi antaa asiantuntijalausuntonsa joko peukuttamalla ylös tai alas. Sitten tuotteen osalta pitää toimia yhteiskunnassa sen mukaisesti. Jos on saanut alaspäinpeukutuksen, voi sanoa hyvästit henkilökohtaiselle avustukselle kulttuurityöläisenä. Silti yhdistyksessämme toki voi jatkaa, koska se on valtakunnallisen lainsäädännön alaista yhdistystoimintaa, sentään.

Jotkut yhdistyksemme jäsenet masentuvat alaspäinpeukutuksesta ja jättävät jopa vuosien ajaksi tuottamatta tuotetta. On kuitenkin tärkeää edelleen osallistua yhdistyksemme toimintaan ja pitää yhteyttä muihin hieroglyfisteihin. Verkostoitumistaan ei kannata tärvellä.

Kansalaiset ovat jakautuneet maassamme työläisiin ja taiteen harrastajiin, joita me hieroglyfistit olemme.

Tänään 15.12.4379 yhdistyksellämme oli vuosikokous ja pikkujoulut. Pikkujouluohjelma oli viihtyisä. Toimme perinteisesti noutopöytään joko suolaista tai makeaa syntymäkuukauden mukaan. Matkalla kokoukseen kävin paikallisessa K-kaupassa ostamassa suolakeksejä ja pari Valion suomalaista tuorejuustopakkausta. Olin aiemmin hankkinut lahjan ja itsekin sain lahjan pukinkontista. Se on kummallinen ja outo, tutkiskelen myöhemmin.

Yhdistys on nykyään virkistynyt toiminnassaan, sen oltua aiempina vuosikymmeninä lopetusuhassa.

Miten tällainen melko harvinaiselta kuulostava harrastus on saanut alkunsa? Kerron lyhyesti. Meitä edeltävät polvet aikoinaan alkoivat harrastaa Egyptin matkailua ja egyptologiaa. Hieroglyfit alkoivat olla tutumpaa kirjoitusta jäsenistössä kuin tavalliset latinalaiset aakkoset. Ero hieroglyfeissä ja latinalaisissa kirjaimissa on, että latinalaisin kirjaimin kirjoitettu teksti toistetaan aina samanlaisena kuin se on kirjoitettu. Hieroglyfit antavat enemmän vapautta tulkintaan. Samakin teksti saatetaan lukea eri lukijoiden toimesta eri tavoin ja samakin lukija tulkitsee tekstin yleensä vaihdellen. Tämä innostutti noin 130 vuotta sitten yhdistyksen perustajia. Me sen jälkeen yhdistyksessä vaikuttaneet olemme halunneet noudattaa jo luotuja sääntöjä, ja perinnettä ja pitää harrastustamme yllä. Toki tähän menee paljon aikaa, emmekä olekaan kovin motivoitunutta työväkeä. Yleensä yhdistyksemme jäsenet toki elävät sukuperinnöllään ja käyvät töissä vain täydentääkseen tulopuolta taloudessaan.

Kerhomme nimi Sadan vuoden yksinäiset on alun alkaen ollut vain huumorimielessä sanottu, mutta jäi vakiintuneesti käyttöön. Joskus onkin vaikeata saada kontaktia muuhun yleisöön, vaikka ihan tavallisia suomalaisia olemme. Kun on syvällisesti perehtynyt hieroglyfeihin, ei oikein jaksa keskittyä kenenkään tavalliseen puheeseen. Jäsenemme yleensä seurustelevat vain internetin keskustelupalstoilla ja siksikin yhdistyksen kokoukset ovat tarpeellisia. Voi tavata samanhenkisiä muita jäseniä.

Kokouksessa lauloimme matkapuhelimistamme Tonttu-laulun ja nautimme virvokkeita, pientä purtavaa. Sain tilaisuuden lukea myös runoni Sukat, josta muut jäsenet vaikuttivat pitävän.

Sitten vain tuubiin ja kotiin! Kotimatka sujui hyvin ja kommelluksitta.

15.12.4379 Tarja Kaltiomaa

In English Translated by MS Tools:

The Hundred Years of Loneliness club produces hieroglyphic products and literature. Fictional narrative. Photo and text: Tarja Kaltiomaa

Our cultural club called One Hundred Years of Loneliness was founded over a hundred years ago. However, we are determined to continue to act. There are a hundred members and each has a time each year.

In order for the activities to continue, we naturally receive subsidies for the club as cultural workers. And we pay a small membership fee every year.

The club operates under the Finnish Associations Act and complies with Finnish law and the Articles of Association.

The members of our club are prolific and usually produce a few hieroglyphic catalogues or, what is more common among our members, one hieroglyphic catalogue each year. As artists, we all have free rein.

The market is small and compact.

With our production, we participate in a competition where everyone should be able to access the action with at least one hieroglyphic work and get a publisher for it. Now it just so happens that in Finland connoisseurs and readers of hieroglyphs are few and far between. On the readers’ side, hieroglyphic products may be purchased at home in order to give the reader a boost in their own circles, but few of them have the energy to delve deeply into what our club members actually have to say. However, the municipal grant for the activities has made our hobby spectacularly necessary. National activities of hieroglyphic enthusiasts are shown on national television, and special emphasis is placed on the award ceremony. In this way, the activities and actors gain publicity.

Many readers of this article may think that our activities involve calligraphy. That is indeed how it is. The best of us make our products by hand with special pens and the result is accordingly: really high quality. Already at a glance, after opening the lid of the product, the reader can deduce the level of the product and also characterize it in often expert terms. Anyone who has opened the product can give their expert opinion either by thumbs up or down.Then, with regard to the product, society must act accordingly. If you have received a thumbs down, you can say goodbye to personal assistance as a cultural worker. Still, you can continue in our association, because it is an association activity subject to national legislation, at least.

Some members of our association get depressed by the thumbs down and even go years without producing the product. However, it is important to continue to participate in the activities of our association and keep in touch with other hieroglyphists. Don’t spoil your networking.

Citizens in our country are divided into workers and art enthusiasts, which we hieroglyphists are.

Today, 15.12.4379, our association had its annual meeting and Christmas party. The Christmas party program was pleasant. We traditionally brought either sweet or savoury to the buffet depending on the month of birth. On the way to the meeting, I went to a local K-store to buy salt biscuits and a couple of Valio’s Finnish cream cheese packages. I had previously bought a gift and I myself received a gift from a Santa container. It’s weird and weird, I’ll explore later.

The association has now been revitalised in its activities, having been in previous years.

How did such a rather rare-sounding hobby come about? I will tell you briefly. The generations before us started to engage in Egyptian tourism and Egyptology. Hieroglyphs began to be more familiar writing in the membership than the usual Latin alphabet. The difference between hieroglyphs and Latin letters is that the text written in Latin letters is always repeated the same as it was written. Hieroglyphs give more freedom of interpretation. The same text may also be read differently by different readers, and the same reader usually interprets the text differently. This inspired the founders of the association about 130 years ago. Those of us who have been active in the association since then have wanted to follow the rules and traditions that have already been established and to keep our hobby alive. Of course, this takes a lot of time, and we are not very motivated workers. In general, of course, the members of our association live by family heritage.

The name of our club, One Hundred Years of Solitude, was originally said only in a sense of humor, but remained in established use. Sometimes it is difficult to get in touch with the rest of the audience, even though we are ordinary Finns. When you are deeply versed in hieroglyphs, you don’t really have the energy to concentrate on anyone’s ordinary speech. Our members usually socialize only on internet forums, which is why association meetings are necessary. Can meet like-minded other members.

At the meeting, we sang the song ”Elf” from our mobile phones and enjoyed refreshments, snacks. I also had the opportunity to read my poem Socks, which the other members seemed to like.

Then just go to the tube and home! The journey home went well and without any problems.

15.12.4379 Tarja Kaltiomaa

Kokeilin koneellista kääntämistä tässä tekstissä MS Tools-apuohjelmalla.

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu