Satu elämän lahjoista: köyhyys ja rikkaus

Vanha muori kantaa metsässä kahta koria.

Pienen vertauksen eli tarinan avulla kerron rikkaudesta ja köyhyydestä kuten niistä arvelen tarkoitettavan saduissa ja tarinoissa.

Tarinassani on kaksi tavallisen näköistä miestä, jotka ovat tarinan alkaessa parikymppisiä ja juuri irtautumassa lapsuudenkodistaan. Toisen miehen nimi on Joosua ja toisen Teemu.

Eräänä aamuna Joosua lähtee lenkille sonnustautuneena urheiluasuun. Hän juoksee kepein askelin samalla miettien arkisia asioitaan. Hänen lenkkipolkunsa kulkee pienen metsikön poikki. Hän on omissa ajatuksissaan, jolloin hän melkein törmää vanhaan naiseen, joka kantaa kahta koria polulla. Hän pysähtyy tervehtiäkseen, mutta huomaakin, että nainen ei ole hänen tuttunsa, jolloin hän vain kohteliaasti nyökkää jatkaakseen matkaansa. Silloin nainen puhuttelee häntä. Hän sanoo, että minulla on kaksi koria, joista hän haluaisi antaa toisen Joosualle, koska kun hän on niin vanha, hän ei tarvitse niin paljon. Hän sanoo, että Joosua saa valita kumman korin ottaa. Joosua päättää auttaa naista ja umpimähkään ottaa taakakseen toisen koreista. Sitten Joosua toivottaa naiselle vielä hyvää päivää ja jatkaa matkaansa.

Samana päivänä myös Teemu tekee saman lenkin ja myös hän ottaa toisen tarjotuista koreista itselleen.

Sen koommin tuota salaperäistä vanhaa naista ei ole kylällä nähty.

Kun Joosua tutkii koriaan kotonaan, hän huomaa että se on kumman kevyt ja vaikuttaa ensin tyhjältä. Mutta kun hän miettii koria ja naista, joka sen hänelle antoi, hän hymyilee mielessään. Hänellä on jotenkin kevyt ja luottavainen olo. Hänen mieleensä tulee ajatuksia, että elämään voi luottaa ja hän näkee pitkälle tulevaisuuteen.

Teemun kori on täynnä kultarahoja ja osakkeita. Sen jälkeen Teemun ei yhtään tarvitse miettiä tulevaisuuttaan tai elämäänsä, vaan kaikki näyttää määrätyn ennalta. Teemun täyttää huoli rahojen sijoittamisesta ja joskus myöhemmin hän alkaa pelätä rahojen loppumista ja menettämistä. Teemun päivittäinen kalenteri on täynnä sovittuja tapaamisia ja hän on hyvin kiireinen kaiken aikaa. On selvää, että maallisen lahjan myötä Teemu oli saanut myös maallisen velvoitteen.

Joosua ehtii ajatella elämäänsä ja tulevaisuuttaan. Hän opiskelee ja lukee paljon ja hänen näköalansa maailmasta laajenee. Hänen varmuutensa ihmisenä vahvistuu. On selvää, että henkisen lahjan myötä Joosua oli saanut myös henkisen velvoitteen.

Tarinan opetus on, että toisen nuoren miehen mielen täyttää pelko ja toisen rohkeus elämässä vahvistuu. Joosua nähtyään tyhjän korin ei katkeroidu ja tunne itseään petetyksi, vaan hän uskoo, että hän on saanut jotain, vaikka tuo jokin ei ollutkaan näkyväistä.

Toinen nuorista miehistä elämänsä alun kynnyksellä sai henkisiä lahjoja toinen maallisia. Kumpikaan lahja ei ole huono, vaan hyvä lahja, mutta erilainen. Kumpikin valitsi lahjansa sattuman voimalla, he eivät pohdiskelleet tai eritelleet kumpi lahja olisi parempi. Elämän lahjat ovat usein sattuman kauppaa ja kun uskoo saaneensa hyviä lahjoja, voi tyytyä niihin ja tehdä parhaansa ihmisenä saatujen lahjojen varassa.

Miten tarina voisi jatkua?

Ehkäpä miehet myöhempinä vuosinaan kohtaavat toisensa. Ehkäpä he muistavat toisensa nuoruudestaan ja alkavat muistella yhdessä menneitä aikoja. Ehkäpä he yhdistävät voimansa, jolloin toinen toiselta saa uusia yritysideoita ja toinen saa toiselta alkurahoituksen ideoilleen. Pelko ihmisenä lientyy, kun auttaa toinen toistaan niillä lahjoilla, joita on saanut.

Sen pituinen se.

Tarinan otsikko on ”Rikkaus ja köyhyys vertailussa”. Oikeastaan molemmilla esimerkkihenkilöillä on kysymys rikkaudesta, toisella maallisesta toisella henkisestä. Kun molemmat yhdistävät voimansa, siitä voi koitua hyvinvointia monille muillekin kuin vain heille itselleen.

(Asiasta toiseen. Minkä vuoksi tarinan erimerkkihenkilöt ovat miehiä eivätkä naisia? Sen vuoksi
varmaankin, että naisihmisillä on parikymppisinä jo valmiina omia suunnitelmiaan niin paljon, että he eivät mitään ylimääräisiä lahjoja huolisikaan.)

 

Tarina on aiemmin nähty Puheenvuoro-puolella nimellä Köyhyys ja rikkaus vertailussa vuodelta 2013.

12.3.2021 TK

 

Wikipedian suomennettu kertomus: ‎Kanefora‎‎ (κανηφρο(1), alkaen κίνεον – ”basket” ja φέρω – ”Minä kannan”) – ‎‎koristeellinen aihe maalauksessa ‎‎ tai arkkitehtoninen tuki kuvanveistossa, joka kuvaa naista tai tyttöä, joka kantaa ‎‎koria (kalatos)‎‎ kukkia tai hedelmiä päässään tai käsivarsillaan.‎‎ ‎‎ ‎‎ ‎
‎Hahmo, joka on mallinnunut kulttien ‎‎kulkueessa (esim. panatenaic)‎‎ ‎‎antiikin Kreikassa, kantaen uhrilahjoja tai pyhiä esineitä koreissa (kulkueessa osallistunutta poikaa ‎‎kutsuttiin kaneforoiksi).‎

 

Puheenvuoro-palstalla uusin blogikirjoitukseni on Kristillinen filosofia saamassa pahvikannet

Kristillinen filosofia kirja saamassa pahvikannet | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

 

+1
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu