Sisustus: Vierailemme kodeissa – aiheena porstuat
Kuvitteellinen lehtijuttu, sisältää kuvia.
Lehtemme suosittu Vierailemme kodeissa sarjassa tämän kertaisena aiheena on porstuat. Omaa eteistilaansa on suostunut esittelemään toimittaja itse T. K. Lähderanta, tämän juttusarjan vieraileva toimittaja. Onneksemme leikillisesti sanottuna toimittaja Lähderanta on myös kameran käyttäjä, joten hän on saanut kierrellä porstuoita ihan itsekseen. Aineiston runsauden vuoksi tämän kertaiseen artikkeliimme mahtuu vain yksi porstua, mutta taustatiedoksi artikkelisarjan syntymiseen toimittaja kertoo pitkän kierroksensa eri vaiheista ja monenlaisista eteisauloista ja porstuoista juttusarjassa, jossa taustalla on nykyaikainen suomalainen rakennuskanta eli infrastruktuuri. Jutun taustoitukseksi toimittaja etsii kansanperinneintoa uhkuen koko kansan rakastaman lyriikan ”Suutarin vaimo”.
Ohoh. Arkeologiset digitutkimukset töksähtivät vaimo Suutariin ja runsaaseen kuvitukseen. Toimittaja palaa hakukoneelle.
SUUTARINEMÄNNÄN KEHTOLAULU
1. Keitä te ootte, te pienet pojat,
kun en mä tunne teitä, piupali paupali piupali paupali, kun en mä tunne teitä?
2. Toinen teistä taitaa olla kunnan Miinan poika, piupali paupali piupali paupali kunnan Miinan poika.
3. Ootteko tulleet, ootteko tulleet kenkiänne hakemahan, piupali paupali piupali paupali, kenkiänne hakemahan?
4. Suutari on mennyt koko viikoksi kylälle neulomahan, piupali paupali piupali paupali, kylälle neulomahan.
5. Tulkaa sitten ensi viikolla kenkiänne hakemahan, piupali paupali piupali paupali, kenkiänne hakemahan!
6. Hyvästi, hyvästi, hyvästi, hyvästi! Miinalle terveisiä, piupali paupali piupali paupali, Miinalle terveisiä!
7. Älkää kaatako maitohinkkiä porstuassa mennessänne, piupali paupali piupali paupali, porstuassa mennessänne!
|
Suutarinemännän kehtolaulu 1: Minna Laapio, Milla Natunen, Maria Karjalainen, Jade Hellsten, Henna-Riikka Nousiainen, Tiina Ontto, Aino-Liisa Ylhäinen, Lenni Lindblad, Mikko Repo, Raven Leimenstoll, keramiikkaa |
Edellä oleva Suutarin emännän kehtolaulu on lainaus linkistä:
SUUTARIN EMÄNNÄN KEHTOLAULU (suomeasavelin.net)
Kannattaa käydä, koska siellä on myös tärkeää sanastoa, johon nykypolvet voivat turvautua ymmärtääkseen laulua.
Tässä laulussa ennen vanhaan käytetään hyvin yleistä sisustustermiä porstua, jonka sijoitin toimittajana myös otsikkotasolle tässä artikkelissa. Koska nykyään esiintyy aiheesta tai aiheettomasti valtavasti linkkipelkoa, laitan sanaston tähän myös varmuuden vuoksi:
Sanastoa
suutarin emäntä | = suutarin vaimo |
ootte (puhekieltä) | = olette |
mä (puhek.) | = minä |
hakemahan (murretta) | = hakemaan |
neulomahan (murt.) | = neulomaan eli ompelemaan kenkiä |
maitohinkki | = kannettava maitoastia |
porstua (murt. ) | = eteinen |
Lauleskelen edellisen kansanperinteen laulun viimeisen säkeistön tähän vielä varoitukseksi nykynuorisolle ja kaiken ikäisille lukijoille:
Älkää kaatako maitohinkkiä
porstuassa mennessänne,
piupali piupali piupali piupali
porstuassa mennessänne.
Ajassa eteenpäin, nykyaikaan.
Toimittajan oma porstua näyttää tältä, ks. kuvat.
Kuvat 2, 3, 4 ja 5: Porstuassa on erikoinen yksityiskohta, keinu. Keinu on toimittajan mukaan laitettu roikkumaan porstuassa valmiiksi katossa olleisiin koukkuihin, koska se on mahdollista. Hakea kellarista keinu kissaa varten. Kissa on keinunut vain pari kertaa kiireisen emännän valvonnassa, mutta keinu on löytänyt itselleen muuta käyttöä. Siihen on helppo ripustaa erilaisia sääkauden mukaisia liinoja, joiden pitää pysyä sileinä ja käyttövalmiina ja toisinaan niitä on siinä myös kuivumassa. Valokuvat: TK
Porstua on huoneiston tärkeänä osana ja tavallaan huoneiston sisäänkäyntinä se, josta saa ensivaikutelman koko huoneistosta, joten vähäisestä asiasta ei ole kysymys. Mitä porstua lupaa? Ensi vaikutelmassa on hieman hämäävää porstuan selvä outous. Mistä on kysymys, ja mitä tämä kaikki on, voisi eri sisustustrendeihin tottunutkin lukija kysyä. Toimittaja vastaa kysymykseen kyllä, mutta maltti on valttia.
Tähän voisi sanoa, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta antaa olla.
Porstuan keinussa on kauden liinoja kauniisti esillä. Vasemmalla on pitsiaiheinen vyö, jota voidaan käyttää kevään ensimmäisten sipulikasvien suojana parvekkeella. Seuraavaksi vasemmalta valkoinen hartialiina, joka on mukava ottaa kirjoittajan harteita lämmittämään ja se on tästä helppo löytää vaikkapa pimeässä, kun lukee e-kirjoja tabletilta.
Keskellä oleva liina on osa toimittajan saamaa urheilupalkintoa, johon kuuluu myös metallinen lonkeroämpäri. Toimittaja kertoo tästä liinasta, että siinä on hänen omia mielivärejään raitoina. Kerrassaan upea ja käytännöllinen liina talvikäyttöön.
Oikealla on kätevä hybridiliina, jossa yhdistyy huppu ja talvinen lämmin kaulaliina.
Sisustuselementtinä porstuassa keinu on tosiaan hieman erikoinen, mutta kun sille on löytynyt muutakin käyttöä kuin kissakeinu, joka harvoin siihen on laitettu keinumaan, voidaan sanoa sisustuselementin pitävän paikkansa. Paitsi, että sisustuselementtinä porstuassa keinu on mielenkiintoinen ja keskustelua herättävä yksityiskohta, se on myös visuaalisesti kaunis, vaikka sen käytännöllisyys puoltaa sen paikkaa porstuassa yhä enenemässä määrin.
8.2.2024 Tarja Kaltiomaa
Edellinen Vapaavuorokirjoitukseni on Olipa kerran vanha maailma… | Uusi Suomi Vapaavuoro
josta pieni ote: Olipa kerran kuningaskunta, pieni maa, pieni kansa, jossa asusti maailman ensimmäiset ihmiset. Tietenkin, koska tuolloin ei vielä ollut mielenosoittajia eikä köyhiä ihmisiä lainkaan, he elelivät komeassa linnassaan. Elon rauhaa häiritsi toisinaan kilpailu siitä, kuka on kaunein ja vahvin. Naisen tuli olla kaunein valtakunnassaan ja miehen rohkein ja tietenkin komein.
Kommentit (0)