Suvi suloisimmillaan – akkainviikko

Nostalgiaa runossa Liikenne ja kuvassa. Kuva poimittu Google-hakutoiminnolla.

Kukkaisniityllä tanssahtelee oiva naisporukka, akkainviikon naiset, seitsemän kaunista neitoa. Samaan aikaan pellolla tanssahtelevat he vanhoina naisina ja kuin ihmeen kaupalla, myös seitsemän suloista tyttöstä. Kukkaisniitty on taivaassa, ja samaan aikaan maan päällä. Naiset tekevät työtä työpaikoissaan ja samaan aikaan he ovat perheenäitejä, edustusrouvia, mummoja ja koululaisia. Naiset opettavat kouluissa, neuvovat kirjastoissa, ajavat linja-autoa. Tämä on nykyaikaa ja nykyaikana kalenterissa on alkamassa akkainviikko, seitsemän vahvan naisen viikko.

Maanantaina juhlii nimipäiväänsä Riikka ja Fredrika. Itselläni on halpakalenteri, jossa Fredrikan paikalle on hypännyt Fredrik. Luin talvella kirjan, jonka olin lainannut kirjastosta. Kirja on vanhin suomalainen historian kirja. Joskus sanat eivät riitä ja on keksittävä uusi sana. Olen nykyään usein käyttänyt sanaa herstoria – naisen tarina – sanan historia – miehen tarina rinnalla. Fredrika Runeberg kirjoitti rohkeasti naisen ja lapsen tarinan, perheen historiaa. Hän eli suomalaiseksi suurmieheksi nousseen miehen rinnalla ja hänen teoksiaan ei aikanaan osattu tai uskallettu arvostaa yhtä korkealle, mutta tärkeämpää kuin arvostus on se, että kirjat ovat edelleen olemassa. Suunnilleen puolet maailman ihmisistä on naisia. Ihmislajin tulevaisuus ja jatkuvuus on molempien sukupuolten asia, joten naisen osuuden väheksyntä on turhaa voimien haaskausta.

Tiistaipäivä on Saaran päivä. Sari, Saara, Sara, Sally. Raamatussa kysytään, miksi Saara nauroi. Raamatun Saaran aikaan ei vielä pidetty kalentereita, vakavammin kalenterin pito alkoi ajanlaskun alun jälkeen. Tuolloin oli jo yliopistoja ja yliopistot ja kirkkolaitos sekä luostarit yhä enenevästi otti edellisen 2000 vuoden aikana tehtäväkseen sivistyksen vaalimisen ja sitä myötä myös kalentereita on pidetty. On seurattu vuosien saattoa ja merkitty historian kirjoihin, erilaisiin lokikirjoihin ja muistikirjoihin, historian tapahtumia. Saaran sanotaan synnyttäneen ensimmäisen lapsensa vasta vanhana. Todennäköisempää on, että Saara on ollut sukukirjossaan jatkumo, ihmisen henkinen jatkumo, nuorempi Saara, jota aikalaiset ovat omien näkemystensä mukaisesti pitäneet vanhana Saarana. Tosin aiemmissa maailmoissa oli luonnollista, että ihminen nuoreni ja hänestä tuli jälleen nuori.

Keskiviikon valtiattarena kalenterini mukaan on Maarit. Nimipäivä on myös Reetalla ja Margaretalla. Historiassa ja herstoriassa Margareetalla on ollut usein näkyvä rooli. Suomalaisessa maisemassa Maarit on lapin neito. Hänen hiuksillaan sädehtii tähtikirjona lumihiutaleitten tuottama huntu. Maarit on tomera käytännön nainen hentoisessa tähtitaivaiden kulussaan. Kaikki naiset miehiin verrattuna vaikuttavat hennoilta ja herkiltä olennoilta, mutta naisten vahvuus on erilaista kuin miesten. Naiset ovat sitkeitä elämänsä oikeudentunnossa. Nainen kohtaa katseellaan horisontin vuorijonot ja tunturit. Huolehtii maallisista asioista tuo vahvuus mielessään, kohtaa arjen huolet. Huolista koulii taikinoita, pikkupullia, mehulaseja, kaikille hyvää arkea. Huolet taivaan tuuliin heittää.

Torstaina on Hannelen päivä. Kalenterissani, joka on melko halpa versio, päivän ovat vallanneet Hanna, Johanna ja Jenny. Halvassa kalenterissani ei ole kaikkien päivän sankareitten nimiä, jokaisen pitää tietää itse. Eikö ihminen itse saisi päättää omista ja toisten asioista. On ihmisiä, jotka päättävät toisten puolesta kalenteristakin. Nyky-Suomessa ei olisi mitään aateluutta kuninkaallisuudesta puhumattakaan, jos ei olisi näitä meidän pyhimyskalentereitamme. Hannelen pitää itse muistaa aateluutensa ja pyhyytensä. Samoin hänen itsensä pitää tietää nimipäivänsä. Nykyään aateluutta kannetaan kaikissa suomalaisissa arkisissa ja tavallisissa perheissä ja monen kohdalla muistuttamassa on vain pyhimyskalenteri, jokaisella on oma nimipäivänsä. Kalleimmissa kalenterissa toki nimipäivän nimilista on kattavampi ja ehkä onkin (onni onnettomuudessa) kätevää muistuttaa tässä yhteydessä ihmisen omasta vastuusta ymmärtää itseään ja tietää itsestään. Apuna on muun muassa kalenteri.

Miksi ei aina voi olla perjantai, kysyttiin – oikeastaan joikuttiin – aamuradiossa taannoin. Akkainviikon perjantain valtaavat Leena, Matleena, Lena ja Magdalena. Kaikki tärkeitä naisia ja naisia, joilla on historia. Lueskelen elektronisena kirjana Maria Pettersonin kirjaa Historian jännät naiset. En muista nyt montako Magdalenaa kirjassa on mainittu, mutta ihmeissäni olisin, jos ei lainkaan. Onko historian kirjoihin – en nyt tarkoita Maria Pettersonia – naisten tarinat kerrottu niin kuin ne on ollut. Tuntien ihmisiä nykyään runsaasti tarinoissa ja kertomuksissa, väittäisin, että mitä parempi ja vaikuttavampi nainen elämässään on ollut, sitä vähättelevämpiä tarinoita on säästetty ja tuotettu. Siksi olisin varovainen historian kirjojen suhteen, vaikka ne vanhoista ajoista on ainoat ja oikeat jäljellä olevat todisteet. Todisteiden valossa tulen johtopäätökseen, että kaikkia historian naisia tulee kunnioittaa siitä huolimatta, mitä heistä on rustattu kirjoihin. Kaikki naiset ovat hyviä naisia. Vahvan naisen ovat menneiden mahtimiehet usein kokeneet uhkana ja koska he ovat hallinneet resurssia kynä ja paperi, kaikki naisia kohtaan rustatut tarinat eivät ehkä aina ole ihan totta, naiset yleensä ovat parempia ihmisiä kuin mitä heistä juorutaan.

Ja sitten päästään lauantaihin. Ensi viikon, akkainviikon, lauantaina juhlii Oili ja Olga. Olga on Kippari-Kallen vaimo. Olga on todennäköisesti väkivahva nainen, joka Kippari-Kallen vaimona käy salaa kuntosalilla joka lauantai vähintään. Mikä Olgasta tekee niin itsevarman? Luultavasti se, että hän voimiltaan on vielä väkevämpi kuin Kippari-Kalle, mutta hän on niin väkevä, että hänen ei tarvitse koskaan nostaa pikkusormeaankaan ketään vastaan. Kippari-Kallen Olga on mahtinainen. Pelkkä katse tai sana riittää. Joten lauantaina pitää olla kunnolla. Lauantaina suomalaiset valmistautuvat saunailtaan. Mikä Suomessa on ihanampaa kuin viettää kesäinen lauantaisaunapäivä. Silloin puhdistaudutaan saunomalla ja vihtomalla koko kansa viikon pölyistä, sekä kehon että hengen puhdistus saunomalla. Koivujen lehdet havisevat vienossa kesätuulessa, pilviä taivaan kannella kulkee harvakseen ja aurinko pitää valtaa lähes yöhön saakka kunnes poistuu jättäen näyttämön kuulle.

Viikon viimeisenä päivänä sunnuntaina akkainviikolla juhlivat Tiina, Kirsi, Kirsti ja Kristiina. Kristillisessä opissa kristillisyyden vahvoja kantajia ja kannattajia ovat nimellään Kristiina. He saavat nimen kasteessaan ja siten ovat kohtalon lapsia. Kun elämän oikein oivaltaa, kohtalo lastaan kannattaa. Kannattavuus on puolin ja toisin, usko kannattaa lastaan, lapsi uskoaan. Usko kannattaa aikuista, kun uskoaan vaalii. Elämäntapana kristillisyys tarkoittaa naisrauhaa. Naisen ei tarvitse kulkea miekka kädessä raivaten tietään, vaan tie on jo raivattu, 2000 vuoden taipaleella on jo valmiita kulkuja, kulkusten kilinää hevosrattaiden aisoissa. Hyviä elämäntapoja noudattaa ja elää hyvin joka päivä. Vahvuuden, toki myös heikkoudet, ovat ihmisen hengessä mukanaan ja vaalia luontoaan ja sieluaan, hengen palo valaisee sivistyksen kulkua elämässä, sivistystä vaalimalla elämä on aina rauhaa ja rakkautta. Perhesuhteet on kaiken perusta, niiden ymmärrys auttaa kaikessa muussakin elämässä: työssä, kotona, matkoilla. Koti on naisen paras turva, kodin hyvä ilmapiiri valtakunta.

Heti seuraavana maanantaina Jaakko heittää kylmän kiven järveen.

Akkain viikolta jää koko loppuvuodeksi lämpöä ja energiaa. Nimipäivät jatkavat kalenterin sivuilla. Kannattaa juhlia jokaista – kahvia ja pullaa – ja tietenkin keksiä. Monta on juhlan aihetta!

17.7.2022 Tarja Kaltiomaa

Perhesuhteet sivustolla Tyhjäpaperi, linkki:

Verkkosivusto Tyhjäpaperi Kristillinen filosofia Perhesuhteet (kolumbus.fi)

Edellinen kirjoitukseni Vapaavuorossa, Lukemisesta:

Lukemisesta | Uusi Suomi Vapaavuoro

Runo Liikenne

Runo Akkainviikolla

 

+2
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry hallituksen jäsen vuodesta 2022, Soukan Kamerat ry johtokunnan jäsen vuodesta 2013, Suomen Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen yhteiskunta-aktiivinen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu