Suvivirsi raikaa kevätjuhlissa!

Filosofia: Uskonto on yhteinen asia maassamme

Uskonto on elämäntavan perusta. Suomalainen elämäntapa perustuu kristilliseen uskontoon.

Poiminta Ilta-Sanomista 21.5. ”Vain joka kahdeksas nuori on sitä mieltä, ettei uskonto saisi näkyä kouluissa lainkaan.” Saman lehden diginumerossa, josta poiminta on, ei myöskään saa näkyä vuosiluvut.

Olin jo lehtien lukijana lähes tuudittautunut siihen, että suomalainen laulu Suvivirsi olisi jätetty rauhaan ja tilaan, että sitä saa normaalisti esittää erilaisissa tilaisuuksissa. Useimmiten Suvivirsi on tuttu koulujen kevätjuhlassa yhdessä laulettuna ja myös keväisissä jumalanpalveluksissa kirkoissa seurakunnan laulamana ja kanttorin johdolla. Tänä vuonna olen täyttänyt 70 vuotta ja aikanani koulussa kukaan ei tietääkseni Suvivirttä kyseenalaistanut. Sitä lauloivat kaikki opettajat ja oppilaat hartaasti, olihan edessä kesä ja kesäloma. Suomalaisessa koulukulttuurissa tuttu laulu on vapauttanut mielet kohtaamaan jälleen koulun ulkopuolisen maailman, jota virsi kuvaa ihannoivasti. Virsi siis kuvaa ihannoivasti suomalaista luontoa.

Uskonnon merkitys on pitkään ollut hämärän peitossa. Uskontoa harjoitetaan maassamme velvollisuudentuntoisesti, koska niin aina on tehty.

Vasta nykyään on syvällisiä uskonnon merkitystä luotsaavia kirjoituksia, jonkalaisen olen kirjoittanut vuosina 2001 – 2005 kirkkoon kuulumattomana kaupunkilaisena, espoolaisena naisena.

Kirjassa Kristillinen filosofia määrittelen kristillisen uskonnon siten, että uskonto on elämäntavan perusta maassa. Uskonto (kristillinen oppi) yhtenäistää maan elämäntavan kaikkien kannalta yhtenäiseksi. Elämäntapaoppia on muun muassa perheen perustamiseen liittyvä lainsäädäntö, joka perustuu maamme valtion uskontoon, jota kirkko pitää oppina evankelis-luterilaisen oppitradition muodossa. Maamme väestö on alun alkaen muodostunut eri heimoista, joita edelleen on maakuntien oman heraldiikan muodossa mm. savolaisuus, hämäläisyys, karjalaisuus, pohjoispohjanmaalaisuus, eteläpohjanmaalaisuus, lappilaisuus, suomenruotsalaisuus ja uusisuomalaisuus. Näiden kaikkien eri heimojen elämäntavan yhdenmukaisuus kristillisen elämäntavan myötä on mahdollistanut yhtenäisen Suomen kansan rauhanomaisen asumisen omassa maassaan. Tämä on ennakoitu valtiojärjestyksessä ja lainsäädännössä, jossa perheen ja suvun muodostamisen ja omaisuusjärjestelyjen suhteen on runsaasti pykäliä, joissa kristillinen oppi on perustana ja jossa se on otettu huomioon.

Kouluilla ei ole eikä pidä olla velvollisuutta ennakkoilmoittaa, mitä lauluja koulun ohjelmassa lauletaan. Suomessa on oppivelvollisuus ja velvollisuuden alaista on kaikki koulun ohjelma, joka periaatteessa on suomalaisten työssäkäyvien vanhempien kustantamaa verovaroin.

On tärkeää, että kristillisyyttä ja kristilliseen elämäntapaan johdatusta tuoneen Raamatun oppia opetetaan kouluissa. Kristillisyys yhtenäistää elämäntavan ja siten perheen perustaminen noudattaa Suomen lakia ja suomalaista elämäntapaa maassamme. Kun elämäntavan perusteet on määritetty, ihmisille jää aikaa muuhun tuottavaan toimintaan ja maan hyvinvoinnin järjestämiseen ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Turha perheen kyseenalaistaminen jää pois ihmisten arjesta. Näin on saavutettu Suomessa hyvinvointivaltiotaso melko lyhyessä ajassa, sotien jälkeen muutamassa vuosikymmenessä.

Suurin osa kevätjuhlaan osallistujista laulaa laulut ja seuraa kevätjuhlan ohjelmaa mieluisasti ja sopeutuneesti. Kyseessä elämässä on pitkälti sopeutua elämään siinä kaupungissa tai maaseutukunnassa, jossa elää ja sopeutua myös maan tapoihin. Kun Länsiväylä-lehti referoi Ilta-Sanomien artikkelia 2.10.2024 artikkelissaan ”IS: Suvivirrestä valittaneella isällä ahdistavia kokemuksia uskonnosta – Espoo ei maksa korvauksia” nousee mieleen vain, että kyseessä oleva isä on kohdannut elämässään tilanteen, jossa voi oppia sopeutumista elämäänsä. On oikein, että hän ei korvauksia valittelustaan saanut. Jo lastensakin takia on tärkeää, että oppii vanhempana sopeutumaan. Miten sopeutumista voi lapsilleen opettaa, jos ei itse sopeudu elämään maassa maan tavalla? Valtio ja oma maa olisi mahdoton yhtälö ilman kristillistä oppia Suomessa. Siksi uskonnolla tulee olla aina tärkeä asemansa suomalaisessa elämäntavassa.

Entistä vahvempaan ja tärkeämpään osaan kristillisyys on noussut Suomen liityttyä Euroopan Unioniin. Eurooppalaisen alueen elämäntavan perusta on kristillinen uskonto. Elämäntavassa, jota kristillinen uskonto edustaa, keskeistä on oppi lähimmäisenrakkaudesta ja myös yksiavioisuus perhemallina.

Lauluista puheenollen mielestäni suomalainen iskelmämusiikki sanoituksineen ja upeine sävellyksineen ovat syvällistä suomalaista kansanhenkeä ja sivistystä täynnä. Jos esiintyy lauluallergiaa, on varmaankin vaikeata elää tässä maassa, syvällistä henkisyyttä on vaikeata välttää. Vaihtoehtona sopeutuminen ja siten olla esimerkkinä myös lapsille ja nuorisolle aikuisena ihmisenä, lasten ja nuorten vanhempana.

2.10.2024 Tarja Kaltiomaa

Aiempi Vapaavuoro-kirjoitukseni: Kirjoittaminen ja yhteisöllisyys Espoossa | Uusi Suomi Vapaavuoro