Tämä maa, tämä kansa, Suomi 2022
Tämä maa, tämä kansa, Suomi 2022
Lumileikki valkoiset kengät
Lapsuuden lumileikit
jäivät usein kesken
pakkasen puraistessa
posket punaisiksi
ja sormet jäähän.
Valmis leikki pellolla
kiehtoi haaveissa
mietteet siellä
kohtaa.
Ystävät nuo lapsuuden
verkatakit, tupsulakit,
villapaidat, puserot,
kudottu kaulaliina,
vanttuut koperot.
Uudet valkoiset kengät
saivat samantien
kolhun piikkilangasta.
1.12.2022 TK
Lapsuuden leikit jäivät aina kesken. Innolla tampattiin pellolle tulevaisuuden haaveet, suunniteltiin millainen puoliso, millaiset lapset. Tytöt keskenään leikkimässä. Omassa lapsuudessani ei vielä haaveiltu naisille työpaikkaa tai koulutusta 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Silloin haaveiltiin perheestä ja kodista tulevaisuudessa. Lapsen kuuluu leikin avulla luoda itselleen tulevaisuus. Mielikuvituksessaan.
1800-sataluvulla elettiin hienosti. Nyt näyttää siltä, kuin kaikilla olisi ollut taiteilija Carl Larssonin kuvittama menneisyys. Carl Larsson teki työtään ruotsalaisena taidemaalarina 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Hänen töistään näkyy kuin hän olisi tampannut muistiinsa ihanan koti-interiöörinsä. Tuolloin alkoi se vaivalla hankittu raha, mitä vielä pyöri yläluokan talouksissa vähetä ja olla uhan alaista. Vielä tuolloin elettiin jopa ilman rahaakin siihen mennessä hankitun sivistyneisyyden varassa. Yhtä hienosti kuin Carl Larsson maalasi, eli kuitenkin vain hyvin pieni määrä ihmisiä. Suurin osa kansaa teki hanttihommia tai oli nousevan teollisuuden palveluksessa. Elämä elettävänä oli tiukkaa, sitä vain elettiin, haaveisiin ei ollut aikaa.
1900- luvulla yhä useammalla oli aikuisenakin koti ja kodinelämä valmiina. Naiset olivat kotiäitejä, miehet kävivät töissä. Perhe oli onnekas ja jopa varakas, kun perheen isällä oli työpaikka ja hän sai rahaa perheen elättämiseen. Tämäkin leikki hiipui ja loppui usein rahapulaan. Perheen isä saattoi kuolla, kuolikin usein sairauksiin ja sotiin. Äiti ja lapset jäivät oman onnensa varaan. Tuolloin äiti lapsineen oli onnekas, jos omat vanhemmat olivat vielä elossa ja saattoivat auttaa.
Vasta sotien jälkeen perheestä on tullut pysyvämpi ilmiö.
Naiset ovat kouluttautuneet ja vallanneet oman osansa työmarkkinoista. He eivät lapsineen enää ole yhtä riippuvaisia perheen miespuolisesta elättäjästä. Joku nainen on eronnut, vapaus kiehtoo, eroamisesta on tullut tavanomaista, yleistä. Pojilla ei ole perheessä miehenmallia, sellainen pitää hankkia. Ehkä muun suvun parista, ehkä niin, että äiti avioituu uudelleen.
Kuin olisimme aavistaneet, että leikki ei kestä.
Mikä ilmiö on tämän nykyisen elämän kestämättömyyden taustalla? Ehkä tämä piirustus selvittää asiaa.

Elämässä Suomessa 1900-luvulla ei vielä ollut oikeastaan kovin paljon järjestäytynyttä yhteiskuntaa, se on kehittynyt vasta sotien jälkeen. Ihmisellä on kuitenkin sekä yhteisöllistä että yksilöllistä muistia eläessään elämästä toiseen.
1900-luvun lopun Suomessa on opittu tekemään työtä. Työn avulla maa on noussut hyvinvointivaltion ja kansankodin tasolle. Esivanhempamme ovat tehneet ratkaisuja, joilla on ollut kauaskantoinen vaikutus ja niillä on ollut kestävää kehitystä tuottavaa vaikutusta nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Maassamme on luotu rahoitusjärjestelmiä, joista huomaamme, että kaikki maamme talous ei ole vain yksityisten ihmisten varassa, kuten aiemmin historiassa on asian laita ollut. On siis nykyään nähty, että elämä voi olla kestävämpää, kun sitä myös rahoitetaan.
Loppuiko usko elämään ja sen kantavuuteen aina vain rahapulan vuoksi ja rahan loppumiseen talouksista? Rahapula aiheuttaa ihmisessä huolta, vihaa, toivottomuutta. Rahapula aiheuttaa kansantalouksissa puolustustahdon nousua, sotatarvikkeiden valmistamisen lisääntymistä, vihaa naapurimaita kohtaan, kateutta niitä kohtaan, joilla menee hyvin.
Miksi ihmeessä nykyaikainen kansantalous kärsisi rahapulasta? Nykyään rahan tuottaminen talouden tarpeisiin on paljon helpompaa kuin se on ollut Seppä Ilmarisen aikana. Ilmaista rahaa. Seppä Ilmarisen sepän pajassa loimotti liekki myöhään yöhön, kun hän takoi pajassaan kolikoita. Rikastui, osteli kaikkea, kansan hyppysiin kolikoita päätyi. Rahan historiaa. Hän oikeastaan määräsi (määrää) taloudesta.
Nykyään Suomen Pankin ikkunoista ei ehkä loimua valot yömyöhään. Rahaa voidaan (voitaisiin) tuottaa ihmisten ja kansakunnan tarpeisiin päivätyönä tietokoneiden avulla helposti.
7.12.2022 Tarja Kaltiomaa
Edellinen kirjoitukseni Kestävän kehityksen talousbarometri
Talous: Kestävän kehityksen talousbarometri | Uusi Suomi Vapaavuoro
Lainaan Wikipediaa – luen Hannah Arendtin kirjaa Vita activa – Ihmisenä olemisen ehdot ja tarkistin Wikipediasta, milloin maapallolla on sivistyselämän kehityksessä ollut Kreikan kaupunkivaltiot – polikset: ”Antiikin Kreikan kaupunkivaltiot
Antiikin kreikkalaiset kaupunkivaltiot eli polikset kehittyivät varhaisella rautakaudella Kreikan niin kutsuttujen ”pimeiden vuosisatojen” aikana, ja ne levisivät ympäri itäisen Välimeren aluetta noin 750–550 eaa.”
Vasta ajan laskun alussa alettiin kehittää uskontoa – kristillistä oppia. Uskonto on elämänoppia elämästä toiseen elettäessä ja samalla se luo yhtenäisen elämänopin, elämäntavan kulttuurin pohjaksi koko maassa. Uskonto on siis ajanlaskun alusta saakka länsimaissa mahdollistanut kaupunkimaisten alueiden yhteiselon koko maassa. Sitä ennen kaupungit kävivät sotia toisiaan vastaan. Suomen tapauksessa uskonto tasoittaa elämäntapaa ja yhtenäistää maan kulttuuria eri suomalaisten vanhojen heimojen välillä. Uskonnon avulla maamme on nyt pysynyt monta vuosikymmentä rauhallisena, siis yhtenäisen kulttuurin ja elämäntavan avulla.
Teoriani mukaan tämä olisi ollut estettynä Ukrainan osalta jo paljon ennen maa-alan lohkaisua irti Venäjästä. Laitan linkin havaintoihini: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tarjakaltiomaa/kirja-kansojen-historia-hakusana-ukraina/
Ilmoita asiaton viesti
Kiva runo, muistui mieleen tunne lapsuuden talvista.
Mielenkiintoista pohdintaa ja päätelmiä blogissa ja kommentissasi.
Ilmoita asiaton viesti