Tämä maa, tämä kansa, Suomi 2022

Tämä maa, tämä kansa, Suomi 2022

Lumileikki valkoiset kengät

 

Lapsuuden lumileikit

jäivät usein kesken

pakkasen puraistessa

posket punaisiksi

ja sormet jäähän.

 

Valmis leikki pellolla

kiehtoi haaveissa

mietteet siellä

kohtaa.

 

Ystävät nuo lapsuuden

verkatakit, tupsulakit,

villapaidat, puserot,

kudottu kaulaliina,

vanttuut koperot.

 

Uudet valkoiset kengät

saivat samantien

kolhun piikkilangasta.

 

1.12.2022 TK

 

Lapsuuden leikit jäivät aina kesken. Innolla tampattiin pellolle tulevaisuuden haaveet, suunniteltiin millainen puoliso, millaiset lapset. Tytöt keskenään leikkimässä. Omassa lapsuudessani ei vielä haaveiltu naisille työpaikkaa tai koulutusta 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Silloin haaveiltiin perheestä ja kodista tulevaisuudessa. Lapsen kuuluu leikin avulla luoda itselleen tulevaisuus. Mielikuvituksessaan.

1800-sataluvulla elettiin hienosti. Nyt näyttää siltä, kuin kaikilla olisi ollut taiteilija Carl Larssonin kuvittama menneisyys. Carl Larsson teki työtään ruotsalaisena taidemaalarina 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Hänen töistään näkyy kuin hän olisi tampannut muistiinsa ihanan koti-interiöörinsä. Tuolloin alkoi se vaivalla hankittu raha, mitä vielä pyöri yläluokan talouksissa vähetä ja olla uhan alaista. Vielä tuolloin elettiin jopa ilman rahaakin siihen mennessä hankitun sivistyneisyyden varassa. Yhtä hienosti kuin Carl Larsson maalasi, eli kuitenkin vain hyvin pieni määrä ihmisiä. Suurin osa kansaa teki hanttihommia tai oli nousevan teollisuuden palveluksessa. Elämä elettävänä oli tiukkaa, sitä vain elettiin, haaveisiin ei ollut aikaa.

1900- luvulla yhä useammalla oli aikuisenakin koti ja kodinelämä valmiina. Naiset olivat kotiäitejä, miehet kävivät töissä. Perhe oli onnekas ja jopa varakas, kun perheen isällä oli työpaikka ja hän sai rahaa perheen elättämiseen. Tämäkin leikki hiipui ja loppui usein rahapulaan. Perheen isä saattoi kuolla, kuolikin usein sairauksiin ja sotiin. Äiti ja lapset jäivät oman onnensa varaan. Tuolloin äiti lapsineen oli onnekas, jos omat vanhemmat olivat vielä elossa ja saattoivat auttaa.

Vasta sotien jälkeen perheestä on tullut pysyvämpi ilmiö.

Naiset ovat kouluttautuneet ja vallanneet oman osansa työmarkkinoista. He eivät lapsineen enää ole yhtä riippuvaisia perheen miespuolisesta elättäjästä. Joku nainen on eronnut, vapaus kiehtoo, eroamisesta on tullut tavanomaista, yleistä. Pojilla ei ole perheessä miehenmallia, sellainen pitää hankkia. Ehkä muun suvun parista, ehkä niin, että äiti avioituu uudelleen.

Kuin olisimme aavistaneet, että leikki ei kestä.

Mikä ilmiö on tämän nykyisen elämän kestämättömyyden taustalla? Ehkä tämä piirustus selvittää asiaa.

Tämä maa, tämä kansa Piirros: Tarja Kaltiomaa

Elämässä Suomessa 1900-luvulla ei vielä ollut oikeastaan kovin paljon järjestäytynyttä yhteiskuntaa, se on kehittynyt vasta sotien jälkeen. Ihmisellä on kuitenkin sekä yhteisöllistä että yksilöllistä muistia eläessään elämästä toiseen.

1900-luvun lopun Suomessa on opittu tekemään työtä. Työn avulla maa on noussut hyvinvointivaltion ja kansankodin tasolle. Esivanhempamme ovat tehneet ratkaisuja, joilla on ollut kauaskantoinen vaikutus ja niillä on ollut kestävää kehitystä tuottavaa vaikutusta nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Maassamme on luotu rahoitusjärjestelmiä, joista huomaamme, että kaikki maamme talous ei ole vain yksityisten ihmisten varassa, kuten aiemmin historiassa on asian laita ollut. On siis nykyään nähty, että elämä voi olla kestävämpää, kun sitä myös rahoitetaan.

Loppuiko usko elämään ja sen kantavuuteen aina vain rahapulan vuoksi ja rahan loppumiseen talouksista? Rahapula aiheuttaa ihmisessä huolta, vihaa, toivottomuutta. Rahapula aiheuttaa kansantalouksissa puolustustahdon nousua, sotatarvikkeiden valmistamisen lisääntymistä, vihaa naapurimaita kohtaan, kateutta niitä kohtaan, joilla menee hyvin.

Miksi ihmeessä nykyaikainen kansantalous kärsisi rahapulasta? Nykyään rahan tuottaminen talouden tarpeisiin on paljon helpompaa kuin se on ollut Seppä Ilmarisen aikana. Ilmaista rahaa. Seppä Ilmarisen sepän pajassa loimotti liekki myöhään yöhön, kun hän takoi pajassaan kolikoita. Rikastui, osteli kaikkea, kansan hyppysiin kolikoita päätyi. Rahan historiaa. Hän oikeastaan määräsi (määrää) taloudesta.

Nykyään Suomen Pankin ikkunoista ei ehkä loimua valot yömyöhään. Rahaa voidaan (voitaisiin) tuottaa ihmisten ja kansakunnan tarpeisiin päivätyönä tietokoneiden avulla helposti.

7.12.2022 Tarja Kaltiomaa

Edellinen kirjoitukseni Kestävän kehityksen talousbarometri

Talous: Kestävän kehityksen talousbarometri | Uusi Suomi Vapaavuoro

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry hallituksen jäsen vuodesta 2022, Soukan Kamerat ry johtokunnan jäsen vuodesta 2013, Suomen Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen yhteiskunta-aktiivinen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu