Usko, toiveet, unelmat

Kävelysilta Espoon tuomiokirkon luona. Kuva: Tarja Kaltiomaa

Usko, toiveet, unelmat

vastaan pyrkimykset ja suunnitelmat. Tiedeajattelussa, joka nykyään on voimakkaampaa kuin koskaan, usein vähätellään uskoa ja uskontoa aatteena. Tiedeajattelussa usein pyritään todistamaan kaikki teoriat myös konkreettisesti – tieteilijän pitää saada esille toivomansa tulokset, jotta hän voi luottaa ja uskoa teoriaansa. Tämä tietenkin on oikein. Maailmamme kuitenkin on syntynyt enemmän uskon voimalla kuin tieteellisellä työllä.  Sekä tieteen ja että uskonnon pitää saavuttaa sija meidän ihmisten elämässä.

Mitä eroa on uskolla verrattuna tietoon. Tarvitsemme uskon jo siihen, että maltamme todistaa asioita. Usko ja uskonto ovat tarpeellisia ihmiselämässä. Kirkkolaitos on syntynyt tukemaan yhteistä uskoa eli uskontoa siihen, mitä tyypillisesti uskonnon synnyn aikaan on tapahtunut ja josta ihmiset toteavat olevan myös hyötyä elämässään. Ilman unelmia ei synny todellisuuttakaan. Ihminen mielessään suunnittelee asioita, luo pilvilinnojaan ja joskus tarttuu toimeen ja myös tekee unelmista totta. Näin tapahtuu, kun ihminen rakastuu ja rakastaa.

Unelma on hiljaa riippukeinussa loikoilla ja katsella taivaan pilviä, niiden lipumista ohi. Mielessä syntyy suunnitelmia. Suunnitelman toteuttaminen on pyrkimys, joka tuo aikanaan unelman todellisuudeksi.

Uskontoa tarvitsemme yhteiskunnan perustaksi. Uskonnon ja kulttuurin alueella ihmiset uskovat samoihin asioihin, jolloin syntyy paljon yhteistyötä kunnollisen elämäntavan ja laadun toteuttamiseksi. Kun ihmiset ovat uskovaisia, he harvoin hylkäävät toisiaan vain yksin kantamaan elämänsä taakkoja. Taakat jaetaan. Elämän uusiutuminen, perheet, on suuri kulttuurinen kysymys, johon yhteinen uskonto vaikuttaa. Uskonnon mukanaan tuomat tavat, perinteet ja tottumukset muodostavat kulttuurisen elämäntavan alueelle. Uskonto, kun sen vaikutuksessa ihmiset ovat eläneet pitkään, on muodostunut luotettavaksi tavaksi toimia. Kun uskonnon piirissä toimitaan totutulla ja perinteiden mukaisella tavalla, onnistuu muun muassa perhe-elämä mitä parhaimmin.

Maapallolle on pitkän ihmiselämän aikana luotu ja tullut luoduksi useita alueellisia uskontoja. Uskonto kuitenkin yleensä kulkee ihmisen mukana tämän kulkiessaan maapallolla ja ihminen pyrkii aina elämään oman tottumuksensa mukaisesti. Uskonnot ja perinteet ovat muodostuneet alueen myös luonnonolosuhteiden mukaisesti. Tällä maapallo tahtoo sanoa, että ihminen pärjää parhaimmin alueelle muodostuneen elämäntavan mukaan kullakin alueella. Tämä asia on taustalla, kun puhutaan rasismista ja suvaitsemattomuudesta: ihmisillä on luontainen käsitys, miten kullakin alueella kuuluu elää ja he pyrkivät sitä puolustamaan omassa maassaan.

Nykyelämä vaikuttaa rauhalliselta siitäkin syystä, että tekniikka on tuonut monia uusia mahdollisuuksia keskustella ihmisenä. Suomessakin ennen on ollut mahdollista pysähtyä kylänraitilla keskustelemaan kohtaamansa ihmisen kanssa. On käyty kirkossa, jolloin monia ihmisiä on kokoontunut samaan paikkaan ja silloin on voitu vaihtaa mielipiteitä. Ihminen kuitenkin vaikuttaa olevan myös kuin lintuparvi: heillä on kuin näkymätön side toisiinsa, jolloin myös levottomuudet leviävät kuin kulovalkea. Nykytekniikka on antanut mahdollisuuksia julkiseen mielipiteen esittämiseen ja siten monia ristiriitoja voidaan purkaa rauhanomaisesti. Puhutaan uskonnonvapaudesta. Eurooppalainen elämäntapa on vahvistunut noin 2000 vuoden aikana nimenomaan kristinuskon ja siihen liittyvien perinteiden avulla. Kristillinen elämäntapa perustuu yksiavioisuuteen. Yksiavioisuus on harmonisen perhe-elämän perusta ja mahdollisuus rauhaan. Vaikka maailmassa on sodittu, on myös pystytty jälleenrakennukseen ja rauhallisen elämäntavan palauttamiseen.
Ihmisen henkinen jatkumo tarkoittaa, että ihmisellä on henkisesti myös menneisyys. Ihminen on tapojensa ja tottumustensa orja, joten hän pyrkii, missä hän onkaan, toimimaan omien tapojensa mukaan. Kun ihmisiä liikkuu eri alueilla, heillä kulkee mukanaan tarve noudattaa omia tottumuksiaan. Tästä syntyy sitä nykyään julkisessa keskustelussa näkyvää tarvetta uskonnonvapaudelle. Maan ja valtion kuitenkin on velvollista kunnioittaa maan asukkaiden elämäntapaa ja alueella noudatettavaa kulttuuria ja puolustaa sitä, jotta alueen luontoon pohjautuva elämäntapa voi säilyä. Tähän on suomalaisillakin oikeus.

Yksiavioisuus on suomalaisen kulttuurin vallitseva elämäntapa. Yksiavioisuus mahdollistaa rauhallisen perhe-elämän. Suomalaisessa perhe-elämässä on perinteisesti nojattu kirkkoon. Onko viimeaikainen perhe-elämän sovun ja lisääntyvien avioerojen taustalla etääntymistä kirkon piiristä? Julkinen media on pitkään ollut uskontovastainen. Tällä saattaa olla vaikutusta ihmisten elämään. Ihminen kuin lintuparvi: toistemme malli elää vaikuttaa muihinkin henkisinä aaltoina ja käyttäytyminen muuttuu liikaakin, vaikka vakaa kristillisiin arvoihin perustuva yhteiskunta tukee muuta käytöstä. Me ihmiset muodostamme sen uskon, toiveet ja unelmat, johon elämä perustuu. Me haaveilemme kesällä riippukeinussa katsellen ohilipuvia pilviä ja teemme suunnitelmat elämää ja tulevaisuutta varten. Tartumme suunnitelmiin ja teemme unelmista totta. Suomalainen elämäntapa on näyttänyt vahvuutensa. Tätä voimme suositella kaikille suomalaisille, syntyperäisille ja maahan muuttaneille. Meillä on hyvä maa ja maahan muuttaneet ihmiset ovat tulleet hyvään maahan. Antakaamme hyvälle suomalaiselle elämänlaadulle myös jatkoa, tulevaisuus voi olla yhtä hyvä kuin tämäkin päivä.

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu