Valokuvaus: Kautta rantain kuvatyypit

Kun puhutaan valokuvien tyypeistä tai kuvatyypeistä, uusi uljas digimaailma tuo uusia näkymiä. Tietokoneella on teknisiä kuvatyyppejä eri käyttötarkoituksiin. Näitä ovat esimerkiksi vanhimmasta päästä: .tiff, .jpg, .png jne Eri sovelluksia varten on sittemmin kehitetty uusia tiedostotyyppipäätteitä. Kuvien tiedostotyypit saattavat olla tietokoneen käyttäjälle näkymättömissä koneen asetuksista riippuen. Paljon osaamista jää osaamisen ulkopuolelle, jos ei tunne kuvien tiedostotyyppejä ja niiden käyttötarkoituksia.

Olen aiemmin luokitellut digikuvia myös niiden muokkausasteen mukaan joko valokuviksi tai edikuviksi. Valokuva on kalibroidun kameran tuottama käsittelemätön kuva valokuvaajan tuotoksena. Nykyään valokuvia tosin tuotetaan myös robottimaisesti erilaisten koneiden väläyksinä, mutta niissä on sama dokumentaarinen leima kuin valokuvaajan ottamassa käsittelemättömässä kuvassa.

Digikameroiden tultua markkinoille innostuttiin heti paljon kuvien käsittelymahdollisuuksista kuvan ottamisen jälkeen. Tämä asia on edelleen hyvin arvostettua ja jopa valokuvakilpailujen arvioinneissa kuvaa saatetaan arvostella siitä, että siihen ei ole tehty tiettyjä rajauksia tai muita katselijoiden näkemyksen mukaisia muutoksia. Kun tämä toiminta on erittäin voimakkaana, dokumentaarisen valokuvan arvostus on vaarassa jäädä huomioimatta. Toki dokumentaariselle valokuvaukselle on tullut uuttakin käyttöä, mm. tilannedokumentoinnissa, jossa on alettu käyttää myös perättäiskuvia, joita olen joskus itsekin kuvaajana sanonut oleva kuvapolkuja. Kuvapolulla dokumentaarisuus korostuu, kun kuvaustilanne ei jää vain yhden sillä paikalla otetun kuvan varaan. Digikuvaus on tehostanut peräkkäiskuvausmahdollisuuksia kuvadokumentaatiossa, koska tallennustilaa ei enää pidetä kuvien lukumäärän rajana.

Saattaa olla, että perinteisen niin sanotun filmikuvauksen jälkimainingeissa ei ole ollut suosittua jättää kuvaa käsittelemättä, koska käsittelemiseen on runsaasti mahdollisuuksia ja sovelluksia, joita on käyttäjän mukava käyttää. Kuvakilpailuissa parhaat voittajakuvat lienee nykyään digitaalisesti käsiteltyjä kuvia, eli edikuvia. Tämä on taidekuvauksen valokuvausgenreä. Nykyaikaisissa kamerakerhoissa perinteet ovat kuvavedosperinteet filmikuvauksen ajalta, jossa taidekuvat olivat kuvaajan, kehittäjän ja kuvan vedostamisen taiteellinen lopputulos. Kamerakerhoissa perinne elää edelleen digikuvauksen aikakautena vahvasti. Ja kamerakerhotoiminta perinteellisesti onkin taidekuvausperinteeseen nojaavaa valokuvausta.

Kamerakerhoissa pitkään toimineena tai alkavana harrastuskuvaajana harrastaja oppii mieltämään näitä kaikkia elementtejä kuvien tuottamisessa ja niiden arvioinnissa.

Kuvaaja siis voi valita tuottaa taidekuvan editoimalla sen tietokoneella. Tällä on filmikuvauksen taiteellinen pohja ja perimä.

Kuvaaja voi myös valita kameran peruskalibroinnin tuottaman otoksen suoraan vedostukseen ja mahdollisesti kuva-arviointiin tai kilpailuun. Myös tällä kuvan esittämistyylillä on sama perimä kuin perinteisellä filmikuvauksella.

Edellä mainituissa tapauksissa kuvaaja on valokuvaajana ja harrastajana itse tehnyt esittämänsä kuvan suhteen päätöksen toimintamallinsa suhteen. Itse kuva arvioitsijoiden edessä on se kuvaajan arviointiin tuottama kuva sellaisenaan. Kuvaaja on ainoa oman kuvansa puolustaja ja siitä tietävä henkilö, mutta kuva puhukoon aina omasta puolestaan. Kuvan tulkintaan ja arvioimiseen on katsojalla – kuten taiteessa yleensäkin – oma valtansa sanoa tai olla sanomatta kuvasta.

Vielä ei ole ottanut kannatukseen ja laajempaan käyttöön sana edikuva. Hakukone kertoo, kun haen hakusanalla ”edikuva” näin:

Näytetään tulokset haulla esikuva
Hae kyselyllä edikuva

Kun jatkan kyselyä ehdotetulla alkuperäisellä hakusanalla ”edikuva”, saan kaksi omaa blogikirjoitusta vastauslistan kärkeen:

Valokuva ja edikuva | Uusi Suomi Vapaavuoro

ja

Valokuvaus: valokuvien kehityksestä yli 200 vuotta | Uusi Suomi Vapaavuoro

Käsitykseni kuitenkin edelleen on, että valokuvauksessa on yhtä ansiokasta käsitellä ottamaansa kuvaa tai olla käsittelemättä. Selkiyttäisi kuitenkin – selvästi näkyvillä oleva seikka, että kuvaa on muokattu – sen myös sanottavan kuvatyypiltään muokatuksi.

Digitaaliseen kuvamaailmaan on tullut myös uusi kuvamuoto: digitaalisesti tuotettu piirroskuva. Näitä kuvia sanotaan digitaiteeksi. Edikuva on siis lähellä sellaista digitaidetta, jossa pohjana ei välttämättä enää ole valokuvaa, vaan kuva on täysin taitelijan tietokoneella tehty luomus. Tällöin joissakin tapauksissa edelleen kuva saattaa perustua valokuvaan alun perin, mutta kuvasta tätä seikkaa ei välttämättä enää nähdä.

Internetin sosiaalisissa verkkosovelluksissa on ryhmiä, joissa on luonnonkuvia dokumentaarisella menetelmällä. Näitä on nykyään useita luontokuvausryhmiä mm. Facebookissa. Myös paikallisia valokuvia esittävissä ryhmissä dokumentaariset valokuvat ovat arvostetuimpia. Edikuvia esitetään usein nimenomaan kamerakerhojen kilpailuissa ja arvioinneissa. Tietokoneella tuotettuja piirros-Digikuvia olen nähnyt näyttelyissä ja erilaisissa yhteyksissä. Usein mainoksissa käytettävät kuvat ovat usein nykyään digipiirroskuvia.

25.9.2023 Tarja Kaltiomaa

Edellinen Vapaavuoro-kirjoitukseni on Mukisematta: Mukisematta | Uusi Suomi Vapaavuoro

Valokuvauksesta tammikuussa 2023: Valokuvaus: Pyhätön tärähdys | Uusi Suomi Vapaavuoro