Valokuvaus: valokuvien kehityksestä yli 200 vuotta
Nyt jo useita vuosia, noin vuodesta 2013 alkaen, ollessani kamerakerhon jäsen, valokuvaus on kuulunut arkeeni ja juhlaani elämässä aiempaa vahvemmin. Toki valokuvasin jo filmikameran aikaan noin vuodesta 1987 alkaen. Silloin perheonneni täyttyi ja tuli tarpeelliseksi tallentaa perhekuvia albumeihin. Filmikameraa hallinnoidessani ihmeellistä muistaakseni oli, olinko hankkinut 24 kuvan rullan vai 36 kuvan rullan filmiä. Valokuvauksessa oli hurja säästämisen meininki. Onneksi olin työssä käyvä nuori nainen, jolla oli varaa ostaa filmiä ja käyttää valokuvausliikkeiden palveluita filmien kehittämiseen. En kuvaajana ole filmiaikana enkä sen jälkeenkään kovin kunnianhimoinen valokuvien kehittämiseen itse. Osaan kuitenkin mielikuvituksessani valokuvien kehittämisen euforiaa tuntea.
Vuonna 2014 kirjoitin kirjoituksen Valokuva vai edikuva, laitan linkin:
Valokuva ja edikuva | Uusi Suomi Vapaavuoro
Tuolloin olin varovainen kuin tottumaton jäällä kulkija kevätjäillä kirjoittaessani aiheesta, jossa saattaa olla eriäviä mielipiteitä valokuvausharrastuksen piirissä.
Nyt tänään kamppailin kerhon Facebook-sivulla yrittäen julkaista siinä kuvaa, jonka robotiikka luultavasti tunnistaa plagiaatiksi. Minun pitäisi varmaankin tuntea syyllisyyttä asiasta, mutta päällimmäisenä tunteena on uteliaisuus.
Mikä on valokuva nykyään?
Valokuva
Mielestäni perusvalokuva digikuvauksen aikana on kameran omilla säädöillä ja kalibroinnilla tuotettu valokuva, jota ei enää tietokoneella muokata. Tämä on niin sanottu luonnollinen valokuva. Monet digitaaliset kuvat sekä vanhat paperille tuotetut valokuvat ovat luonnollisia valokuvia. Jo filmikuvauksen aikaan alkoi tulla tarvetta kuvien käsittelyyn ja silloin on otettu käyttöön kaikki askartelun menetelmät: sakset, liimaa, pahvit, kartongit jne. Näitä kuvankäsittelytaitoja tarvittiin mainos- ja taidekuvien tekemiseen. Luonnollisen kuvan ottaja luottaa kulloiseenkin luonnon valaistukseen. Toki ammattilaiskuvauksessa käytetään lisävalaistusta ja salaman käyttökin lienee sallittua.
Edikuva
Edikuvaksi olen sanonut digitaalista valokuvaa, johon on tehty muokkausta tietokoneella.
Raw-kuva
Raw-kuva saadaan kamera-asetusten ollessa valinnassa raw-kuva ja silloin muistilevylle tallentuu tiheäpixelinen kuva, joka on kuvan tiedostokooltaan suuri. Kuva vie levyllä enemmän tilaa kuin jpg-formaatissa kameran muistikortille tallentuva kuva. Raw-kuvat on tarkoitettu muokattavaksi. Niitä muokataan jatkokäsittelyssä eri tarkoituksiin ja niistä saadaan helposti myös suurikokoisia kuvia kuten julisteita ja tarkkoja mainoskuvia jne. Raw-kuvia käytetään yleisesti ammattilaiskuvauksissa.
Kuvan muokkaaminen ei pidä olla asia, jota hävetään. On selvää, että taidekuvien, mainoskuvien ja muiden ammattilaiskuvien ei oleteta olevan tietokoneella käsittelemättömiä kuvia. Valokuvien muokkaaminen on paitsi ammattilaiskuvaajille välttämättömyys nykyään myös harrastajakuvaajien osaamista ja taitoa. Ja usein valokuvakilpailuissa käsitellyt kuvat menestyvät luonnollisia, käsittelemättömiä kuvia paremmin. Se vähitellen on tuottanut harrastuksen piirissä yhä enemmän hyväksyntää kuvien käsittelyyn.
Digikuva
Ja sitten tupsahtaa ilmoille digikuva. Digikuva on nykyaikaisen tietotekniikan uusi prinsessa. Uutta some-ohjelmissa on niin sanottu digitaide. Valokuvamuotoon voidaan tietokoneella tallentaa piirustuksia, valokuvayhdistelmiä, print screen -kuvia. Kuvamuotoja tallentamista varten on useita.
Kuvien tallennusmuoto
Kamera-asetus jpg-kuvat, raw-kuvat
Muut kuvamuodot
(.PNG, .JPG, .JPEG, .BMP, .GIF, .TIFF,
1-värinen bittikartta, 16-, 24-, 256-)
Kuvamuotojen säilytys ja muuttaminen
Internetistä löytyy auliisti tietoa, kun valitsee hakusanaksi yllämainittuja kuvatiedostopäätteitä. Kurkkasin juuri Googlen avulla ja löysin tietoa mm. .png-tiedostosta. Sitä sanotaan häviämättömäksi tiedostomuodoksi, jossa kuvan laatu ei muutu kuvaa suurennettaessa tai pienennettäessä. Osa näistä kuvatyypeistä on ollut kuvankäsittelyn alkuhistorian hämäristä saakka mukana digikuvatyyppeinä. Tutuin minulle on ns. tiff-kuva, joka on alun alkaen asiakirjasta skannattu digikuva.
Valokuvauksen harrastajalle internet on tyhjentymätön aarrearkku, josta löytyy suuren luokan tiedosta pieniin valokuvauksen yksityiskohtiin jokaiselle jotakin apua. Omaa harrastustaan voi syventää ja kehittää etsimällä tietoa aktiivisesti.
Olen kuvausharrastajana still-kuvien ystävä. Oma maailmansa kuvauksessa aukeaa liikkuvan kuvan harrastajille. Uskon still-kuvauksen ja still-kuvien pitävän paikkansa maailmassa kaikessa teknisessä kehityksessäkin. Itselläni alkaa olla jo ns. ikänäköä, joten huomaan, että kaikkein sävyisimmät yksityiskohdat eivät enää avaudu niin, että huomaisin eroa esimerkiksi kahden .jpg-kuvan pakkauskoon tuomissa yksityiskohdissa. Tämä on yksi syy siihen, että oikeastaan kamerakerhossa kannattaa harrastaa oman tasonsa mukaisesti liikaa syyllistymättä väittelyyn kuvien laadusta. Kukin näkee maailman ja kuvamaailman omalla tavallaan.
Kommentit ja korjaukset näihin kuvamuotokäsityksiini oikein tervetulleita!
Törmäsinkö siis robotiikkaan, kun kuvaani ei hyväksytty some-sivulle? Osasiko kuvantunnistus huomata, että kuva, jonka yritin tallentaa Facebook-sivulle, ei ollut ottamani valokuva, vaan se oli screen print -kuvasta tehty digikuva?
17.3.2022 Tarja Kaltiomaa
Edellinen kirjoitukseni tällä blogipalstalla Alussa oli sana – mitä on nyt:
Alussa oli sana – mitä on nyt | Uusi Suomi Vapaavuoro
Tuonkin jutun kuvitus on jonkinlaista valokuvauksen filosofiaa. Kuvat ovat vapaasti ulkotilassa olevia taideteoksia muistaakseni vuoden 2014 Helsingin sambajuhlilta. TK
Meillä oli kesäasuntona Itä-Uudellamaalla 1800- luvon lopussa rakennettu pehtoorintalo. Vintti oli aarreaitta.
Salin vanhan kirjahyllyn uumenista löytyi laatikollinen ikivanhoja mv-lasinegatiiveja.
Ne päätyivät suvun omistaneen talon jälkeisille. Toivotaan, että arvostivat löydöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Valokuvaus on hieno elämänalue.
Sanon elämänalue, koska siihen voi osallistua niin monella tavalla. Osalle se on ammatti, sitten on harrastaja-entusiasteja, joille valokuvaus on lähes uskonto.
Jatkumon toisessa päässä ovat kännykkäkamera-näpsijät. Tosin kännykkän kameratkin alkavat olla huipputuotteita, joilla saa laadukasta jälkeä, teknisestikin, puhumattakaan ideoista ja aiheen valinnoista.
Vertaisin valokuvaamista musiikkiin: musiikissakin yhdistyy tekniikka, luovuus, eri roolit kuten itse tekeminen ja yleisönä toimiminen. Tiedon ja tekniikan jakaminen, loputtomat keskustelufoorumit, nörtit ja aloittelijat.
Musiikissakin on perinteet, klassiset akustiset ja myös barokkisoittimet, ja sitten digitaalinen maailma, aivan kuten fotomaailmassa vanhat tekniikat, mustavalko-paperikuvien kehittäminen jne.
Modernit digi-järjestelmäkamerat ovat sofistikoituneita tietokoneita, tämä koskee sekä runkoa että objektiiveja. Kameran on nykyään usein kytkettävissä wifi-verkkoon, ja käyttäjä voi ohjata kameraa esim. kännykkänsä kautta niin halutessaan.
Itse vietin tämän viikonlopun ihastellen uutta tele-objektiivia ja sen 1600 mm:n suorituskykyä.
Jos telellä tavoittaa esim. touhukkaan käpytikan puun latvarungosta, makro-objektiivilla saa lähituntuman metsän pienimpiin otuksiin. Digikameran braketointi-ominaisuus mahdollistaa usean (15-20) kuvan ottamisen samalla hetkellä kohteella hieman eri valotus- ja tarkennusominaisuuksiin. Kamera yhdistää nämä 15-20 kuvaa yhdeksi optimaalisen syvyys-tarkaksi ja valotetuksi kuvaksi.
Jne. jne. Ihmeellinen on valokuvauksen maailma!
Ilmoita asiaton viesti
Hieno vertaus muihinkin teknisiin harrastuslajeihin. Omaa vapaa-aikaa voi hyödyttää nykyään näillä teknisilläkin harrastuslajeilla ja on vaikeata kuvitella, että tulisi niillä liian osaavaksi: aina riittää uutta opittavaa. Jos on vasta lähdössä jotakin harrastamaan, ei kannata lannistua alku-ajan osaamattomuudesta. Joka päivä voi oppia harrastuksestaan jotakin uutta ja siten vahvistaa jalan sijaa.
Harrastin nuorena lukemista ja siihenkin on tullut uusia teknisiä ratkaisuja. Sitten koitti infoähky koko Suomeen joskus 1990-luvulla. Mielestäni se on ratkaistu järkevästi tuottamalla kivijalka-antikvaarikauppojen yhteinen verkkoportaali antikvaari.fi.
Saattaa olla, että musiikin ja valokuvauksen alalla joudutaan tuottamaan vastaavia ratkaisuja. Ja niissä onkin jo. Musiikissa on Spotify ja vastaavat ja valokuvauksessa on varmasti myös tekeillä portaaliratkaisuja. Nykyään sitä edustaa kansallinen finna.fi jo. Näitten ratkaisujen tuottamiseen aluksi tarvitaan aina myös pelkkää harrastustoimintaa, mutta miksi ei voi tavoitteena olla myös kaupallisuutta?
Ilmoita asiaton viesti
Alueen opiskelu on tärkeä osa viehätystä. Niin musiikissa kuin valokuvauksessa – ja lähes kaikessa elämässä – ei ole koskaan ”täysin oppinut”.
Opiskelu vaatii ponnistelua. Kukin tehköön sitä omista lähtökohdistaan, ainakin jos alue ei ole ammatti. (Kuka haluaisi joutua ammattitaidottoman henkilön palveltavaksi. Toki ammattilaisissakin on tasoeroja.)
Ilmoita asiaton viesti
Tutustuin eilen valokuvien säilyttämiseen museotyönä. Todella mielenkiintoista ja siinä onkin paljon tekemistä.
Miten yksityiset kuvien säilyttäjät voisivat helpottaa museoiden taakkaa? Kannattaa tätä asiaa ideoida. Suvun valokuvia voisi tallentaa kovalevyille digitoituina. Paperikuvien säilytystä voisi miettiä kaikkien sukulaisten kesken, joillakin voisi olla uusia ideoita. Valokuvakirjoja voisi tehdä suvun kuvista ja niitä voisi ostaa tai antaa lahjaksi suvun jäsenille. Näin säilyisi arvokasta sukuhistoriaa ja siitä voisi useampi suvusta kiinnostunut tietää.
Pienikantaisissa suvuissa säilyttäjistä on aina pulaa. Siksi pienikantaisissa suvuissa pyritään julkaisemaan sukukirjoja suurillekin yleisöille. Suvusta kannattaa kiinnostua. Suvussa kulkee jatkuvuus uusien sukupolvien muodossa. Nämä tarvitsevat tietoa sukujuuristaan.
Ilmoita asiaton viesti